Taktiikkaa, taktiikkaa ja vielä enemmän taktiikkaa

Useimpien shakinpelaajien toiveena on kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Joillekin tavoitteeksi riittää oman kaveripiirin voittaminen, toiset haluavat nousta oman kerhonsa parhaaksi pelaajaksi. Muutamat konkretisoivat tavoitteensa joksikin tietyksi tavoitevahvuudeksi.

Varsin harva shakin harrastaja kuitenkaan yrittää järjestelmällisesti parantaa pelitasoaan. Useimpien ongelmana ei ole ainakaan puute opiskeltavasta materiaalista, sillä nykyään Internet on täynnä mestaripelejä, joita voisi tutkia. Kirjakaupat taas ovat pullollaan avaus-, loppupeli-, kombinaatio- ja strategiakirjoja. Kaikkien merkittävien mestareiden peleistä on niin ikään julkaistu kirjoja. Tietokannat, peliohjelmat ja nopeita tuloksia lupaavat DVD-levyt täydentävät painettua sanaa.

Monen shakinharrastajan kirjahyllyiltä löytyykin kunnioitusta herättäviä shakkikirjojen kokoelmia. Harvan amatöörin käytettävissä oleva aika kuitenkaan riittää shakin järjestelmälliseen tutkimiseen tai oman pelitaidon puutteiden paikkaamiseen kirjatietoutta omaksumalla. Siksi myös oman shakkikirjastoni kirjat lähinnä keräävät pölyä kirjahyllyssä.

Joitakin vuosia sitten Internetin englanninkielisillä sivuilla, keskustelupalstoilla ja blogeissa kohistiin yhdysvaltalaisen Michael de la Mazan artikkelista, joka lupasi kirjoittajan harjoittelumenetelmää seuraaville satojen pisteiden lisäyksen vahvuuslukuun hiukan yli vuodessa. ChessCafe-sivustolla ilmestynyt artikkeli 400 Points in 400 Days (osa I ja osa II) sai nopeasti laajan seuraajajoukon.

De la Mazan harjoittelumenetelmän idea perustuu havaintoon, jonka mukaan useimpien harrastelijoiden pelit ratkeavat taktisiin kömmähdyksiin. Tämän vuoksi turnausmenestystä on helpointa parantaa harjoittelemalla taktiikkaa – ei uusimpia avauksia tai strategisia hienouksia.

Harjoittelumenetelmän ensimmäinen osa sisältää laudan ja nappuloiden hahmottamista kehittäviä harjoituksia. Nämä harjoitukset ovat varmasti aloittelijoiden kannalta hyödyllisiä, mutta jo shakkikerhoon uskaltautuneet hyötyvät todennäköisesti enemmän de la Mazan "seitsemän kierroksen" taktiikkaharjoitusten tekemisestä.

De la Mazan idean mukaan harrastajan tulisi kerätä tuhatkunta taktista ongelmaa, jotka on järjestetty ainakin löyhästi vaikeusjärjestykseen. Tämän jälkeen tehtäväkokoelma käydään seitsemän kertaa läpi, kierros kierrokselta ratkaisunopeutta kasvattaen. De la Maza esittää, että tehtävät tulisi ratkaista ensimmäisen kerran 64 päivän kuluessa. Seuraavalla kierroksella kaikki tuhat tehtävää ratkaistaan 32 päivän aikana.

Kierros kierrokselta tehtävien ratkaisu nopeutuu, kunnes kaikki tuhat tehtävää käydään läpi neljässä päivässä, kahdessa päivässä ja lopulta yhden ainokaisen päivän kuluessa. Tämän loppukirin jälkeen fanaattinenkin shakinpelaaja lienee valmis syöttämään sommitelmakokoelman ensimmäiselle vastaantulijalle.

De la Mazan harjoittelumenetelmä perustuu siis puhtaasti taktisen osaamisen kehittämiselle. Tämä tuntuu ainakin minusta taktiikan liialliselta korostamiselta – esimerkiksi loppupeleille kannattaisi varmasti uhrata osa harjoitteluajasta.

Menetelmän ydin tuntuu kuitenkin kestävältä: ratkaisemalla samat tehtävät yhä uudestaan ja uudestaan tyypilliset taktiset kuviot painuvat varmasti mieleen. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Lopulta on helppo tunnistaa myös omissa peleissä taktisia mahdollisuuksia, jotka olisivat aikaisemmin jääneet huomaamatta.

Useimpien harrastelijoiden kannalta myös tämän ohjelman läpäiseminen vaatii varmasti liikaa aikaa – kenties kannattaisi aloittaa vaikkapa 250 kombinaation ratkaisemisella kuukauden kuluessa? Sopivia kombinaatioita on helppo kerätä vaikkapa Suomen Shakin sommitelmapalstalta!

Jätä omat harjoitteluvinkkisi blogin kommenttilaatikkoon!