28. syyskuuta 2011

Player of September: Petr Veselý

Learning chess moves

I learned when I first started visiting a club at the age of 13 or 14.

How often do you play chess?

Twice a month.

Joining a chess club

SK Žamberk was the first one I joined. Soon we re-established with a few friends our, then inactive, home club – TJ Spartak OEZ Letohrad.

Achievements in chess

I just enjoy the game.

Your best game

Hard to remember. I prefer to play blitz so can’t really say.

A sweet win

Nearly every victory is sweet.

A lucky win

In the good old times of no-increment time control I was fighting for 6 hours against a solid opponent. I finally achieved a winning position with a one piece advantage, but I only had 2 minutes left against 15 minutes of my opponent.

Well, after some more moves, my opponent spent about 10 minutes of his time, but I finally blundered and lost a queen. Nevertheless I managed to win the game on time, having just a single bishop (able to checkmate) against many pieces of my opponent...

A bitter loss

Every single one of them :-)

The worst blunder

There were plenty and there will be more. Only yesterday I lost a queen free of charge in a rapid game :)

A memorable chess experience

Playing simultaneously against 8 players (60 minutes each). It was lot of fun & I did pretty good actually.

The most precious scalps

A made a draw against then world's number 49 Evgeniy Najer in 2008 Czech Open blitz tournament.

Opening repertoire

English for white, Scandinavian & Czech for black. I would like to say all of them due to patriotism – I am a Czech national, living in Scandinavia using English for communication :)

Well, the truth is I play Czech Benoni due to my nationality, the rest is just a coincidence.

Playing style

I am defensive player. Weaknesses: opening. Strengths: endgame.

Favorite time control

Blitz, superblitz – BUT with NO increment(!). Spending time wisely is part of chess strategy.

22. syyskuuta 2011

Pelien analysoinnista

Miten shakkia kannattaa opiskella, shakkikaveri kysyi. En ole opettaja, mutta lähes 30 vuotta shakkia pelanneena annoin muutamia vinkkejä:

  • Pelaa samantasoisia tai hieman vahvempia vastaan, jolloin on keskityttävä jokaiseen siirtoon.
  • Pelaa muutakin kuin pikashakkia (5 min.) ja nopeaa shakkia (15–30 min.), joissa oppii pelaamaan vain "riittävän hyviä" siirtoja kyseiseen aikatilanteeseen nähden.
  • Analysoi omia pelejäsi jälkikäteen, esimerkiksi kaverin tai shakkiohjelman kanssa.
  • Opi virheistä ja vältä tekemästä samoja uudestaan.

Entä miten omia shakkipelejä analysoidaan, kaveri kysyi seuraavaksi. Kun aloitin shakinpeluun 1980-luvulla, parhaat suomenkieliset oppaat analysointiin taisivat olla Keresin ja Kotovin Taito voittaa shakissa ja Euwen Shakin hienouksia.

Analysoin tuolloin omia pelejäni moneen kertaan ja kirjoitin "parhaiden" pelieni analyysit muistiin. Kuukausien ja vuosien päästä löytyi aina parannuksia. Kun kävin muistiinpanojani läpi Fritzin kanssa 2000-luvun alussa, oli hauska huomata, että jotkin monimutkaisetkin analyysini olivat olleet yllättävän korrekteja. Toisaalta Fritz tietysti löysi niistä paljon virheitäkin ja ihan uusia ideoita.

Kirjepelaaminen (shakkipalvelimella) on erinomainen tapa opiskella shakkia ja analysointia. Siinä yhdistyy parhaiten shakin teoria ja käytäntö: pelin aikana voi tarvittaessa analysoida pitkäänkin yhtä siirtoa sekä samalla tutkia kirjoista, Internetistä ja tietokannoista, miten muut ovat pelanneet kyseisissä asemissa.

Ainakin seuraavia kysymyksiä käy mielessäni (osin alitajuisesti), kun analysoin pelejäni jälkikäteen, nykyisin aina Houdinin tai FireBirdin kanssa:

  • Missä kohdassa peli ratkesi?
  • Pelin parhaimmat ja huonoimmat siirrot ja miksi?
  • Näkemättä jääneet parannukset ja muut hyvät siirrot?
  • Mitä ajattelin pelatessani jonkin oudon näköisen siirron?
  • Mikä oli kulloinenkin suunnitelmani?
  • Mitä voin oppia pelistä tai sen jostain asemasta?

Pohdin myös, mikä ratkaisi pelin:

  • Strateginen kömmähdys (esim. heikko sotilas tai ruutu, liian ahdas asema, puutteellinen teoriatietämys)
  • Taktinen kömmähdys (shakkisokeus, laskuvirhe, hätäily, huolimattomuus)
  • Psykologia (hermot, väsymys, keskittymisen herpaantuminen, vastustajan yllättäminen)
  • Aikapula (ja mistä se johtui)

Webissä on asiallisen näköisiä ohjeita analysointiin:

20. syyskuuta 2011

Aloittelijaturnaus 1.10.2011

Tervetuloa aloittelevien ja alle 1400-seloisten pelaajien shakkiturnaukseen lauantaina 1.10.2011 klo 13:00.

Turnaus pelataan Lauttasaaren kirkon kerhohuoneella, Myllykallionrinne 1 D, Helsinki.

Turnauksessa pelataan 5 kierrosta 15 + 15 minuutin miettimisajoin. Turnaus on ilmainen.

Järjestäjä on Lauttasaaren Shakkikerho. Ennakkoilmoittautumista toivotaan 29.9. mennessä: jyrki.j.heikkinen@gmail.com, puh. 050 4864451.

LauttSK 3 - MatSK 5

JSM -liiga kaudella 2011-2012 käynnistyi myös kolmosjoukkueemme osalta voitokkaasti, itse asiassa jopa paremmin kuin koskaan ennen, sillä onnistuimme saavuttamaan puhtaan 5-0 -voiton vastustajastamme Matinkylän Shakkikerhon viitosjoukkueesta.

Ohessa pöytäkohtaiset tulokset ottelusta LauttSK 3 - MatSK 5:

1. Tommi Laaksovuori (m) - Kari Sulkakoski 1-0
2. Matti Varjokallio (v) - Tomi Eränne 1-0
3. Arto Heimonen (m) - Janne Laurikainen 1-0
4. Aaro Jalas (v) - Toivo Keinänen 1-0
5. Janne Kauppinen (m) - Julia Tuuri 1-0

Ensimmäisenä päättyi Aaron peli neljännellä pöydällä, kun Aaro sai sommiteltua kauniin matin jo alkupelin jälkeen. Hyvin pian tämän jälkeen johdimme jo 2-0, kun myös kakkospöydällä Matti onnistui voittamaan pelinsä kauniilla sommitelmalla. Oma pelini viitospöydällä kesti sekin vain vajaa kaksi tuntia, kun noin 20. siirron kohdalla vastustajani menetti ensin upseerin sotilasta vastaan ja sen jälkeen vielä lisää materiaalia, kunnes hän lopulta luovutti ollessaan jo koknaisen tornin jäljessä. Ykköspöydällä Tommi oli Albinin vastagambiitissa uhrannut peräti kaksi sotilasta saadakseen vastapeliä. Tämä kuitenkin kannatti, sillä lopulta hänen tilaetunsa laudalla ratkaisi pelin mustan eduksi. Viimeisenä päättyi Arton peli kolmoslaudalla myös meidän voitoksemme, kun musta onnistui realisoimaan sotilaan etunsa torniloppupelissä tarkasti pelaten. Mainittakoon kuitenkin, että vastustajamme pelasi neljällä alimmalla pöydällä nuorisojoukkueella, vain ykköspöydällä pelasi aikuinen pelaaja. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kautta eteenpäin.

18. syyskuuta 2011

Siirtopakkoja

Parin katsojan mielestä valkealta jäi näkemättä voittojatko eilisessä JSM-pelissä Timo Joutsivuo – Niko Penttinen. Houdini löysikin valkealle jopa useita siirtopakkoihin perustuvia voittoja loppupelissä.

Jokainen turnauspelaaja tietää, miten vaikeaa on nähdä yhtäkkiä ilmaantuva voittojatko pelin aikana, kun on pelattu jo monta tuntia, kello käy armottomasti ja katsojat ovat kerääntyneet viimeisen pelin ympärille.

Asema siirron 40.Rd4 jälkeen:

Siirron 40...Ld7 sijaan peli jatkui 40...Ld1?? 41.Rb5?. Valkea olisi voittanut a-sotilaan ja varmaan pelin jatkossa 41.Kb2 Kc4 42.Ka3 Kd5 43.Rb5 Kc4 44.Rd6+ Kd5 45.Rb7 g4 46.Rc5

41...g4 42.Ra3 (42.g3! +-) Le2 43.Rb1 Ld3 44.Rd2 Le2 45.Kb2 Ld1 46.Ka3 Lc2 47.Ka2 (47.g3! +-) Ld3 48.Kb2

Siirron 48...Lb5 sijaan peli jatkui 48...Lc4?? 49.Rb1?. Valkea olisi voittanut jatkossa 49.Rxc4 Kxc4 50.Ka3 Kb5 51.g3

Musta uhrasi vielä lähettinsä: 49...Ld3 50.Rc3 Kc4 51.Rxa4 Kxb4 52.Rb6 Lf1 53.Rd5+ Kc4 54.Rf4 Lxg2?? 55.Rxg2 Kd3 56.Rf4+ Kd2 57.Rh5 Ke2 58.Kc3 Kxf2 59.Kd4 Kf3

Peli päättyi tasan jatkossa 60.Rf4? g3 61.Rh3 g2 62.Rg1+ Kf2 63.Rh3+ Kf3 64.Rg1+ 60.Rf4.

Valkea olisi voittanut probleemisiirrolla 60.Rg7!! Kf2 (60...g3 61.Rf5 g2 62.Rh4+ ja 63.Rxg2) 61.Rf5 Kf3 62.Kd5 g3 63.Kd4

Valkea vaihtaa ratsunsa g-sotilaaseen, syö e4-sotilaan ja korottaa e-sotilaansa kuninkaan tukemana.

LauttSK 2 avasi kauden voitolla Matinkylän shakkikerhosta

Lauttasaaren shakkikerhon kakkosjoukkue putosi viime kaudella joukkuesarjan kolmosdivisioonaan. Tämän kauden tavoitteena on luonnollisesti nousu takaisin kakkosdivisioonaan -- sen vuoksi jokainen otteluvoitto on ensiarvoisen tärkeä.

Kausi alkoi eilen ottelulla Matinkylän shakkikerhon kuutosjoukkuetta vastaan. Pelipaikka oli tuttu Matinkylän monitoimitalo, jossa kävimme keväällä hakemassa oppia Matinkylän ykkösjoukkueelta seurajoukkueiden Cupissa.

Tällä kertaa vastassamme oli juniorijoukkue, joka pelasi sitkeästi ennakkoarvioiden mukaan selvästi vahvempaa Lauttasaarta vastaan. Tällä kertaa kokemus painoi vielä vaakakupissa nuoruuden energiaa enemmän: Lauttasaari voitti ottelun 4-0.

Yksittäissuorituksista kannattaa nostaa esiin Matias Riikosen tasapeli Pentti Wigeliusta vastaan: Matias tasoitti pelin jo avauksessa ja sai tasapelin varsin vaivatta. Kokeneempi pelaaja olisi varmasti jatkanut peliä, ja yrittänyt vielä pelata Penttiä vastaan voittoa.

Neloslaudalla Lauttasaaren Kimmo Turtiainen oli pahoissa vaikeuksissa Santeri Huuskosta vastaan. Santerin kuningasgambiitti toimi mainiosti, ja valkea sai laudalle erittäin vaarallisert e5+d5-sotilaat. Parin epätarkan siirron seurauksena Kimmo lopulta pääsi pälkähästä ja otti voiton loppupelissä.

Todennäköisesti Matinkylän nuorista shakinharrastajista kasvaa lähivuosina useampikin pelaaja, joiden kanssa tulemme jatkossa olemaan vaikeuksissa!

MatSK 6 - LauttSK 2 0-4

  1. Riikonen, Matias ½ - ½ Wigelius, Pentti
  2. Lahdelma, Henri 0 - 1 Järvinen, Seppo
  3. Peltoniemi, Milla 0 - 1 Piippo, Mikko
  4. Huuskonen, Santeri 0 - 1 Turtiainen, Kimmo
  5. Pihlman, Joni 0 - 1 Siikonen, Timo

17. syyskuuta 2011

JSM: LauttSK 1 – Remi 2

JSM 2011–2012 -turnaus alkoi 17.9.2011, ja 2. divisioonan ottelu Lauttasaaren Shakkikerho – Remi 2 päättyi 3–1:

1. Pekka Kauppala (2115) – Henry Mannberg (1873) 1–0
2. Jyrki Heikkinen (2059) – Jani Tähtikallio (1771) 1–0
3. Evgeny Sobenin (1952) – Martti Uusitalo (1759) 0–1
4. Timo Joutsivuo (1936) – Niko Penttinen (1731) ½–½
5. Petr Veselý (-) – Jussi Ruotimo (-) 1–0

Ottelu oli tiukka, vaikka olimme selvästi ennakkosuosikkeja vahvuuslukujen perusteella. Tsekkivahvistuksemme Petr otti hienon voiton ensimmäisestä selopelistään. Myös Pekka pelasi varmasti ykköspöydällä, mutta itse olin jo häviön partaalla kakkospöydän pelissäni.

7. syyskuuta 2011

"Pussimattigambiitti" 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rd4?!


Italialaisen avauksen harrastajia testataan joskus yllätyssiirrolla 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rd4!?!, joka näyttää aluksi kummalliselta. Mustahan näyttää syöttävän suoraan sotilaan! Takana on kuitenkin katala idea: musta yrittää houkutella valkean kolmen siirron pussimattiin. Mikä on mustan idea? Jatketaanpa peliä ylläolevasta asemasta:

4.Rxe5!? Dg5! - Musta käynnistää vastapelin uhaten sekä e5-ratsua että g2-sotilasta. Nyt moni valkea on mennyt seuraavan ansaan:
5.Rxf7??

Tämä houkutteleva siirto on häviävä virhe, sillä nyt musta voittaa lähes pakottavasti:

5.-Dxg2 6.Tf1 Dxe4+ 7.Le2 Rxf3X!


Tyylikäs pussimatti parin sotilaan hinnalla, joten avauksen nimeksi sopinee hyvin Pussimattigambiitti! Tällä avausansalla on toki englanninkielinen (puolivirallinen) nimi: Blackburne Shilling Gambit. Väitetään nimittäin, että englantilainen 1800-luvun mestaripelaaja Blackburne käytti tätä avausansaa haastaessaan pahaa-aavistamattomia harrastepelaajia rahapeleihin shillingin panoksella ja keräsi näin itselleen taskurahaa helpolla. Yhtään Blackburnen "nimikkogambiitillaan" pelaamaa peliä ei ole kuitenkaan säilynyt, joten häntä ei voida varmuudella pitää Pussimattigambiitin keksijänä. Sen sijaan toinen mestariluokan pelaaja on vahvasti ehdolla Pussimattigambiitin "isäksi". Shakkihistorian tuntijoille tuttu serbialainen suurmestari Borislav Kostic (1887-1963) nimittäin pussimatitti ylläolevalla tavalla Muhlcok-nimisen pelaajan Kölnissä vuonna 1912. Häntä aiemmin Pussimattigambiitti oli niittänyt mainetta jo maapallon toisella puolella. Uuden-Seelannin vahvimpiin pelaajiin kuulunut sekä maan moninkertainen mestari John Boyd Dunlop (eri mies kuin Dunlop-renkaan keksijä!) joutui yllättäen Hicks-nimisen pelaajan lyömäksi Uuden Seelannin mestaruusturnauksessa vuonna 1911. Pussimattia pelissä ei tapahtunut, mutta etukäteisveikkauksissa heikompana pidetty musta voitti!

Pussimattigambiittia ovat sittemmin käyttäneet lukuisat pelaajat, ja vuosikymmenten varrella lienee nähty satoja pussimatteja eritasoisissa turnauksissa. Varsinkin pikapelissä Pussimattigambiitti lienee oiva yllätysase. Mm. ruotsalainen KvM Jesper Hall muistelee kirjassaan "Träna shack med Jesper Hall" lämmöllä, kuinka hän 9-vuotiaana aloittelijana pussimatitti erään Norrköpingin shakkikerhon parhaimmista pelaajista. Vastustajaa kismitti 7-siirron pussimattitappio niin, että hänen oli "kasvonsa säilyttääkseen" pakko haastaa pikku-Jesper kymmenpeliseen pikapeliotteluun, jonka Jesper sitten tietysti hävisi 0-10. Tuokaan ei tainnut täysin korjata egon kärsimää tappiota, vaan kertoo pikemminkin "aloittelijalle" häviämisen katkeruudesta...

Pussimattigambiitti ei tietenkään aina pääty pussimattiin, koska valkealla on yllinkyllin parannuksia. Esim:

1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rd4 4.Rxe5 Dg5 5.Lxf7+! ja valkea saa hyvän hyökkäyksen esimerkiksi näin: 5.-Ke7? (5.-Kd8) 6.0-0 Dxe5 7.Lxg8 Txg8 8.c3 ja 9.d4: valkealla on hyvä kompensaatio ratsusta: kaksi sotilasta, vahva keskusta ja kehitysetu.

Siirron 4.Rxe5!? sijasta valkealla on runsaasti myös muita "luonnollisen hyviä jatkoja" kuten 4.Rxd4; 4.c3 ja 4.0-0. Suurmestari Paul Keres suositteli aikoinaan valkealle seuraavaa jatkoa: 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rd4 4.0-0 d6 5.Rxd4 exd4 6.c3 ja valkean pitäisi saada etua esim. jatkossa 6.-dxc3 7.Rxc3 Rf6 8.d4 0-0 9.Lf4.

Mutta aina ei "edun realisoiminen" ole helppoa edes vahvalle pelaajalle. Katsotaanpa, miten kävi eräälle vahvalle pelaajalle Uuden-Seelannin mestaruusturnauksessa vuonna 1911:

John Boyd Dunlop - E. Hicks (NZL-ch 1911)

1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rd4 4.0-0 - Keresin suosituksen mukaan. 4.-Rxf3+ 5.Dxf3 Df6 6.Dg3 - parempana pelaajana pidetty Dunlop halusi säilyttää daamit laudalla arvellen siten saavansa helpommin voittomahdollisuuksia heikompaa vastustajaa vastaan. Vastustajallahan on enemmän mahdollisuuksia erehtyä, kun daamit pysyvät laudalla! 6.-Lc5 7.Rc3 c6 (ottaa d5-ruudun pois ratsulta) 8.Kh1 (valmistelee f4:ää) 9.-b5 9.Lb3 d6 10.f4 h5 11.d3 Le6 12.f5 h4 13.Dg4 Lxb3 14.Lg5 Rh6 15.Dxh4 0-0-0!? uskalias daaminuhraus, joka palkitaan pelissä: 16.Lxf6 gxf6 17.Lxb3 Rf5


Pelin kriittinen asema! Dunlop huomasi, että daamia ei voinut vetää turvaan: 18.De1?? Txh2+! 19.Kh2 Th8+ ja musta voittaa. Daami ei näyttänyt pelastuvan myöskään jatkossa 18.Dg4 (!) Txh2+ 19.Kxh2 Th8+, mutta Dunlopilta jäi huomaamatta pelastava jatko 2o.Dh3 jolloin mustan koko kombinaatio tyssää! Sen sijaan Dunlop päätti tehdä suoraviivaisen ratkaisun:

18.Dxh8?? Rg3+! 19.hxg3 Txh8X.

Ei tullut pussimattia, mutta matti kuitenkin! Pussimattigambiittia voi kokeilla joskus pikapeleissä pahaa-aavistamattomia vastaan. Miksei vaikka "vahvempaakin" pelaajaa vastaan? Vinkki aloittelijoille: "normaaliavausten normaalijatkoissa" tulet kuitenkin vahvemman ja kokeneemman jyräämäksi, joten et häviä paljoakaan, vaikka kokeilisit joskus Pussimattigambiittia!

Aiheesta muualla:
http://homepage.ntlworld/adam.bozon/blackburne.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Italian_Game,_Blackurne_Shilling_Gambit

6. syyskuuta 2011

Shakkisiirtojen muistamisesta

Olen merkinnyt muistiin yli 1.200 pelaamaani pikashakin ja nopean shakin peliä 15:n viime vuoden aikana. Harrastus alkoi, kun halusin tutkia erästä harvinaista avausta keräämällä esimerkkipelejä.

On opettavaista antaa shakkiohjelman näyttää pelin jälkeen, mitä kaikkea jäi näkemättä pelin aikana, miten olisi pitänyt pelata. Jos pelaa usein samoja avauksia, niihin löytää jatkuvasti parannuksia. Jos pelaa paljon ja tallentaa omia pelejä, niistä saa aikanaan kattavan PGN-muotoisen avauskirjaston.

Minulta on joskus kyselty, miten pystyn muistamaan pelejä. On tietysti keskityttävä hyvin pelin aikana. Kerran sain merkittyä muistiin 10 minuutin turnauksen kaikki 7 peliä lähes kokonaisuudessaan. Paradoksaalisesti muistamista auttoi, että kyseessä oli teematurnaus skotlantilaisesta avauksesta, jota en yleensä pelaa: koska asemat olivat minulle uusia jo 4. siirron jälkeen, keskityin peleihin tavallista paremmin heti alusta.

En yritäkään muistaa pelin joka ikistä siirtoa, mutta mieleeni jäävät yleensä avainsiirrot, esimerkiksi minulle uusi siirto tutussa avauksessa tai muuten yllättävä siirto, esimerkiksi näyttävä uhraus. Joskus mieleen jää asema, jossa olisi voinut pelata kiinnostavan siirron.

Lopulta rekonstruoin pelin shakkiohjelmalla siirto kerrallaan – osin muistamalla, osin päättelemällä, mitä kyseisessä asemassa todennäköisimmin pelattiin. Muistamista helpottaa, että pelaan paljon samoja avauksia ja pelini kestävät usein alle 30 siirtoa. Siirtojärjestys varsinkin avauksessa voi mennä väärin rekonstruoidessa, mutta tärkeintä on saada pelin tärkeimmät vaiheet kirjattua.

Parin tunnin pikapeliturnauksen peleistä muistan yleensä 3–4 kiinnostavinta; olen huomannut niiden säilyvän muistissa noin vuorokauden ajan. Joukkuepikashakin SM-kisoistakaan en ole onnistunut tallentamaan useampia pelejä: kun pelataan yli 20 peliä noin 6 tunnin aikana, eri pelien muunnelmat ja siirrot alkavat sekoittua päässä.

Muistiharjoitus tekee mestariksi, tosin ei shakkimestariksi. Todelliset muistinerot ovat tietysti erikseen: Bobby Fischerin väitetään muistaneen yli 10 vuotta aiemmin pelaamansa pikapelin kaikki siirrot, samoin pikapeliturnauksen jälkeen kaikki yli 20 pelattua peliä.

4. syyskuuta 2011

Erikoisia JSM-määräyksiä

JSM 2011–2012 -turnauksen erikoismääräyksissa on yksi erikoinen lisäys:

Shakkikellosta noudatetaan Fiden sääntöä 6.8. koko pelin ajan, kun käytetään inkrementtiaikaa. Molempien joukkueiden kapteenin katsotaan tässä tapauksessa toimivan tuomarin ominaisuudessa.

FIDEn sääntöjen kohdassa 6.8. sanotaan:

Pelaajan merkkilipun katsotaan pudonneen, kun tuomari sen huomaa tai jompikumpi pelaaja on aiheellisesti huomauttanut merkkilipun putoamisesta.

Joukkueen kapteeni siis saa julistaa pelin päättyneeksi, kun pelataan inkrementtiajalla ja jommankumman pelaajan aika on loppunut? Vai onko kapteenilla peräti velvollisuus julistaa peli päättyneeksi?

Lisäyksestä ei taida kuitenkaan olla hyötyä käytännössä:

  • Kun jokaisesta siirrosta saa 30 sekunnin inkrementin, aika pääsee loppumaan erittäin harvoin.
  • Kun pelaajan aika loppuu inkrementtiajoilla pelatessa, molemmat kellot lakkaavat juoksemasta, ainakin kaikissa tuntemissani shakkikelloissa. Ei siis ole mahdollista, että molempien pelaajien aika loppuisi, joten pelaaja varmasti huomaa vastustajansa ajan loppumisen ennen pitkää – kunhan ei mene mattiin ennen sitä.

Reilun pelin periaatteita noudattava pelaaja tietysti luovuttaa, jos hänen aikansa loppuu. Lisäys synnyttääkin pienen shakkieettisen pulman: onko joukkueen kapteenilla tuomarin ominaisuudessa jopa velvollisuus huomauttaa oman aikansa loppumisesta?