Ennen ensimmäistä shakkikisaa

Vastauksia kysymyksiin, joita on tullut nopean shakin aloittelijakisan osallistujilta.

Miten peli voi päättyä tasan?

Voit ehdottaa tasapeliä omalla miettimisajallasi, kun olet tehnyt siirron etkä ole vielä käynnistänyt vastustajan kelloa. Vastustajalla on aikaa vastata tasapelitarjoukseen oman siirtonsa ajan. Hän voi joko sanallisesti hyväksyä tai kieltäytyä tasapelistä. Jos hän pelaa oman siirtonsa, se tarkoittaa kieltäytymistä tasapelistä.

Jos ehdottaa tasapeliä toistuvasti (lähes jokaisella siirrolla), sitä voidaan pitää vastustajan häiritsemisenä. Kutsu paikalle tuomari, joka voi tarvittaessa antaa varoituksen tasapeliä toistuvasti ehdottavalle.

Miten pelin voi luovuttaa?

Voit luovuttaa pelin milloin tahansa ilmoittamalla "luovutan". Jotkut kaatavat kuninkaansa luovutuksen merkiksi.

Mitä tapahtuu laittoman siirron jälkeen?

Kutsu paikalle tuomari, joka asettaa 2 lisäminuuttia laittoman siirron tehneen vastustajan kelloon. Virallisissa (selo)kilpailuissa häviää, jos tekee 2 laitonta siirtoa pelissä. Aloittelijakisassa yleensä hieman joustetaan tästä säännöstä, koska kyseessä on harjoittelukilpailu.

Voiko pelaajalla olla useampi kuin 1 kuningatar?

Pelaajalla voi olla jopa 9 kuningatarta, jos on onnistunut korottamaan kaikki 8 sotilastaan.

Saako pelin aikana pitää pöytäkirjaa?

Saa. Normaalipelin kisoissa (miettimisaikaa vähintään 1 tunti koko peliin) jopa täytyy pitää pöytäkirjaa.

Pöytäkirja on hyödyllinen jälkianalyyseja varten. Toisaalta pöytäkirjan pitäminen vie hieman aikaa, jota on hyvin rajatusti nopeassa shakissa.

Pöytäkirjaan saa pelattujen siirtojen lisäksi merkitä vain pelaajien käyttämän miettimisajan ja mahdolliset tasapelivaatimukset. Muut siirtoihin liittyvät merkinnät (kuten "?" siirron perässä) tulkitaan kirjalliseksi analyysiksi, joka on ehdottomasti kielletty.

Ketkä pelaavat vastakkain 2. kierroksella?

Saman pistemäärän keränneet pelaavat pääsääntöisesti vastakkain, varsinkin jos käytetään sveitsiläistä paritusta. Kotimainen tasaselojärjestelmä eroaa sveitsiläisestä, koska se pyrkii löytämään aina mahdolliset tasavahvuiset parit. Joka tapauksessa samat pelaajat kohtaavat yleensä vain kerran kilpailun aikana.

Miten pisteet lasketaan kisassa?

Pelin voittaja saa 1 pisteen, tasapelistä molemmat saavat ½ pistettä. Jos pelaajia on pariton määrä, vapaakierrokselta (kilpailussa viimeisenä oleva) saa 1 pisteen. Lopputuloksiin lasketaan pelaajan kaikki pisteet.

Muita ohjeita

Tarkista ennen pelin alkua, että nappulat ovat oikeilla alkuruuduilla ja kello näyttää oikeaa alkuaikaa. Niiden korjaaminen pelin aikana aiheuttaa ylimääräistä sotkua.

Siirrä nappuloita vain yhdellä kädellä:

• Kun linnoitat, siirrä ensin kuningasta ja vasta sitten tornia.
• Kun lyöt nappulan, siirrä ensin lyötävä nappula pois laudalta ja sitten oma nappulasi siihen ruutuun, jossa lyöty nappula oli.
• Kun korotat sotilaan, siirrä ensin korotusruudussa mahdollisesti oleva vastustajan nappula pois, siirrä sitten sotilaasi sen tilalle ja lopuksi vaihda sotilas korottamaasi upseeriin. Jos laudan vieressä ei ole haluamaasi upseeria, voit pysäyttää kellon hakeaksesi sen.

Pelisalissa on oltava hiljaa, kun pelejä on käynnissä, jotta et häiritse muita pelaajia. Pelaajien sähköiset laitteet eivät saa päästää mitään ääntä, pelin aikana ei saa jutella, ja jälkianalyysit pitää käydä muualla kuin pelisalissa. Parhaassa tapauksessa pelisalissa kuuluu vain silloin tällöin seuraavia sanoja:

• "Korjaan." (Ennen kuin pelaaja korjaa nappuloiden paikkaa.)
• "Laiton siirto."
• "Tuomari." (Pyydetään paikalle selvittämään tilanne.)
• "Ehdotan tasapeliä."
• "Sopii." (Tasapeliehdotukseen suostuminen.)
• "Jatketaan peliä." (Tasapeliehdotuksesta kieltäytyminen.)
• "Aika." (Kun vastustajan aika on loppunut ja vaaditaan voittoa tai tasapeliä, jos itsellä ei ole materiaalia matin tekemiseen.)
• "Luovutan."

Lisätietoja:

• Shakkikilpailun perussäännöt: kosketussääntö ja shakkikellon käyttö
• Shakin säännöt

Shakkia koronan aikaan

Valtioneuvoston suosituksesta lähipeliturnaukset ja muut ei-välttämättömät lähikontaktit on laitettu jäähylle, mutta shakkiakin voi pelata etänä. Netistä löytyy lukemattomia palveluita, joiden välityksellä on mahdollista pelata shakkia yhden minuutin pikapelistä aina kuukausia kestävään "kirjepeliin" asti.

Pari tunnetuinta palveluntarjoajaa lienevät chess.com ja lichess.org. Näiden servereitä voi käyttää siirtojen välittämiseen vapaavalintaisella peliajalla. Chess.comin serverille annetaan peliminuutit ja sekunnit, sekä mahdollinen inkrementti. Lisäajan asettaminen tietyn siirtomäärän jälkeen ei ole mahdollista. Lichessin pikapeli-asetus sallii enintään 180 minuutin peliajan per pelaaja.

Valitsemaansa palveluun kannattaa tehdä oma pelaajatili, jolloin on helppo sopia pelitreffit haluamansa vastustajan kanssa.

P.S. Huomaa myös, että käynnissä olevaa kandidaattiturnausta (17.3.–3.4.2020) pystyy seuraamaan Youtube.comista useamman livestreamin välityksellä. Lisätietoja turnauksesta ja sen aikataulusta worldchess.comin kandidaattisivustolta.

Shakkiturnauksen säännöt

Ennen aloittelijaturnausta pelaajille esitellään lyhyesti shakkiturnauksen säännöt. Lisää hyvistä pelitavoista Wikipedian shakki-artikkelissa.

Kosketussääntö:

• Kun omalla siirtovuorollasi kosketat omaa nappulaa, joudut siirtämään sitä, jos sillä voi tehdä laillisen siirron.
  
• Jos kosketat vastustajan nappulaa, joudut lyömään sen, mikäli sen voi lyödä laillisella siirrolla.
  
• Jos kosketuksen jälkeen yrität pelata jotain toista nappulaa, vastustaja voi vaatia, että pelaat ensin koskettamaasi nappulaa.
  
• Kun olet siirtänyt nappulaa ja päästänyt siitä irti, et voi enää perua siirtoa. Laittoman siirron voit perua, mutta kosketussääntö on edelleen voimassa.
  

Shakkikello:

• Musta saa valita, kummalle puolelle lautaa shakkikello asetetaan. Useimmat haluavat kellon sen käden puolelle, jolla siirtävät nappuloita.
  
• Paina kelloa samalla kädellä, jolla siirsit nappulaa.
  
• Kelloa ei saa käsitellä kovakouraisesti; kevyt painallus riittää käynnistämään vastustajan kellon.
  
• Jos vastustajaltasi loppuu aika, voitat pelin sanomalla "aika" ja pysäyttämällä kellon stop-painikkeella.
  

Muuta:

• Voit korjata nappuloiden sijaintia keskemmälle ruutua oman siirtovuorosi aikana, kun sanot ennen nappuloihin koskemista "korjaan". Jos jätät sanomatta "korjaan", noudatetaan kosketussääntöä.
  
• Jos siirtäessäsi saatat nappuloita epäjärjestykseen, sinun on siirrettävä ne paikalleen omalla siirtovuorollasi.
  
• Shakatessa ei tarvitse sanoa "shakki". Shakin sanominen toistuvasti voidaan tulkita vastustajan häirinnäksi.
  
• Katsojat ja toiset pelaajat eivät saa kommentoida kesken olevia pelejä eivätkä muutenkaan millään tavoin osallistua peliin, esimerkiksi näyttämällä, että toisen pelaajan aika on loppunut tai loppumaisillaan.
  

Kolme pistettä voitosta?

Bilbao-pistelasku antaa voitosta 3 pistettä ja tasapelistä 1 pisteen. Tämä on tuttua esimerkiksi jalkapallosta, mutta uuden pistelaskutavan kokeilu shakkiturnauksissa on herättänyt kiivasta keskustelua.

Bilbaon tarkoitus on lisätä kamppailullisuutta, yrittää välttää silloin tällöin toistuvia tasapelisumia: kannattaa taistella voitosta eikä tyytyä tasapeliin. Yhdellä voitolla ja kahdella häviöllä saa samat 3 pistettä kuin kolmella tasapelillä.

Bilbao-matematiikka voi ensi alkuun tuntua hämmentävältä. Otetaan esimerkiksi 16 pelaajan turnaus, jossa kaikki pelaavat yhden pelin kaikkia vastaan. Kaikki muut pelit päättyvät tasan, mutta pelaaja A

• häviää 9 peliä (pelaajille B–J) ja
  
• voittaa 6 peliä (pelaajat K–P).
  

Bilbao-lopputulokset:

• 1. A 18 pistettä (6 × 3)
  
• 2.–10. B–J 17 pistettä (1 × 3 + 14 × 1)
  
• 11.–16. K–P 14 pistettä
  

Perinteisen pistelaskun mukaiset lopputulokset:

• 1.–9. B–J 16 pistettä (1 × 2 + 14 × 1)
  
• 10.–15. K–P 14 pistettä
  
• 16. A 12 pistettä (6 × 2)
  

Tuntuisiko epäreilulta, jos Bilbao-turnauksen voittaja olisi saanut perinteisen pistelaskun mukaan alle 50-prosenttisen tuloksen ja jäänyt turnauksen viimeiseksi?

Shakkisiirtojen merkintä ja ajankäyttö

Muuan shakkikaveri harmitteli hävinneensä pitkän pelin tehtyään huonon siirron aikapulassa, jota oli pahentanut se, että hän oli merkinnyt siirtoja pöytäkirjaan, vaikka aikaa oli ollut alle 5 minuuttia. Sääntöjen mukaan tuolloin ei tarvitse enää pitää pöytäkirjaa, paitsi jos pelataan vähintään 30 sekunnin inkrementtiajoilla.

Olen ihmetellyt, miksi monet ylipäätään merkitsevät siirtoja omalla ajallaan. Pelin aikana ehtii tuhlata monta minuuttia merkitsemiseen, ja varsinkin ennen ajantarkistusta ja loppupelissä muutamat sekunnit voivat olla ratkaisevia.

Kun olen siirtänyt ja painanut vastustajan kellon käyntiin, merkitsen pöytäkirjaan aina kaksi puolisiirtoa kerralla: vastustajan edellisen siirron ja juuri pelaamani oman siirron. Säännöthän sanovat: "Pelaaja voi vastata vastustajansa siirtoon ennen sen merkitsemistä pöytäkirjaan. Hänen on kuitenkin merkittävä pöytäkirjaan aiemmat siirtonsa ennen uuden siirron tekemistä."

Merkitsemällä kaksi puolisiirtoa kerralla voittaa hieman aikaa, mutta joskus tietysti joutuu muistelemaan hetken, mikä olikaan vastustajan edellinen siirto. Onneksi tuon muistelun ehtii yleensä tehdä vastustajan ajalla.

On myös syytä muistaa, että sääntöjen mukaan on kiellettyä merkitä siirtoja etukäteen pöytäkirjaan, paitsi jos vaatii tasapeliä aseman kolmannen kerran toistumisen tai 50 siirron säännön takia. Siirtojen merkitseminen etukäteen on myös huonointa mahdollista ajankäyttöä.

Eräässä pelissä vastustajani merkitsi suunnittelemansa siirron pöytäkirjaan, mietti hetken – yliviivasi sitten siirron ja merkitsi tilalle toisen siirron. "Pelin kestäessä on kiellettyä käyttää muistiinpanoja", sanovat säännöt, mistä mainitsinkin vastustajalleni pelin jälkeen.

Shakkiliikuntaa

"Onko shakki urheilua?" Kysymyksestä keskustellaan toisinaan kiivaasti. Ainakin englannin sport voidaan suomentaa urheiluksi tai peliksi. Shakki kieltämättä käy harvoin ruumiillisesta liikunnasta, vai minkä muun (urheilu)lajin MM-kisoissa kilpaillaan kravatti kaulassa.

Kortti- ja lautapeleistä käytetään englannissa joskus termiä mind sport. Shakkikerhot taas mainitaan usein otsikon "Liikunta- ja virkistysyhdistykset" alla. Shakin voi siis sanoa olevan mielen liikuntaa ja virkistystoimintaa.

Ei-fyysisyys on ominaista shakille, sitähän voi pelata jopa ilman lautaa ja nappuloita – sokkoshakkina. Joku on sanonutkin leikillään, että lauta ja nappulat ovat vain yleisöä varten!

Mutta voi shakki olla myös tehokasta ruumiin liikuntaa. Jos et usko, tule pelaamaan puistoshakin Helsingin mestaruudesta Kaivopuistoon sunnuntaina 11.7.2010 klo 14:00.

Kun on 15 minuutin aikana siirtänyt isoja nappuloita 30–60 kertaa isolla laudalla ja juossut jokaisen siirron jälkeen painamaan pientä shakkikelloa, tuntee varmasti urheilleensa.

Tasoituksista

Monissa shakkikerhoissa ei kuulemma anneta tasoitusta aloitteleville pelaajille, mutta Lauttasaaressa meillä on ollut tapana antaa aikatasoitusta, esimerkiksi pikapeliä pelataan ensin 8 + 2 minuutin ajoilla. Olemme kokeilleet myös materiaalitasoitusta eli pelanneet aloittelijaa vastaan ilman yhtä kevyttä upseeria tai tornia.

Olen kuullut aikatasoitusta arvosteltavan seuraavasti:

• "Kerhopelaajat eivät pelaa mieluusti 2 minuutilla." Totta, mutta aloittelijaa vastaan pelattuja pelejä pitäisi ajatella enemmänkin koulutuksena kuin "vakavana" kerhopelinä.
• "Aloittelija oppii hätiköimään pelatessaan yhtä nopeasti kuin vastustaja, jolla on vain 2 minuuttia aikaa." Kerhopelaajan pitäisi muistuttaa aloittelijaa käyttämään aikaansa paremmin.

Itse en näe tasoituksia ongelmallisina. Sitä paitsi Suomen Keskusshakkiliiton toimintasuunnitelmassa 2010 lukee:

"Kannustetaan kerhoja järjestämään tasaseloturnauksia, ilmaisturnauksia, aikatasoitusturnauksia, lisenssivapaita turnauksia ym. erilaisia turnausmuotoja."

Kun samanvahvuiset pelaavat keskenään, peli on todennäköisimmin jännittävä. Tasaselojärjestelmäkin perustuu tähän ajatukseen. Jos pelaajat ovat hyvin erivahvuisia ja pelataan ilman tasoitusta, pelissä ei yleensä ole paljon mieltä kummankaan kannalta.

Oman kokemukseni mukaan aikatasoitus on tehokas: mitä vähemmän on aikaa miettiä, sitä huonompia siirtoja tulee pelattua. Toisaalta kokeneet pelaajat osaavat tietysti käyttää myös vastustajan aikaa miettimiseen. Kaikki aloittelijat eivät myöskään halua tasoitusta.

Wikipediassa on hyvä englanninkielinen artikkeli tasoituksista. En tiennytkään, että Paul Morphyn tunnetuista peleistä 1800-luvulla peräti 15 % pelattiin tasoituksella.

Pala palalta

Tiesitkö koska palapelit tulivat ensimmäistä kertaa suureen suosioon? Tämä tapahtui vuonna 1907. New Yorkin pörssissä syntyi paniikki ja sen aikainen maailma sai ensi kosketuksensa meille jo liiankin tuttuun ilmiöön, talouden taantumaan. Palapelejä harrastivat suurten yhtiöiden johtajat ja liikemiehet. Jopa kuuluisa J.P. Morgan lepuutti hermojaan palasien avulla. Helpotti varmasti unohtaa hetkeksi murheet ja keskittyä puun liikkumiseen. Ei ole sattumaa että seuraava palapeli innostus syntyi suuren laman aikaan vuonna 1930.

Luin hiljattain mielenkiintoisen artikkelin. Kirjoittaja kertoi kuinka he ystäviensä kanssa olivat vuokranneet huvilan meren rannalta. Heillä oli lukemattomat mahdollisuudet viettää vapaa-aikaansa. He kuitenkin päätyivät kasaamaan palapelejä keittiön pöydän ääreen, ilta toisensa jälkeen. Kuulostaako tutulta? Muistuvatko mieleesi ne lukuiset, kauniit ja aurinkoiset päivät jolloin muut rientävät rannoille ja puistoihin, kun itse sen sijaan käperryt ruutulaudan ääreen tutkimaan mielenkiintoista asemaa. Tai ehkä vietät parhaat kesäpäivät kisoissa yhdessä muiden shakin ystävien kanssa. Itse lukiessani artikkelia en kyennyt ohittamaan sen vahvaa yhteyttä elämääni shakin seurassa.

Shakkipelihän on palapeli parhaimmillaan. Siirto siirrolta ja pala palalta peli kehittyy, kunnes se on valmis. Ensin saattaa näyttää siltä, että näitä nappuloitahan voi tiputella ihan mihin tahansa laudalla. Pian kuitenkin huomaa, että jokaisella nappulalla onkin oma paikkansa. Mielessään voi kuulla sen loksahduksen, joka kuuluu kun vihdoin löytää oikean siirron. Hienointa shakissa on että ei tarvitse koskaan ostaa uusia paloja. Samoista palasista syntyy joka kerta aivan uudenlainen teos.

Näitä kahta peliä yhdistääkin samankaltainen ajatustyöskentely ja loogisuus. Joskus ihminen lepää parhaiten aktiivisen ajattelun kautta. Silloin kun saa puntaroida ja pohtia. Kuitenkin niin ettei lopputuloksesta synny stressiä. Pelatessa työ- ja opiskelumaailman luomat paineet unohtuvat.

Näiden ajatuksien pohjalta voisi vetää sen johtopäätöksen että, shakilla on kirkas tulevaisuus, synkkinäkin aikoina. Ahdistaako epävakaa talous? Pyörivätkö suhdanteet liikaa mielessä? Ei hätää! Tartu kiinni puuhun, niin saat muuta ajateltavaa.

Extreme shakkia

Jokaisella shakinpelaajalla on varmasti oma tarinansa kerrottavana, siitä miten on löytänyt shakin pariin. Tämä on minun tarinani. Päätin myös kirjoittaa tästä, koska käsittelemäni aihepiiri on kovasti muodissa nykyään.

Olen viettänyt suuren osan varhaisesta elämästäni etelän lämmössä. Siellä tutustuin ensimmäiseen vakavasti ottamaani harrastukseen. Se oli aikaa kun rullaluistimet valtasivat alaa, ympäri maailmaa. Myös yksi ensimmäisistä extreme-lajeista otti ensi askeleensa tuohon aikaan. Tämä laji itseasiassa kuluu siihen lajikirjoon, joilla on virallinen extreme-laji luokitus. Kyseessä on aggressive inline skating. Minulla on aina ollut suuri halu kehittyä harrastuksessani ja pistää kaikki peliin. Pääsinkin harrastamaan kohtalaisen kovalla tasolla.

http://www.youtube.com/watch?v=coQIfD-55xQ&feature=related

Tässä linkki niin näette vähän mistä lajissa on kyse. Kaverin tyylisuunta on sama kuin itselläni eli, street. Ja taso vastaa suurinpiirtein silloista kuntoani. Monille tämä on rauhallisen ulkokuoreni takia erittäin vaikeaa uskoa. :)

Perheeni muutettua takaisin Suomeen asiat muuttuivat. Rullaluistelu ja varsinkin freestyle muodossa lajin harrastaminen vaikeutui huomattavasti. Kävin seuran treeneissä, mutta lukuisat hiekkatiet ja kylmä talvi eivät salli Suomeen samanlaista freestyle/street kulttuuria, kuin muualla. Aika oli kuitenkin otollinen, koska uusi samantyyppinen laji oli nousemassa suureen suosioon Suomessa. Kyseessä oli lumilautailu. Sitä sitten harrastin useita vuosia, mutta kehityskaari ei vanhempana ollut aivan sama, hyvää motoriikkaa vaativassa lajissa.

Harrastukset ovat olleet siis aina tärkeä osa elämääni. Niissä on pitänyt olla oikeanlainen osuus vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tosin huomaan että ikä lisääntyy ja sen mukana tulee varovaisuus ja oikeanlainen itsesuojeluvaisto. (joka minulta puuttui täysin 9-15-vuotiaana) Minua harmittikin pitkään että en enää yltänyt lähellekään entistä tasoani rullaluistelussa. Olin myös kasvanut hurjasti pituutta ja jäsenet kangistuneet treenin puutteesta.

Miksi siis kirjoitan tästä blogiin? Uskoisin että olen vihdoin löytänyt uuden lajin, joka paikkaa tuota aukkoa, joka iän ja opiskelun myötä on tullut elämääni. Arvaatte varmaan mistä lajista on kyse... Sehän on kaikkien tuntema raju extreme-laji, eli shakki! No joo, shakkihan on tylsää ja hidasta kuin mummo lumihangessa.

Kuitenkin pitkään asiaa pohdittuani, olen tullut tulokseen, että jotain tuossa pelissä pitää olla, kun se kiehtoo entistä rajojensa rikkojaa. Parasta siinä on tietysti itselle, että mahdollisuudet kehittyä, eivät ole sidottuja fysiikkaan. Loukkaantumisen riski on myöskin minimaalinen. Silti shakki tarjoaa kamppailua parhaimmillaan. Siinä todella otetaan mittaa miehestä.
Ennen sain valita ja kehittää oman tyylin ja trikit, jotka hioin pitkälle. Samoin shakissa jokainen kehittää aseensa ja löytää tyylinsä.

Ehkäpä eniten extremeä shakissa on kuitenkin lajin äärimmäinen kilpailullisuus. Laudan toisella puolella on vastustaja, joka tekee kaikkensa voittaakseen ja hänellä on aikaa siihen useita tunteja. Tai päinvastoin pikapelissä, sinulla on hänen voittamiseensa vain muutama minuutti. Asiaa ei helpota se, että vastustaja on saattanut pelata kyseistä peliä muutaman vuosikymmenen ja on siinä ajassa hionut arsenaalinsa kovaan kuntoon. Näitä lajeja yhdistääkin myös kova harjoittelu ja toisaalta työn tulokset, jotka näkyvät lopulta.

Extreme harrastajan avuttomin hetki, paikka missä löytää omat rajansa, on juuri ennen suoritusta, kun tietää että pitäisi pitää hermot kurissa ja onnistua vaikeassa tehtävässä. Tämä on siis koko homman tarkoitus,itsensä voittaminen. Saman hetken ja tunteen olen löytänyt uudestaan, shakkilaudan ääreltä, juuri ennen peliä. Kolikon toiselta puolelta löytyy valtava onnistumisen ilo, jonka hyvä suoritus tuottaa.

Oletko ajatellut aloittaa, jonkun extreme-lajin? Rajojansa voi siis rikkoa monella tapaa. Tässä tapauksessa ilman että rikkoo raajojansa. Tervetuloa Lauttasaareen! :)

Miksi kannattaa pelata shakkia?

Sain pitää Lapinjärvellä esitelmän shakista. Kuulijakunta koostui sivareista. Olin Lapinjärvellä suorittamassa ensimmäistä kuukautta siviilipalveluksestani. Asiatiedon lisäksi, tarkoitukseni oli rohkaista pelaamaan shakkia ja ehkä myös tartuttaa hieman sitä intoa jota itselläni on kyseistä lautapeliä kohtaan. Löysin netistä huippu sivuston, jossa asiaa käsitellään melko perusteellisesti. Juttu on liian pitkä kopioitavaksi tähän, mutta laitan muutaman kohokohdan ja voit itse mennä lukemaan loput.

To the players, the game is like an unfolding drama... The players live through the emotions of an exciting story... Chess has a powerful aesthetic appeal. The best chess games are works of art. They are the products of original and creative thinking…. The beauty of chess is as compelling and pleasure giving as any other art form. The endless opportunities for creating new combinations in chess are perhaps comparable to painting or music.

Jokainen shakkipelaaja varmasti allekirjoittaa yllä mainitun. Shakilla onkin paljon yhteistä musiikin ja taiteen kanssa. Itselleni tärkeää lajissa on että voin melko vapaasti ilmaista itseäni laudalla. Muistan kerran pelatessani puistossa, paikalle saapui joukko taiteilijoita ja taiteen opiskelijoita. Meille syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Soitan kitaraa ja olen piirrellytkin aina silloin tällöin. En kuitenkaan koe saavuttavani näissä kahdessa riittävää tasoa, jotta voisin ilmaista itseäni ja luoda jotain oman näköistä. Shakissa tämä on minullekin mahdollista.

Lopuksi laitan tähän syitä siihen, miksi Amerikkalaisissa kouluissa pelataan shakkia. Kohta kaksi on oma suosikkini :) Suosittelen lämpimästi koko artikkelin tutkimista.
http://www.ctchess.com/?sect=why

Kennedy (1998) lists 8 related reasons why chess should be included in the classroom:

1. Chess removes barriers between students.
2. Chess gives students at least one reason to come to school.
3. Chess builds rapport between students and adults.
4. Chess honors non-traditional cognitive styles.
5. Chess builds life skills and critical thinking.
6. Chess builds metacognition as students learn to examine their own thinking.
7. Chess integrates different types of thinking.
8. Chess challenges and expands our understanding of intelligence.

Mielestäni meillä Suomessakin saisi olla enemmän shakkia kouluissa.

Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa shakin parissa. Oletko kiinnostunut, mutta et ole ihan varma mistä lähtisit liikkeelle? Tervetuloa käymään kerhollamme, autamme sinut mielellämme alkuun.

Eli ei muuta kun pelaamaan!

Shakki joukkuepelinä

"Urheilu ei ole olemukseltaan fyysistä. Liikuntatapahtumasta tekee urheilua vasta sitä ympäröivä puhemaailma: analyysit, vedonlyönti, vertailut, tilastot, pelin sääntöjen, historian ja taktiikoiden tarkka tuntemus, muistot, hehkutukset, ennakoinnit, jälkipelit. Voitto ei ole tärkeintä, eikä osanotto: tärkeintä on niukka voitto tai voitto pitkän häviöputken jälkeen." (Tuomas Nevanlinna)

25 vuotta shakkia harrastaneena olen usein saanut vastata kysymykseen, miten shakkia voi pelata joukkueena. Eihän shakki näytä joukkuepeliltä, koska jokainen pelaa omaa peliä eikä pelien aikana saa puhua. Olen vastannut aina, että itse pelaan mieluiten juuri joukkueessa ja hyvä joukkuehenki on ensiarvoisen tärkeää.

En usko monenkaan vakuuttuneen vastauksestani. Niinpä aloin pohtia tarkemmin, miten seurajoukkueiden SM-kilpailussa pelataan tai ainakin tulisi pelata joukkueena. Olen jakanut pohdintani neljään osaan: joukkueen merkitykseen ennen ottelua, ottelun aikana ja sen jälkeen sekä sarjakausien välissä.

Otteluun valmistautuminen

Ennen ottelua luodaan yhteinen pelistrategia ja valitaan psykologiset aseet. Vastustajien pelityylejä ja vakioavauksia kannattaa analysoida ja tarkistaa, pelaako joku pelkkiä tasapelejä tai onko jollakulla häviöputki alla. SM-liigassa ja 1. divisioonassa voi valmistautua tutkimalla todennäköisimpien vastustajiensa pelejä tietokannoista.

Monilla on luonnostaan tunnistettava pelityyli: hyökkääjä ottaa riskejä pyrkiessään voittamaan, mutta saattaa hävitä herkästi; puolustaja välttää riskejä ja päätyy tasapeliin herkästi. Pelaajien rooleja saatetaan vaihtaa yhteistuumin vastustajan mukaan, jos tämä on tiedossa, tai turnauksen kokonaistilanteen vaatiessa.

Sitoutuminen pelaamiseen osoittaa, että on valmis tekemään kaikkensa joukkueen hyväksi. Monet pelaajat merkitsevät kalenteriinsa kaikki JSM-ottelut heti kauden alussa ja jäävät pois ottelusta vain erittäin painavista syistä. Nuorisojoukkueilla tai SM-liigassa pelaavilla saattaa olla valmentaja, joka entisestään tiivistää joukkuetta.

Taistelutahtoa voi nostattaa muistelemalla aikaisempia menestyksiä. Esimerkiksi pelimatka toiseen kaupunkiin on hyvä tilaisuus me-hengen nostattamiseen. Tavoite on hyvä pitää selkeänä: aina ei lähdetä edes voittamaan tosissaan, vaan ylivoimaista joukkuetta vastaan voi tavoitteena olla mahdollisimman hyvä taistelu.

Ottelun tiimellyksessä

Ottelun aikana jokainen pelaaja arvioi oman pelinsä merkitystä lopputulokseen. Toisten pelien lopputuloksen ennakointi on hankalaa, mutta tuttujen pelikaverien eleistä voi joskus päätellä paljon: yksi nousee laudan äärestä saatuaan vastustajansa pinteeseen, toinen puree alahuultaan tappion häämöttäessä.

Ottelun ja turnauksen kokonaistilanne vaikuttaa meneillään oleviin peleihin ja saattaa muuttaa pelaajien rooleja: joskus voi tyytyä tasapeliin, joskus on uhrauduttava joukkueen puolesta, pelattava voittoa häviönkin uhalla. Herrasmiessääntöjen mukaan hävioasemassa luovutetaan ajoissa, mutta joukkueen puolesta on tapana taistella pidempään.

Pelaajat kerääntyvät usein äänettömäksi huutosakiksi seuraamaan ratkaisuvaiheissa olevia pelejä. Kommentointi, analysointi ja peleihin liittyvä vihjailu on kielletty, mutta kaveria voi kannustaa seisomalla laudan vieressä ja ehkä tuomalla hänelle kahvia. Varsinkin joukkueen kapteenilla on oltava näkemys kokonaistilanteesta, jotta hän voi tarvittaessa auttaa sopimaan tasapeleistä.

Ottelun jälkipuinti

Vaikka voittoa ei olisi tullut, hyvästä taistelusta tai viihdyttävästä pelistä on syytä aina onnitella. Myös pettynyttä pelaajaa pitäisi osata lohduttaa ja kannustaa. Oman häviöpelin unohtaa joskus nauttimalla joukkueen hyvästä tuloksesta. Vaikka joukkue häviäisi, voi ehkä juhlia odotustuloksen ylittämistä.

Pelien analysointi koko joukkueen kanssa heti ottelun jälkeen on erinomainen tapa. Aina voi oppia lisää omista ja toisten virheistä: arveluttavista avausvalinnoista, huonoista suunnitelmista, ylioptimistisista tai -passiivisista siirroista. Voittopeleistäkin voi oppia, jos osaa tarkastella niitä kriittisesti. On hyvä miettiä myös psykologian, ajankäytön ja ottelutilanteen vaikutusta peleihin.

Kun pelaajat ovat aikansa jossitelleet yksittäisiä siirtoja, pelejä ja ottelutulosta, lopuksi vielä vakuutellaan yhdessä, että olemmepa me hyviä tai kyllä me tästä nousemme. Sen jälkeen alkaa henkinen valmistautuminen seuraavaan otteluun tai sarjakauteen.

Sarjakausien lomassa

Pelaajien yhdessäolo jatkuu sarjakausien välissä omissa turnauksissa ja viikoittaisissa peli-illoissa. Lauttasaaren Shakkikerhon "salainen" harjoitteluase ja pelivireen ylläpitäjä on normaalipelin miettimisajoin pelattava Lauttasaaren avoin mestaruusturnaus, joka pelataan maalis–lokakuussa ja johon osallistuu vuosittain noin 20 pelaajaa. Ehkä ei ollut sattumaa, että joukkueemme nousi JSM-turnauksen 1. divisioonaan heti ensimmäisen avoimen mestaruusturnauksen jälkeen keväällä 1999.

Pelaajia voi motivoida yhdessäolo harrastuksen parissa, kilpailuvietti tai pelitaidon kehittäminen. Useimmat kerhomme aktiivipelaajat, jotka ovat harrastaneet shakkia kymmeniä vuosia mutta pelaavat selopelejä enää vain JSM-turnauksessa, ovat nostaneet selonsa ennätykseen viime vuosina. Hyvä joukkuehenki on varmasti ollut siihen yhtenä syynä.

Joukkuepelaaminen muistuttaa tiimityötä, onhan "joukkue" englanniksi team. Pelaajat tuntevat kuuluvansa samaan tiimiin, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen, pelaavat yhdessä kannustaen toisiaan ja tukevat toisten kehittymistä analysoimalla pelejä yhdessä.

(Julkaistu Suomen Shakissa 7/2009)

Taktiikkaa, taktiikkaa ja vielä enemmän taktiikkaa

Useimpien shakinpelaajien toiveena on kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Joillekin tavoitteeksi riittää oman kaveripiirin voittaminen, toiset haluavat nousta oman kerhonsa parhaaksi pelaajaksi. Muutamat konkretisoivat tavoitteensa joksikin tietyksi tavoitevahvuudeksi.

Varsin harva shakin harrastaja kuitenkaan yrittää järjestelmällisesti parantaa pelitasoaan. Useimpien ongelmana ei ole ainakaan puute opiskeltavasta materiaalista, sillä nykyään Internet on täynnä mestaripelejä, joita voisi tutkia. Kirjakaupat taas ovat pullollaan avaus-, loppupeli-, kombinaatio- ja strategiakirjoja. Kaikkien merkittävien mestareiden peleistä on niin ikään julkaistu kirjoja. Tietokannat, peliohjelmat ja nopeita tuloksia lupaavat DVD-levyt täydentävät painettua sanaa.

Monen shakinharrastajan kirjahyllyiltä löytyykin kunnioitusta herättäviä shakkikirjojen kokoelmia. Harvan amatöörin käytettävissä oleva aika kuitenkaan riittää shakin järjestelmälliseen tutkimiseen tai oman pelitaidon puutteiden paikkaamiseen kirjatietoutta omaksumalla. Siksi myös oman shakkikirjastoni kirjat lähinnä keräävät pölyä kirjahyllyssä.

Joitakin vuosia sitten Internetin englanninkielisillä sivuilla, keskustelupalstoilla ja blogeissa kohistiin yhdysvaltalaisen Michael de la Mazan artikkelista, joka lupasi kirjoittajan harjoittelumenetelmää seuraaville satojen pisteiden lisäyksen vahvuuslukuun hiukan yli vuodessa. ChessCafe-sivustolla ilmestynyt artikkeli 400 Points in 400 Days (osa I ja osa II) sai nopeasti laajan seuraajajoukon.

De la Mazan harjoittelumenetelmän idea perustuu havaintoon, jonka mukaan useimpien harrastelijoiden pelit ratkeavat taktisiin kömmähdyksiin. Tämän vuoksi turnausmenestystä on helpointa parantaa harjoittelemalla taktiikkaa – ei uusimpia avauksia tai strategisia hienouksia.

Harjoittelumenetelmän ensimmäinen osa sisältää laudan ja nappuloiden hahmottamista kehittäviä harjoituksia. Nämä harjoitukset ovat varmasti aloittelijoiden kannalta hyödyllisiä, mutta jo shakkikerhoon uskaltautuneet hyötyvät todennäköisesti enemmän de la Mazan "seitsemän kierroksen" taktiikkaharjoitusten tekemisestä.

De la Mazan idean mukaan harrastajan tulisi kerätä tuhatkunta taktista ongelmaa, jotka on järjestetty ainakin löyhästi vaikeusjärjestykseen. Tämän jälkeen tehtäväkokoelma käydään seitsemän kertaa läpi, kierros kierrokselta ratkaisunopeutta kasvattaen. De la Maza esittää, että tehtävät tulisi ratkaista ensimmäisen kerran 64 päivän kuluessa. Seuraavalla kierroksella kaikki tuhat tehtävää ratkaistaan 32 päivän aikana.

Kierros kierrokselta tehtävien ratkaisu nopeutuu, kunnes kaikki tuhat tehtävää käydään läpi neljässä päivässä, kahdessa päivässä ja lopulta yhden ainokaisen päivän kuluessa. Tämän loppukirin jälkeen fanaattinenkin shakinpelaaja lienee valmis syöttämään sommitelmakokoelman ensimmäiselle vastaantulijalle.

De la Mazan harjoittelumenetelmä perustuu siis puhtaasti taktisen osaamisen kehittämiselle. Tämä tuntuu ainakin minusta taktiikan liialliselta korostamiselta – esimerkiksi loppupeleille kannattaisi varmasti uhrata osa harjoitteluajasta.

Menetelmän ydin tuntuu kuitenkin kestävältä: ratkaisemalla samat tehtävät yhä uudestaan ja uudestaan tyypilliset taktiset kuviot painuvat varmasti mieleen. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Lopulta on helppo tunnistaa myös omissa peleissä taktisia mahdollisuuksia, jotka olisivat aikaisemmin jääneet huomaamatta.

Useimpien harrastelijoiden kannalta myös tämän ohjelman läpäiseminen vaatii varmasti liikaa aikaa – kenties kannattaisi aloittaa vaikkapa 250 kombinaation ratkaisemisella kuukauden kuluessa? Sopivia kombinaatioita on helppo kerätä vaikkapa Suomen Shakin sommitelmapalstalta!

Jätä omat harjoitteluvinkkisi blogin kommenttilaatikkoon!

Shakkietikettiä aloittelijoille

Shakkikellon käyttäminen on tärkein ero tavallisten kotipelien ja shakkikerhossa pelaamisen välillä. Kellon kanssa pelaamiseen tottuu vain pelaamalla, ja sama koskee muitakin pelaamiseen liittyviä käytäntöjä.

Kerhoissa noudatetaan tavallisesti shakkisääntöjen vaatimusta, jonka mukaan kosketettua nappulaa on siirrettävä. Uusien pelaajien kanssa tästä säännöstä ajoittain joustetaan, mutta aloittelijoidenkin on hyvä totutella noudattamaan tätä sääntömääräystä.

Säännön harmittava puoli on siinä, että välillä huomaa vastustajan uhkaavan jotain omaa nappulaa vasta, kun on jo koskettanut jotakin toista nappulaa. Tässä vaiheessa on kuitenkin enää turha yrittää vaihtaa mieltään, ja siirtää uhattua nappulaa.

Siirron suorittamiseen liittyy myös nappulan päästäminen irti. Kun olet päästänyt nappulan irti kädestäsi, ei laillista siirtoa enää voi perua.

Kotipeleissä moni on tottunut myös sanomaan "shakki", shakatessaan vastustajan nappulaa. Toiset muistavat myös todeta "garde" uhatessaan vastustajan kuningatarta. On kuitenkin hyvä muistaa, että shakkisäännöt eivät edellytä tämänkaltaista varoitusta. Päinvastoin moisia huomautuksia voidaan pitää vastustajan häiritsemisenä.

Shakinpelaajat eivät välttämättä ole erityisen kohteliaita tai muuten hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Shakkietiketistä on kuitenkin tapana pitää kiinni!

Shakinpelaajain sielulliset ominaisuudet

Shakinpelaajat tarvitsevat usein hyviä - tai edes vähän huonompiakin - perusteluita sille, miksi viikonloppuja pitää viettää viikonlopputurnauksissa, kesäloman vähiä päiviä joukkuepikapelin suomenmestaruusturnauksissa ja talvisia arki-iltoja teoriakirjojen parissa.
Monia hyviä ideoita löytyy Jyrki Heikkisen muutaman kuukauden takaisesta jutusta Miksi pelata shakkia?. Jyrki esitteli tuolloin neljännesvuosisadan takaisia, Suomen Keskusshakkiliiton "virallisia" perusteluita shakinharrastamiselle. Lisää hyviä syitä löysin F. O. Immellin lähes kahdeksan vuosikymmentä sitten Suomen Shakissa (1/1930) julkaisemasta artikkelista "Sananen shakkipelistä ja shakinpelaajista".

Immell kertoo professoreiden Djakow, Petrowski ja Rudik vuonna 1925 Moskovassa tehdystä psykologisesta tutkimuksesta, jossa "shakinpelaajain intellektuaalinen ja sielullinen kyky" tuli verratuksi shakkia pelaamattomien henkisiin kykyihin. Edellämainitut herrat myös esittivät "psykogrammimetristen" kokeiden perusteella, minkälaisia ominaisuuksia hyvällä shakinpelaajalla tulisi olla.

Näitä ominaisuuksia olivat Immelin artikkelin sanamuotoja seuraten:

1. Hyvä terveys ja riittävä varasto ruumiillista voimaa. Tämä ensinäkemältä vähäpätöinen ominaisuus on usein ratkaiseva turnauksissa. (Torre, Sämisch y.m.)
2. Vahvat hermot.
3. Mielenmaltti, t.s. kyky hallita ajatuksiaan ja tekojaan kriitillisissä tilanteissa. (Esimerkkejä äkkihäviöstä selvässä voittopelissä on paljon.)
4. Kyky jakaa tarkkaavaisuutensa samanaikaisesti ja lisäksi enimmiten toisistaan riippumattomien vaikkakin säännönmukaisten tarkoitusten välillä.
5. Nopea liikuntamuutosten havaitseminen, mikä ominaisuus on tärkeä esim. simultaanipelaajille.
6. Tutkisteleva sielunominaisuus.
7. Suuri mahdollisuus henkiseen kehityskeen. Shakinpelaaja voi siis tiedoissa olla paljon alempana yleistä kulttuuritasoa, mutta joka tapauksessa hänen täytyy olla älykäs.
8. Havainnollisloogillinen ajatuksen luonne, ei siis kaavamaisloogillinen (matemaatikko).
9. Objektiivinen ajatuskyky, vastakohtana runoilijoiden ja haaveilijoiden ajatustavalle. Shakinpelaajain täytyy käsitellä todellisia ja säännönmukaisia liikkeitä shakkilaudalla, jotka eivät myönnä mitään henkilökohtaisia ehtoja. (Jos tahdot voittaa, niin etsi pelistä totuutta.)
10. Hyvä shakkimuisti, jolla ei ole mitään tekemistä yleispsykoloogisen muistikyvyn kanssa.
11. Yhdistävä ajatus- ja mielikuvitusvoima. Tähän ominaisuuteen nojautuu shakinpelaajan n.k. asenne- (positio-) tunne.
12. Kombinatiokyky.
13. Luja tahto, jonka tarpeellisina hetkinä täytyy olla valmis kohoamaan huippuunsa. Ajatuksen voima häilyy keskeytymättä suoritettavien vaikeuksien kanssa, joissa shakinpelaaja ei voi turvautua muuhun kuin omaan kykyynsä.
14. Suuri ajatuksen toiminta. Shakkipeli on vaikea, sen tekniikan ja teorian oppiminen vie pitkän ajan.
15. Mielenliikutusten vastustamiskyky. Ulkonaisista olosuhteista riippuva pelaaja joutuu pian masennustilaan, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti pelin jatkamiseen.
16. Itseluottamus; tietoisuus omasta voimasta

Kehittäkäämme näitä ominaisuuksia myös ensi viikonloppuna Lahdessa!

Kikkoja pikapeliin

Kirjoitin käyttämistäni pikapelikikoista keskusteluryhmässä sfnet.harrastus.pelit.shakki vuonna 1999 ja vastasin samalla jonkun tekemiin kysymyksiin. Samat kikat minulla on vieläkin.

Olen saanut pikapeliselokseni 2100 seuraavilla aktiivisen ja hyökkäävän pelityylin "opeilla". Tärkeintä on tietysti pelata oman tyylinsä mukaan: jos päällekäyvä tyyli ei käy luonnostaan, sitä ei kannata yrittää väkisin.

Koska kello ratkaisee suuren osan pikapeleistä, yksi tärkemmistä tavoitteista on saada vastustaja kuluttamaan paljon aikaa. Itse pelaan sen takia

• hyökkäävästi (puolustavan osa on tunnetusti hankalampi),
• harvinaisia avauksia (jotka itse tunnen hyvin) ja
• avauksia joissa saan aloitetta (materiaalinkin kustannuksella).

Vastaukseni kysymyksiin:

1. Onko olemassa jokin nopea tarkistuslista, jonka ehtii käydä pikapeleissä läpi ennen jokaista siirtoa?

Minun tarkistuslistani lyhykäisyydessään:

• Jos vastustaja uhkaa jotain, pitääkö siihen reagoida?

Esimerkiksi jos vastustaja uhkaa vähäpätöistä sotilasta, ei kannata käyttää paljon aikaa sen pohtimiseen, miten suojaisi sotilaan. Mattiuhkaan on tietysti syytä reagoida.

Jos vastustajan siirto ei vaadi reagointia, voi huoletta jatkaa omaa suunnitelmaansa. Jos ei ole erityistä suunnitelmaa – kuten kuningashyökkäystä – voi ajankulukseen tarkistaa, jättikö vastustaja nappuloita syötäväksi.

2. Miten voisi parantaa ison laudan havainnointia?

Shakkia pelataan päässä; lauta on vain yleisöä varten! Pyri pelaamaan asemia, joiden tyypilliset ideat ja sommitelmat tunnet hyvin.

Hyvä muistikin auttaa: koko lautaa ei tarvitse käydä läpi jokaisen siirron jälkeen, vaan voi keskittyä sinne, missä tapahtuu.

3. Miten voisi lyhentää pelikellon käyttämiseen menevää aikaa?

Kellonnapin painaminen on puhdasta käsitekniikkaa, jota voi harjoitella. Siitä hetkestä, kun päästää irti siirtämästään nappulasta, ei saisi kulua kuin sekunnin murto-osa kellonnapin painamiseen.

Kellonajan seuraaminen onkin toinen juttu...

4. Paraneeko siirrot, jos unohtaa pelikellossa olevan ajan tarkkailemisen kokonaan ja keskittyy pelkästään siirtoihin?

Totta kai siirrot paranevat, mutta saatat saada vähemmän pisteitä, koska häviät useammin ajalla!

Itse yritän seurata sekä oman että vastustajan ajan kulumista tietyin väliajoin, yleensä parin kolmen siirron välein. Pyrin siihen, että minulla olisi aikaa jäljellä enemmän kuin vastustajalla – paitsi silloin, kun on olevinaan niin hyvä peli, että voi huoletta miettiä voittosiirtoja pitempään.

5. Kumpi pelistrategia on pikapeleissä parempi: a) vaihtojen avulla ripeästi sotilasloppupeliin vai b) hämää vastustajaa omituisella avauksella ja saavuta näin aikaetua itsellesi?

Itselläni on toiminut jälkimmäinen strategia. Joudun harvoin loppupeliin, ehkä joka 10. pelissä, koska pyrin tieten tahtoen ratkaisuun keskipelissä.

6. Sopivatko jotkin avaukset muita paremmin juuri pikapeliin?

Koska ajalla on suuri merkitys, hyvä avaus on semmoinen, joka saa vastustajan kuluttamaan paljon aikaa. Toisin sanoen epäilyttävät ja epätavalliset avaukset, eritoten gambiitit ovat omiaan pikapeliin.

Shakkieettisiä valintoja

Suomen Keskusshakkiliitto ilmoittaa noudattavansa reilun pelin periaatteita ja kattojärjestönsä SLU:n (Suomen Liikunta ja Urheilu ry) tavoin eettisiä periaatteita. Shakinpelaajana joutuu tämän tästä soveltamaan noita kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä: pitää yrittää voittaa rehellisellä pelillä annetussa ajassa.

Shakkisäännöt kieltävät selvästi tietokoneiden ja muiden avustajien käytön. Analogisten kellojen aikaan jotkut yrittivät asettaa pikapelissä itselleen peliaikaa esimerkiksi 6 minuuttia ja vastustajalleen vain 4 minuuttia "vahingossa", mutta jäätyään kiinni huijausyrityksestä harva kehtasi enää yrittää uudestaan. Säännöt kieltävät myös vastustajan häiritsemisen — esimerkiksi kännykkä ei saa soida — mutta psykologisessa sodankäynnissä häirinnän raja on joskus epäselvä.

Itse olen silloin tällöin yrittänyt horjuttaa vastustajan keskittymistä pitkissä peleissä: Olen tehnyt siirtoni sillä hetkellä, kun vastustaja on nousemaisillaan pöydästä lähteäkseen kävelemään tai käymään vessassa. Jos hän palaa pöytään heti, hän hukkaa tilaisuuden rentoutua; jos hän ei palaa heti, häntä harmittaa, kun oma aika käy. Kieltämättä tuo ei ole kovin herrasmiesmäistä.

Shakkiurani ehkä epäreiluimman tempun tein firmaliigassa vuonna 2008. Joukkueemme taisteli turnausvoitosta viimeisellä kierroksella, joten yritin väkisin voittaa pelini. Vastustajani aika loppui hänen miettiessään 40. siirtoa, koska hän oli merkinnyt yhden siirron vahingossa kahdesti pöytäkirjaan ja luuli jo siirtäneensä 40 siirtoa. Otin armotta aikavoiton hyödyntämällä vastustajan pientä huolimattomuutta. Lopulta oikeus voitti: voittoni ei riittänyt nostamaan joukkuettamme turnausvoittoon.

Alla on muutamia shakkieettisiä kysymyksiä, joita olen joutunut pohtimaan pelin aikana. Monilta ongelmilta välttyy, kun ennen peliä varmistaa, että alkuasema ja kello on asetettu oikein. Ensimmäisen siirron jälkeen on myös hyvä tarkistaa, että vastustajan kello toimii. Kun ongelma tulee, pitäisi aina pohtia, mikä on pelitapahtumiin nähden oikeudenmukainen ratkaisu.

Mitä teet, kun vastustaja ei huomaa, että alkuasema oli väärä?

Onko oikein vaatia voittoa pikapelissä väärällä siirrolla, kun kuningas ja daami ovat toistensa alkuruuduilla ja vastustaja "linnoittaa" daamilla tai siirtää kuningasta kuten daamia?

Useimmiten nappulat on asettanut väärin edellinen pelaaja, joten on aika epäoikeudenmukaista, että seuraava pelaaja joutuu kärsimään toisen huolimattomuudesta. Toisaalta pelaajan pitäisi itse varmistaa, että alkuasema on oikea.

Oma käyttäytymiseni riippuu tilanteesta. Jos kyse on joukkueturnauksesta tai peli on muuten tärkeä, saatan vaatia voittoa.

Väärästä alkuasemasta tuli mieleen vanha kompakysymys: Jos musta tekisi ensimmäisen siirron, olisiko shakin nykyisestä avausteoriasta mitään hyötyä?

Mitä teet, kun vastustaja unohtaa painaa kelloaan?

Kohteliaimmat pelaajat mainitsevat asiasta heti. Jos vastustaja ei ole aloittelija, saatan antaa pienen opetuksen: annan vastustajan ajan käydä vähän aikaa, sen verran, että se ei vaikuta peliin, mutta kuitenkin harmittaa vastustajaa.

Jotkut käyttävät säälimättömästi hyväkseen vastustajan virhettä ja ovat miettivinään omaa siirtoaan siihen asti, kunnes vastustajan aika loppuu. Tuntuu erittäin epäreilulta, vaikka firmaliigassa tekemäni temppu oli ihan vastaavanlainen.

Mitä teet, kun vastustaja painaa kelloa, mutta hänen aikansa silti käy?

Viallinen kello on yleensä järjestäjän syytä, joten siitä ei pidä rangaista vastustajaa. Jos huomaan ongelman, mainitsen siitä vastustajalle. Hankalia tapauksia ovat huonosti toimivat kellot, joita pitää painaa "oikein", jotta vastustajan aika alkaa käydä. Huomautan yleensä muutaman kerran vastustajalle, jos hänen aikansa käy.

Jos kelloa hakkaava ei onnistu pysäyttämään omaa aikaansa, se on minusta sopiva rangaistus kellon kovakouraisesta käsittelystä. Ja viime kädessä taas jokaisen pitäisi itse varmistaa, että vastustajan aika käy eikä oma aika käy.

Yritätkö siirtää eri nappulaa, jos huomaat, että koskettamaasi nappulaa ei kannata siirtää?

Kosketettua nappulaa on siirrettävä; lähes kaikki shakinpelaajat noudattavat tätä sääntöä kiitettävästi. Tilanne on hankalampi, kun käsi vain hipaisee nappulaa. Saatan kysyä vastustajalta, kuten moni muukin pelaaja näyttää tekevän: "Enhän vielä koskenut tuota nappulaa?"

Noudatan sääntöjä tiukasti toisinkin päin: jos vastustaja selvästi koskee nappulaa, vaadin häntä siirtämään sitä; tai jos hän on selvästi laskenut nappulan ruutuun ja päästänyt irti, vaadin häntä jättämään nappulan siihen. Säännöthän oppii vain kantapään kautta.

Yritätkö voittaa hävityssä asemassa vaikka väärällä siirrolla?

1980-luvulla hävisin pikapelin, kun aikapulassa vastustaja siirsi kuninkaansa oman kuninkaani viereen ja seuraavalla siirrolla löi kuninkaani kuninkaallaan. Nykysääntöjen mukaan kuninkaan lyöminen on väärä siirto.

Shakkiblogissa keskusteltiin toukokuussa kuninkaan siirtämisestä vastustajan kuninkaan viereen. Tuomarina toimineen Timo Munukan ratkaisu oli kiitettävän selvä: epärehellisin keinoin voittoa yrittävä tuomitaan hävinneeksi.

Tietoisku: Kuninkaan ja daamin paikanvaihto

Pikashakkisäännöissä lukee: "Huomautuksia nappuloiden virheellisestä alkuasemasta, laudan asennosta tai kellojen asetuksista ei voi tehdä enää, kun kumpikin pelaaja on tehnyt vähintään kolme siirtoa." Sana "huomautuksia" pitänee lukea "vaatimuksia".

Nopean shakin säännöissä lukee yksikäsitteisemmin: "Kun kumpikin pelaaja on tehnyt kolme siirtoa, ei vaatimusta nappuloiden virheellisen alkuaseman, laudan virheellisen alkuasennon tai virheellisten kellonasetusten korjaamiseksi voi tehdä."

Otetaan esimerkiksi pikapeli, jossa valkean kuningas ja daami ovat toistensa alkuruuduilla ja joka alkaa 1.g4 e6 2.f4

Musta vetoaa pikashakkisääntöihin ja vaatii nappuloiden virheellisen alkuaseman korjaamista, siis valkean kuningasta ja daamia oikeille ruuduille, jotta hän voisi tehdä narrinmatin siirrolla 2...Dh4.

Valkea tuntee säännöt paremmin ja viittaa FIDEn shakkisääntöjen kohtaan 7.1: "Jos pelin kestäessä huomataan, että nappuloiden alkuasema oli virheellinen, peli on mitätöitävä ja uusi peli on pelattava." Nopean ja pikashakin säännöt siis vain rajoittavat tuon "pelin kestäessä" kolmeen ensimmäiseen siirtoon.

Pikapeleissä yleensä kuninkaan ja daamin paikka vain vaihdetaan ja peliä jatketaan kyseisestä asemasta, mutta on hyvä muistaa, että halutessaan voi myös aloittaa uuden pelin – jos vielä ei ole pelattu kolmea siirtoa.

Reunassa teho hiekassa?

"Ratsu reunassa, teho hiekassa" on yksi shakin muistisääntöjä. Kyse on liikkuvuudesta: nappula on yleensä sitä tehokkaampi, mitä useampaan ruutuun se voi siirtyä. Avauksenkin päätarkoituksia on kehittää upseerit ruutuihin, joista ne pääsevät nopeasti mukaan peliin, hyökkäämään, uhkaamaan vastustajan nappuloita. Jos jompikumpi saa ratkaisevan kehitysedun jo avauksessa, peli voi päättyä ennen keskipeliä.

Ratsu on tehottomin nurkkaruuduissa, joista se pääsee vain 2 ruutuun. Muista reunaruuduista ratsu pääsee 3–4 ruutuun. Siirto Rb1-c3 lisää ratsun liikkuvuuden 3:sta 8:aan. Ratsu on tehokkain laudan 16 keskustaruudussa. Ratsun liikkumavara on 2–8 ruutua.

Muistisääntö on näköjään hieman puutteellinen. Esimerkiksi siirrolla Ra4-b2 pääsee reunasta, mutta teho ei lisäänny: myös ruuduista b2, b7, g7 ja g2 ratsu pääsee vain 4 ruutuun!

Eivätkö muut upseerit ole yhtä tehottomia reunassa, koska muistisääntö mainitsee vain ratsun? Asia piti selvittää ottamalla lauta esille ja laskemalla muidenkin upseerien liikkumavarat.

Lähetti on myös tehottomin reunaruuduissa, joista se pääsee vain 7 ruutuun. Sivustoidun b2-lähetin liikkuvuus on 9, ja ruudussa c3 liikkuvuus on 11. Lähetti on tehokkain laudan 4 keskustaruudussa. Lähetin liikkumavara on 7–13.

Torni on kiinnostava poikkeus: se pääsee aina rivillään 7 ruutuun ja linjallaan 7 ruutuun, kunhan edessä ei ole muita nappuloita. Tornin liikkumavara on aina 14.

Daamin liikkumavara on 21–27, siis tornin ja lähetin liikkumavarojen summa, liikkuuhan daami niiden tavoin. Daami on reunassakin tehokkaampi kuin muut nappulat keskustassa.

Kuningas ei yleensä hyökkää ennen loppupeliä, joten sen halutaankin pysyvän reunassa omien sotilaiden takana avauksen ja keskipelin aikana. Koska kuningas voi siirtyä vain viereiseen ruutuun, se on heti tehokkaimmillaan päästyään reunasta! Kuninkaan liikkumavara on 3–8.

Muistisäännössä on siis perää. Ratsun liikkuvuus lisääntyy suhteellisesti enemmän kuin muiden upseerien, kun se pääsee pois reunasta. Myös kuninkaan liikkuvuus lisääntyy huomattavasti, mutta sillä on vähemmän merkitystä pelissä. Ja on hyvä muistaa säännön täsmällisempi versio: "Ratsu reunassa, b2-, b7-, g7- tai g2-ruudussa, teho hiekassa."

Kokemuksia shakkikelloista

Shakkikello on tärkeä osa shakinpeluuta, joskus jopa tärkeämpi kuin lauta ja nappulat. Supersuurmestarit pelaavat vuosittain Melody Amber -turnauksessa pikapelin lisäksi sokkoshakkia, jossa raksuttaa shakkikello mutta nappuloita siirretään vain pään sisällä.

Toukokuussa 2009 ostimme kerholle neljä kappaletta uutta DGT 2010 -mallia. "Uusi ja parannettu malli DGT 2000:sta", lupaa esite. Kuukauden pelailun perusteella voin sanoa, että nuo ovat parhaita kelloja, joilla olen pelannut 25-vuotisen shakkiurani aikana. Kello on tukeva, näyttää tyylikkäältä, siinä on iso näyttö, ja ennen kaikkea se on erittäin kevyt painaa käyntiin, minkä pitäisi hillitä joidenkuiden halua hakata kelloa.

Kerhollemme on hankittu kahdeksan kappaletta DGT 2000 -mallia 2000-luvulla, pari kelloa parin vuoden välein. Kokemukset ovat huonot: yhdestä lakkasi toinen kello käymästä, yhden kellon LED-näyttö on osittain rikki (kun aikaa on 8.18, kello näyttää 0.18), neljästä kellosta on tullut "löysiä lenksuja", joilla voi pelata vain, jos muistaa painaa kelloa aina erittäin huolellisesti. Mutta on noita kelloja hakattukin sääntöjen vastaisesti liian kovalla kädellä.

Olemme hankkineet myös kaksi DGT XL -mallia, joita "kukaan ei osaa asettaa oikeaan aikaan" ja joita olemme päättäneet olla hankkimatta enempää. On kieltämättä hämäävää, että ohjelmat ovat erilaiset kuin vanhassa ja tutussa DGT 2000 -mallissa ja nappuloitakin on enemmän.

Kokeeksi olemme hankkineet myös kaksi hopeanväristä Merex 500 -mallia, jotka näyttävät DGT 2000:lta mutta joista puuttuu FIDE-leima ja jotka olivat siksi vähän halvempia (pitää muistaa, että jos järjestämme kansainvälisen FIDE-turnauksen, noita kelloja ei saa käyttää). Ne toimivat vielä erinomaisesti, mutta ovatkin vasta pari vuotta vanhoja.

Kerhollamme on myös läjä mekaanisia kelloja 1970—80-luvuilta, joista muutama toimii erittäin hyvin mutta joilla on pelattu vain satunnaisesti viime kymmenen vuoden aikana. Ne käyvät vielä hyvin normaaliin peliin, mutta ainakaan itse en enää mieluusti pelaa nopeaa shakkia, saati sitten pikapeliä, ilman digitaalista kelloa, josta ajan näkee sekunnin tarkkuudella kertavilkaisulla.

DGT 2010 -pakkauksen mukaan patterit kestävät kymmenisen vuotta. Kerhomme kelloilla pelataan keskimäärin 3—4 tuntia viikossa, kun mukaan lasketaan viikoittainen kerhoilta ja muut turnaukset. Kannattaa olla tarkkana, että ei jätä vahingossa kelloon virtaa päälle: viikossa patterit kuluvat lähes saman verran kuin normaalisti yhden pelivuoden aikana eli reilut 160 tuntia.

"Minulle on kerrottu, että täällä harrastetaan liiaksi pikapeliä", vastasi Bent Larsen vuonna 1969, kun häneltä kysyttiin Suomen shakkielämästä. Ja mikä on harrastaessa edelleenkin, kun shakkikellot sen kuin paranevat.

Miksi pelata shakkia?

Shakinpelaaja ajautuu aika ajoin keskusteluihin siitä, mitä hyötyä shakin pelaamisesta on ja pitäisikö shakkia opettaa kouluissa. Alla on "virallisia" vastauksia Suomen Keskusshakkiliiton muistiosta Kouluhallitukselle; sain jäljennöksen muistiosta osallistuessani shakkipedagogiikan kurssille Jyväskylän kesäyliopistossa vuonna 1985.

Eri maissa tehtyjen selvitysten perusteella voidaan arvioida shakin kehittävän harrastajassaan seuraavia valmiuksia:

• Kriittisen analysoinnin taitoa ja objektiivisen ajattelun ymmärtämistä.
• Analyysin tuloksien käyttämistä luovien ratkaisujen pohjana.
• Taitoa ja rohkeutta itsenäisten valintojen ja päätösten tekemiseen.
• Selkeiden tavoitteiden asettamista ja kaikin voimin niihin pyrkimistä.
• Tehtävään varatun rajatun ajan taloudellista käyttöä, ajan suunnittelun hallinnan taitoa.
• Määrätietoisen opiskelun merkityksen oivaltamista.
• Huolellisuutta ja tarkkuutta, ratkaisut ovat peruuttamattomia.
• Henkisten voimien keskittämisen oppimista.
• Aloitteellisuutta.
• Sitkeyttä, henkisen rasituksen kestämistä.

Shakin muita etuja harraste- ja urheilumuotona:

• Sopii kaikille ikäkausille ja molemmille sukupuolille.
• Vammainen tasavertainen muihin nähden.
• Ei vaadi erikoistiloja eikä -laitteita.
• Tarvittava välineistö suhteellisen yksinkertaista, huokeaa ja kestävää.
• On täysin avoin ja rehellinen urheilumuoto, tilanne on koko ajan nähtävissä.
• Opettaa selkeään raportointiin pöytäkirjan muodossa.
• Ei sisällä vastustajaa vahingoittavia elementtejä.
• Täysin universaalinen, kansainväliset kontaktit vaivattomia.

Muistio loppuu hyvin toteutuneeseen ennustukseen:

Huomispäivän tietoyhteiskunnassa henkisen suorituskyvyn, eriasteisen ongelmanratkaisutaidon ja luovan ajattelun valmiuksien kehittäminen ovat yksilön tärkeitä perustaitoja.

Tekisi mieli jatkaa listoja: shakin on sanottu myös kehittävän muistia (shakkiteoria, muunnelmat pelin aikana), intuitiota (siirrot voivat tulla selkäytimestä), psykologista silmää (vastustajan suunnitelmien ennakointia), tilan (asemien, sommitelmien) hahmottamista...

Toisaalta esimerkiksi pokeriinkin sopivat yllä mainitut valmiudet ja edut, paitsi avoimuus (kortteja ei nähdä) ja raportointi.

Englanninkielisiä artikkeleita aiheesta: Why Play Chess?, Benefits of Chess.