Joukkuepikashakin SM-turnaus, Akaa 1.-2.8.2026
LauttSSK 3 pelasi täsmälleen samalla kokoonpanolla, kuin kaksi vuotta sitten Helsingissä. Emil palasi ykkösnyrkin paikalle välivuoden jälkeen. Saavuimme pelipaikalle hyvissä ajoin ennen kellojen luovutuksen aikarajaa. Pelien alkua odotellessamme, kävimme yhteisellä lounaalla Akaan keskustassa, kaikkien kolmen joukkueemme voimin.
Lauantain alkuerissä vastus oli totutusti tasoomme nähden kovaa ja pahimpaan ryöpytykseen joutui ykköspöytä. Janne napsutteli kakkospöydällä pisteitä omaan tasaiseen tyyliinsä. Peräänantamattomalla pelillä, jossa kaikki asemat pelataan loppuun asti, Janne otti pisteitä jokaisella pelijaksolla.
Oma pelini lähti yllättäen hyvin käyntiin, vaikka lähes täydellinen tauko shakinpeluusta, antoi odottaa rumempaakin tulosta. Viimeisellä jaksolla väsymyksen painaessa alkoi totuus valjeta ja sinne kirjattiin vain pitkä rivi nollia. Rutiinin puutteesta kertoo se, että noin puolet peleistä oli hyviä asemia, joiden olisi pitänyt olla voitettavissa. Toisaalta kovatasoisessa seurassa lauantain suoritusluku oli reilut parisataa pistettä oman voimassa olevan vahvuusluvun yläpuolella. Tämä oli jo sinällään omalla kohdalla onnistuminen. E-ryhmässä pelasimme yhdellä kierroksella Stream-joukkuetta vastaan, joiden pöydiltä pelit striimattiin suorana koko kansan ihmeteltäväksi.
Kari urakoi nelospöydällä rutiinilla ja otti tasaisesti pisteet kotiin jokaiselta pelijaksolta. Kohtuullisesti onnistuneen päivän päätteeksi saimme tietää, että tänä vuonna joukkuetulos riitti 4. sijoitusryhmään.
Oikealla 1. pöytä, Horttanainen, Kauppinen, Paasonen ja Valli
Pelipaikalta siirryimme ruokakaupan kautta Valkeakoskelle majoituspaikkaan. Illalla rentouduimme yhteisen ruoanlaiton ja saunomisen turvin. Paikallisesta erikoisuudesta vastasi löylyhuoneeseen soluttautunut sammakko. Tuumimme, että mahtoiko se ihan asioikseen hakea lämmön lähdettä vaihtolämpöiseen systeemiinsä.
Sunnuntain finaalit
Sunnuntaina Emilin peli leimahti kukoistukseen ja etenkin toisella jaksolla 6. pelin putkesta vain ensimmäinen päättyi häviöön. Jannen metronomi oli edelleen vireessä ja pisteitä kertyi laariin tasaisesti läpi päivän.
Kolmospöydällä oma peli rullasi samaan tahtiin, mihin se oli edellisenä päivänä päättynyt. Eli nollien rivi jatkui aloitusjaksolla toiseksi viimeiseen peliin, ennen kuin lopulta sain "verenvuodon tyrehtymään." Tästä eteenpäin päivä jatkui perinteiseen tapaan, vaihtelevien pelisuoritusten merkeissä. Viimeisessä pelissä onnistuin, piinaavan hyökkäyksen alla, tekemään yllättävän matin ratsulla e7:sta, lähetin varmistaessa a1-h8 diagonaalilla.
Kari vastasi nelospöydällä suurimman pistesaalin kerryttämisestä. Murheeton asennoituminen toi sunnuntain peleihin mukavalla tavalla rentoutta, jonka turvin tärkeät pisteet tulivat kuin itsestään. Tämä on juuri se syy, miksi näistä reissuista jää hyvä fiilis.
P.S.
Tarkistin viestiarkistostani vinkanneeni joukkuebliksteistä Chess.comille jo vuonna 2017, mutta silloin sitä ei pidetty sopivana sisältönä. Nyt on ilmeisesti aika muuttunut. Miten tähän tänä vuonna päädyttiin, ei ole tätä kirjoittaessa vielä (itselleni) selvinnyt.
