Helsingin mestaruusturnaus (HM) on jotain Helsingin shakkielämän perinteistä ja keskeistä, ja lauttasaarelaisia on viime vuosina ollut aina useampia mukana. Siksi kannattanee turnauskertomus myös vähän myöhästyneenä, varsinkin kun oman ilosanoman ohella kuului huolestuttavaa julistusta.
HM järjestettiin jo 70. kertaa 29.12.2013–6.1.2014 Shakkiareenalla Helsingissä. Mutta, mutta: perinteisyys ei tällä kertaa vetänyt shakkimassoja puoleensa. Kilpailijoita oli koko turnauksessa vain 40, miltei puolta vähemmän kuin on normaalisti totuttu. Mestaruusryhmä oli tasoltaan vastaavasti tavanomaista vaatimattomampi selokeskiarvolla. Tätä tosin korosti, että eräs KvM ja toinen FM peruuttivat osanottonsa viime hetkellä.
Tämä on siinä mielessä suuri vahinko, että nimenomaan HM-turnaus on Suomessa paras vaihtoehto shakinpelaajille, jotka arvostavat vanhanajan klassisia pitkiä miettimisaikoja sekä rauhallista turnausohjelmaa. HM-turnauksessahan ei koskaan pelata kahta kierrosta samana päivänä. Ja välipäivien omalaatuinen, kuin unohtunut ja päämäärätön ilmapiiri korostaa tätä. Koska ihmisen taidot tietokoneeseen verrattuna korostuvat, mitä enemmän hän ehtii miettiä, niin voi sanoa että turnaus on Suomen inhimillisin: aitoa taitoshakkia parhaimmillaan.
Allekirjoittanut itse osallistui toista kertaa tähän turnaukseen vuoden 2010 jälkeen, ja mainitut olosuhteet vaikuttivat taas inspiroivasti: lähes kaikki pelit tuntuivat sujuvan kuin itsestään, ja usein etua syntyi jo avauksessa. Ainoaa häviötä kokeneelle Harri Hurmeelle lukuun ottamatta ei aikapulasta ollut jälkeäkään. Lauttasaarelaisille saunapeleistä RikShan kanssa tuttu, sympaattinen mestariveteraani Jorma Haanpää oli jälleen mukana mainiolla tuloksella, mutta toisen kierroksen koitoksessa materialistinen ote kostautui.
Toiselle sijalle taisteli turnauksen pisimmässä pelissä itsensä Käpylän sivukerhostaan myös lauttasaarelaisille tuttu Jukka-Pekka Haapasalo tuottamalla siihen saakka häviöttömälle Suomen pelimääräkuninkaalle Esa Auviselle kirvelevän tappion rauhallisella ja ammattimaisen eleettömällä asemapelipuristuksella.
Kolmatta ja neljättä tilaa jakoivat erittäin kokeneet Auvinen ja Haanpää tässä vertailujärjestyksessä. Haanpää ei kunnioittanut 83 vuoden ikäänsä tippaakaan. Aina pirteäna ja analyysivalmiina kuin innokkain shakkinuorukainen, piti hänen myös rynnistää täysillä bussiin myöhästymisen välttämiseksi. Kaatumisesta seuranneet kasvot suoraan kuin sotakuvista eivät vähääkään järkyttäneet hänen vauhdikkaita peliotteitaan edes samana päivänä.
A1-sarjassa selvisi LauttSK:n Tero Lehtinen jakamaan toista sijaa huonommalla vertailulla tuloksella 6½/9 eli yhtä paljon kuin allekirjoittanut voitollaan.
Päättäjäisissä saivat osanottajat kuulla, että vähentyneen osanottajaluvun vuoksi ei enää ole takuuta että turnausta jatketaan. Kova on uhkaus, ja jotenkin siihen pitää löytää arvonmukainen vastaus. Juuri tämä turnaus ei missään nimessä ansaitse joutua tiensä päähän. Totta kyllä on, että järjestämiseen menevän pitkän ajan, vaivan ja kulujen oikeuttamiseksi tarvitaan runsaampaa osanottoa. En voi kuitenkaan uskoa ettei potentiaalia siihen olisi.
Eivät shakkikilpailut sinänsä ole missään kriisissä Suomessa, ja innokkaita juniorejakin ja ulkomaalaisia – jotka molemmat loistivat poissaolollaan – löytyy, pelivalmiina varsinkin loma-aikoina. Mutta jotenkin tarvittaisiin parempaa ja aikaisempaa informaatiota. Varsinainen kilpailukutsu esimerkiksi ilmestyi vasta pari viikkoa ennen tapahtumaa.
Ja palkinnot olivat taas vaatimattomampia kuin viikonlopputurnauksessa. Eikä kunniakaan levinnyt juuri minnekään, kun missään ei ollut uutista turnauksen tuloksista; ainoana informointipaikkana olivat turnaussivut. Takavuosina Helsingin mestarilla myös oli vapaapaikka SM-turnaukseen, mutta sekin on jo historiaa. Ja kun pokaali lopulta ojennettiin käsiini maaliskuun lopulla, oli se kuin suoraan sodasta saapunut, ja voittajien nimet vuodesta 2011 puuttuivat...
Pääkaupungin mestaruuskisan pitäisi kuitenkin itseään kunnioittavassa shakkimaassa olla yksi vuoden keskustapahtumia eikä alasajettava pakkopulla! Tähän tulisi myös LauttSK:n kiinnittää huomiota vahvana pääkaupunkikerhona.
(Kirjoitti Pekka Kauppala)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti