Shakkieettisiä valintoja

Suomen Keskusshakkiliitto ilmoittaa noudattavansa reilun pelin periaatteita ja kattojärjestönsä SLU:n (Suomen Liikunta ja Urheilu ry) tavoin eettisiä periaatteita. Shakinpelaajana joutuu tämän tästä soveltamaan noita kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä: pitää yrittää voittaa rehellisellä pelillä annetussa ajassa.

Shakkisäännöt kieltävät selvästi tietokoneiden ja muiden avustajien käytön. Analogisten kellojen aikaan jotkut yrittivät asettaa pikapelissä itselleen peliaikaa esimerkiksi 6 minuuttia ja vastustajalleen vain 4 minuuttia "vahingossa", mutta jäätyään kiinni huijausyrityksestä harva kehtasi enää yrittää uudestaan. Säännöt kieltävät myös vastustajan häiritsemisen — esimerkiksi kännykkä ei saa soida — mutta psykologisessa sodankäynnissä häirinnän raja on joskus epäselvä.

Itse olen silloin tällöin yrittänyt horjuttaa vastustajan keskittymistä pitkissä peleissä: Olen tehnyt siirtoni sillä hetkellä, kun vastustaja on nousemaisillaan pöydästä lähteäkseen kävelemään tai käymään vessassa. Jos hän palaa pöytään heti, hän hukkaa tilaisuuden rentoutua; jos hän ei palaa heti, häntä harmittaa, kun oma aika käy. Kieltämättä tuo ei ole kovin herrasmiesmäistä.

Shakkiurani ehkä epäreiluimman tempun tein firmaliigassa vuonna 2008. Joukkueemme taisteli turnausvoitosta viimeisellä kierroksella, joten yritin väkisin voittaa pelini. Vastustajani aika loppui hänen miettiessään 40. siirtoa, koska hän oli merkinnyt yhden siirron vahingossa kahdesti pöytäkirjaan ja luuli jo siirtäneensä 40 siirtoa. Otin armotta aikavoiton hyödyntämällä vastustajan pientä huolimattomuutta. Lopulta oikeus voitti: voittoni ei riittänyt nostamaan joukkuettamme turnausvoittoon.

Alla on muutamia shakkieettisiä kysymyksiä, joita olen joutunut pohtimaan pelin aikana. Monilta ongelmilta välttyy, kun ennen peliä varmistaa, että alkuasema ja kello on asetettu oikein. Ensimmäisen siirron jälkeen on myös hyvä tarkistaa, että vastustajan kello toimii. Kun ongelma tulee, pitäisi aina pohtia, mikä on pelitapahtumiin nähden oikeudenmukainen ratkaisu.

Mitä teet, kun vastustaja ei huomaa, että alkuasema oli väärä?

Onko oikein vaatia voittoa pikapelissä väärällä siirrolla, kun kuningas ja daami ovat toistensa alkuruuduilla ja vastustaja "linnoittaa" daamilla tai siirtää kuningasta kuten daamia?

Useimmiten nappulat on asettanut väärin edellinen pelaaja, joten on aika epäoikeudenmukaista, että seuraava pelaaja joutuu kärsimään toisen huolimattomuudesta. Toisaalta pelaajan pitäisi itse varmistaa, että alkuasema on oikea.

Oma käyttäytymiseni riippuu tilanteesta. Jos kyse on joukkueturnauksesta tai peli on muuten tärkeä, saatan vaatia voittoa.

Väärästä alkuasemasta tuli mieleen vanha kompakysymys: Jos musta tekisi ensimmäisen siirron, olisiko shakin nykyisestä avausteoriasta mitään hyötyä?

Mitä teet, kun vastustaja unohtaa painaa kelloaan?

Kohteliaimmat pelaajat mainitsevat asiasta heti. Jos vastustaja ei ole aloittelija, saatan antaa pienen opetuksen: annan vastustajan ajan käydä vähän aikaa, sen verran, että se ei vaikuta peliin, mutta kuitenkin harmittaa vastustajaa.

Jotkut käyttävät säälimättömästi hyväkseen vastustajan virhettä ja ovat miettivinään omaa siirtoaan siihen asti, kunnes vastustajan aika loppuu. Tuntuu erittäin epäreilulta, vaikka firmaliigassa tekemäni temppu oli ihan vastaavanlainen.

Mitä teet, kun vastustaja painaa kelloa, mutta hänen aikansa silti käy?

Viallinen kello on yleensä järjestäjän syytä, joten siitä ei pidä rangaista vastustajaa. Jos huomaan ongelman, mainitsen siitä vastustajalle. Hankalia tapauksia ovat huonosti toimivat kellot, joita pitää painaa "oikein", jotta vastustajan aika alkaa käydä. Huomautan yleensä muutaman kerran vastustajalle, jos hänen aikansa käy.

Jos kelloa hakkaava ei onnistu pysäyttämään omaa aikaansa, se on minusta sopiva rangaistus kellon kovakouraisesta käsittelystä. Ja viime kädessä taas jokaisen pitäisi itse varmistaa, että vastustajan aika käy eikä oma aika käy.

Yritätkö siirtää eri nappulaa, jos huomaat, että koskettamaasi nappulaa ei kannata siirtää?

Kosketettua nappulaa on siirrettävä; lähes kaikki shakinpelaajat noudattavat tätä sääntöä kiitettävästi. Tilanne on hankalampi, kun käsi vain hipaisee nappulaa. Saatan kysyä vastustajalta, kuten moni muukin pelaaja näyttää tekevän: "Enhän vielä koskenut tuota nappulaa?"

Noudatan sääntöjä tiukasti toisinkin päin: jos vastustaja selvästi koskee nappulaa, vaadin häntä siirtämään sitä; tai jos hän on selvästi laskenut nappulan ruutuun ja päästänyt irti, vaadin häntä jättämään nappulan siihen. Säännöthän oppii vain kantapään kautta.

Yritätkö voittaa hävityssä asemassa vaikka väärällä siirrolla?

1980-luvulla hävisin pikapelin, kun aikapulassa vastustaja siirsi kuninkaansa oman kuninkaani viereen ja seuraavalla siirrolla löi kuninkaani kuninkaallaan. Nykysääntöjen mukaan kuninkaan lyöminen on väärä siirto.

Shakkiblogissa keskusteltiin toukokuussa kuninkaan siirtämisestä vastustajan kuninkaan viereen. Tuomarina toimineen Timo Munukan ratkaisu oli kiitettävän selvä: epärehellisin keinoin voittoa yrittävä tuomitaan hävinneeksi.