(Yksi unohtumaton shakkikokemukseni päivälleen 15 vuotta sitten, 18.5.1996 pelatusta turnauksesta.)
Ennen kuin muutin Lauttasaareen ja liityin Lauttasaaren Shakkikerhoon vuonna 1997, asuin vuoden verran Lontoossa, jossa kävin pari kertaa pelaamassa 30 + 30 minuutin Golders Green Rapidplay -turnauksessa.
Ensimmäisessä turnauksessa oli lähes sata pelaajaa. Aloitin kahdella häviöllä, mutta voitin kaksi seuraavaa peliä helpohkosti. 5. kierroksella pääsin seuraavaan asemaan mustilla Costas Harrisia vastaan:
Tarvitsee vain poistaa f3-ruudun suojaus: 21...Txe2! 22.Dxe2
Ei auta 22.Rxg5 Dxg5 23.f3 Lxf3 -+.
22...Rxf3+ 23.gxf3 Lxf3 mustan voitoin.
Viimeisellä, 6. kierroksella pääsin pelaamaan kakkospöydällä. Vastustajani oli turnauksen toiseksi sijoitettu, Englannin naisten ykköspelaaja Susan Lalic, jonka vahvuusluku 2355 oli täysin eri sarjaa kuin oma lukuni 1880:
Lalic oli saanut valkeilla mukavan edun skandinaavista puolustustani vastaan, mutta turvallisen siirron 14.O-O-O sijaan peli jatkui 14.h5? f6 15.Rd3 Rb5 ja musta voitti sotilaan. Mustan etu vain kasvoi tuon jälkeen, ja viimeinen pöytäkirjaan merkitsemäni siirto oli 36...Txa2
Hirvittävässä aikapulassa pelasimme vielä 20–30 siirtoa, kunnes valkea lopulta hävisi ajalla. Käteni tärisivät kuin horkassa pelin ratkettua.
Pelin jälkeen vieressä ykköspöydällä pelannut John Nunn asetti laudalle seuraavan aseman ja kysyi Lalicilta, miksi tämä ei ollut tehnyt yhden siirron mattia! Emme tietenkään olleet nähneet sitä aikapulassa.
Nunn voitti turnauksen tuloksella 6/6. Jaoin toista sijaa 4 pisteellä niiden kahden pelaajan kanssa, joille hävisin ensimmäisillä kierroksilla. Tämä lienee kaikkien aikojen paras turnaustulokseni: toisena suurmestari John Nunnin jälkeen.
Pari kuukautta turnauksen jälkeen näin Lalicin kirjoittaman artikkelin skandinaavisesta puolustuksesta Chess Monthly -lehdessä, ja samoihin aikoihin hän myös julkaisi Trends in the Scandinavian -lehtisen. On aina mukavaa voittaa asiantuntija tämän lempiavauksessa.
Toisessa Golders Green Rapidplay -turnauksessani sain lisäksi maukkaimman tasapelini suurmestari Bogdan Lalicia (2575) vastaan lempiavauksessani Diemer–Duhm-gambiitissa. Saldoni on siis 1½/2 Lalicin (silloista) perhettä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti