Shakkisiirtojen oppiminen
Naapurin poijalta n. 8–9-vuotiaana. Suuttui toisessa pelissä, kun huomasin, että siirtämällä torni peräriville tulee matti – ei pelattu sen jälkeen.
Varsinainen oppi tuli Ruovedellä, kun shakkimestari Jaakko Juntunen perusti shakkikerhon. Perusteet opin tuolloin 13–14-vuotiaana, sitten tuli tauko kun muut asiat alkoivat kiinnostaa. Lukion viimesellä luokalla pelasin joitakin otteluita Ruoveden Shakkikerhon joukkueessa ja myös yhden kirjeshakkiturnauksen tuloksella 2/6.
Tuosta ajasta muistan myös nuoren pojankoltiaisen kerholla, joka ei uskonut mitään ja heitteli ajankulukseen shakkinappuloita seinille. Hänen nimensä oli Arto Merisalo.
Kuinka usein pelaat shakkia?
Oikeastaan ainoastaan Lauttasaaren avoimissa kerran kuussa.
Shakkikerhoon liittyminen
Ruoveden jälkeen, Lauttasaari olisikohan ollut 1981–1982. Asuin tuolloin Lauttasaaressa ja taisin huomata lehdessä ilmoituksen kerhon toiminnasta. Mieleen jäi herrat Lehto ja Mikkola, joille en tuolloin vielä hävinnyt 6–0, mutta parin vuoden kuluttua kyllä.
Saavutukset shakissa
Ei kummoisia, lukuunottamatta sitä kuuluisaa Helsingin B-mestaruutta! Aina tuntuu myös Timo S:n voittaminen hyvältä – harvoin, mutta palkitsevaa.
Paras peli
En säilytä pelejä.
Makea voitto
Ei muistikuvaa.
Onnekas voitto
Lähes kaikki voitot.
Pahin munaus
Satoja.
Pelityyli
Asemapelaaminen tosi tylsää. Avoin peli ja "Valkeajärven piikki": lopputulos useimmiten tappio, pitkäjännitteisyys ja tosikkomainen kilpailuvietti puuttuu.
Miettimisaika
Ei väliä.
Shakkimotto
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Shakki-idolit
Kaiketi Fischer Reykjavikissa (värikästä), Pyhälä (vaikka en ole syvemmin perehtynytkään hänen peleihinsä – huikeaa terävyyttä) ja tietenkin herra Lehto (tylsä varman päälle pelaaminenkin voi olla kaunista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti