Shakkisiirtojen oppiminen
Opin siirrot, kun olin noin 7-vuotias. Tästä varhaisesta oppimisestani ei ollut kauhean paljon iloa itselleni eikä muille, koska ensimmäisen pelin pelasin vasta 1983, kun olin täyttänyt 21, pikapelinä 5 + 5 minuuttia.
Kuinka usein pelaat shakkia?
Alkuvuosina, kun olin keksinyt pikapelin ilot, pelasin pikashakkia joka arkipäivä. Nykyisin aikani shakin kanssa on radikaalisti vähentynyt ja pelaan blikstiä vain kerran viikossa.
Shakkikerhoon liittyminen
Liityin ensimmäisen kerran shakkikerhoon, SalSK, 1989. Siitä hieman enemmän alempana. Vuonna 2000 tai 2001 siirryin ES-78 -kerhoon ja pari vuotta sitten, kerhon lopettaessa toimintansa, siirryin muutaman muun kerholaisen kanssa kilpakumppanin, ESK:n riveihin. LauttSK:hon liityin tänä vuonna, 2013.
Saavutukset shakissa
Parhaimmat saavutukset shakissa ovat vuosien saatossa tavatut hyvät kaverit. Itse pelissä parhaimmat saavutukset ovat vielä tulematta, toivon mukaan.
Paras peli
Hyviä pelejä on niin paljon, että on vaikeata nimetä parasta. Mikäli nykyisillä shakkikoneilla analysoi omia ja omasta mielestä hyviäkin lähipelejä, niin saa pahasti pettyä. Yhtäkkiä useat hyvät pelit ovatkin melko keskinkertaisia, jopa huonoja. Parhaimmat pelini ovat peräisin pikapeleistä. On daamin uhrausta, pussimattia, pattiin pelastautumista... juuri niitä siirtoja, joita vanhan ajan klassisten mestarien tiedettiin tehneen.
Makea voitto
Kaikki voitot ovat makeita, paitsi silloin kun vastustaja puhkeaa kyyneliin.
Onnekas voitto
Vastustajan saapumattomuus pelipaikalle voisi joidenkin mielestä olla onnekas tapahtuma... varsinkin kun kyse on joukkuepelistä ja joukkuepeli ratkeaa siihen poissaoloon?
Katkera tappio
Kaikki tappiot ovat katkeria, varsinkin jos ne osuvat omalle kohdalle ja vastustajat purskahtavat nauruun.
Pahin munaus
Voi, voi... niitä on paljon, mutta niistä ei vaan tässä puhuta.
Unohtumaton shakkikokemus
Vuosina 1987–1994 olin töissä Tietotehtaalla, nykyisin Tieto. Tietotehtaalla oli shakkikerho, ja sen toiminta oli vireää. Siellä aloin pelata myös pidemmän aikakontrollin shakkia, pikapelien lisäksi. Jukka Leino ja Esa Niemi olivat firman shakkikerhon vetäjinä, vuorollaan. Jukka Leino pelasi niihin aikoihin SalSK:ssa. Esa ja Jukka usein kysyivät liittymistäni shakkikerhoon, mutta minulle riitti pikapelit Tietotehtaan kerhoilloissa ja pubien hämyssä.
Vuonna 1989, jos en väärin muista, Jukka jälleen kysyi halukkuuttani siirtyä SalSK:hon, johon minä puolihuolimattomasti sanoin tulevani, mikäli pääsen pelaamaan Karpovia vastaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin Jukka soitti ja sanoi: "Pelaat muuten Karpovia vastaan Salossa. Siellä on Karpovin pitämä simultaani parin viikon päästä." En edes tiennyt Karpovin tulevan Suomeen pelaamaan simultaania. Luvattu mikä luvattu, ja niin alkoi virallinen shakinpeluuni oikeassa shakkikerhossa.
Kasparovin ja Karpovin raivoisat kamppailut olivat uudessa vaiheessa, kun tulin Tietotehtaalle töihin. Seurasin jännityksellä heidän pelejään, ja täytyy myöntää, että olin Karpovin puolella. Jotenkin Kasparovin hyökkäävä persoona ja Karpovin hillitty käytös ohjasivat minut Karpovin puolelle. Simultaani Salossa olikin hieno tapahtuma, kun pääsin pelaamaan itse ex-maailmanmestaria vastaan. Arvatkaa kumpi voitti? Pelissä Karpov, shakillisena kokemuksena minä.
Arvokkaimmat päänahat
Saavuttamatta. Onneksi oma on vielä jäljellä.
Avausvalikoima
Nuoruudessani pelasin kuningasgambiittia aina kun oli tilaisuus. Avausvalikoimani oli e4-avaukset valkoisilla ja mustilla sen mukaan miten valkoinen avasi: 1...e5, d5, c5, Rf6. e4-avaukseen pelasin pääasiassa sisilialaista. e5:n lopetin siihen, kun eräässä pelissä sain vastaukseksi kuningasgambiitin ja täydellisen teurastuksen.
Tietotehtaalla ollessani opin Christer Bergman -avauksen mustilla. Vastataan 1...g6 ihan kaikkiin valkoisen avauksiin. Tämä vähensi huomattavasti teorian opiskelun tarvetta. Niihin aikoihin Christer Bergman -avaus, valkeilla, oli 1.g3. En kuitenkaan halunut radikalisoitua niin paljon ja siirtyä e4-avauksista pois.
Pelityyli
Olen varttuessani tullut hieman varovaisemmaksi, lue hitaammaksi. Siirryin valkeilla kokonaan pois e4-avauksista. Jopa pikapeleissä pelaan kovin harvoin e4, ellen tiedä pääseväni varmasti kuningasgambiittiin. Pelityylini on siis enemmän asemallis-taktinen kuin taktis-asemallinen. Nykyisin avaankin pelkästään valkeilla 1.a3 ja h3 sekä mustilla 1...a6 ja h6. Kuten huomaatte itsekin, heikkoudet on karsittu minimiin.
Vahvuudet näissä avauksissani on siinä, että pyrin siirtämään upseereita mahdollisimman myöhään, jotta vastustajani eivät arvaa, minne upseerini lopulta päätyvät. Tavoitteenani on hypätä ovelasti avauksesta suoraan loppupeliin kaikki upseerini jäljellä, kun taas vastustaja on huolimattomasti uhrannut omat upseerinsa turhiin sotilaisiini. Tämä strategia on tuottanut monia ikimuistettavia hetkiä.
Miettimisaika
Pelaan sillä ajalla mikä minulle on sillä hetkellä annettu, mutta kaikkein mieluiten pelaisin vastustajan ajalla. 5 + 5 minuuttia on toiseksi mieluisin. Tällä ajalla jopa minunlainen pelimanni saattaa voittaa oikean mestarin, joskus.
Shakkimotto
Shakkaa, se voi olla matti. Kostomatti!
Shakki-idolit
Ei varsinaisesti ole idoleita. Pelanneista lahjakkuuksista Paul Morphy on ykkönen, Fischer kakkonen ja Kasparov kolmonen. Shirovin, Morozevichin ja nuoren Carlsenin pelejä katson mielellään, kun niitä ilmestyy.
Haaste jäsenesittelyyn
Jarmo Pystynen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti