Miniatyyri-Blokadi

Savielly Tartakower – Jaques Mieses
kansainvälinen Baden – Badenin turnaus 1925

Tartakowerin johdanto peliin:
Tämän turnauksen ensimmäisen viikon aikana minun onnistui kaikesta riskinotosta huolimatta tehdä viidessä ensimmäisessä pelissä tasapeli. Mestari Mieses arveli minun jatkavan johdonmukaisesti samalla linjalla ja letkautti minulle edellisiltana, että ”Oletteko valmistautunut riittävästi kuudetta tasapeliänne varten?”. Nuo ajattelemattomat sanat saivat aikaan voimakkaan ärtymyksen, ja niin ennakoitu tasapeli meni tähän tapaan:

1.d4 f5
2.e4 fxe4
3. Rc3 Rf6
4.g4


Pistinhyökkäys. Tämä ei ole ainoastaan ensimmäinen, vaan jopa ainoa turnauspeli, jossa tätä hullunrohkeaa pelitapaa on käytetty. Olin tosin esittänyt tämän pistinhyökkäyksen idean jo kirjassani ”Hypermoderni shakkipeli” (Die Hypermoderne Schahpartie”), joka oli julkaistu juuri vähän ennen peliä. (Ilmeisesti Mieses ei ollut ehtinyt vielä lukea kirjaa)

4.– d5

Vaistomainen vastaus, jonka tehtävänä on puolustaa voitettua sotilasta, mutta joka luovuttaa arvokasta tilaa. Suositeltava vastaus on 4.-h6, joka säilyttää ryöstösaaliin (e4), mutta antaa mustalle myös ilmaa, tilaa ja liikkuvuutta. Silti valkea saa 4.-h6 5.g5 hxg5 5.Lxg5 d5 7.f3:n jälkeen vakavasti otettavia hyökkäysmahdollisuuksia.

5.g5 Rg8



5.--Rg4 olisi selvä virhe, koska 6.h3:n jälkeen onneton ratsu olisi mennyttä. Jos musta yrittää muuten estää ratsun peräytymistä ja ylläpitää jännitystä välisiirrolla 5. –Lg4, niin hän menettää 6.Le2! Lxe2 7.Dxe2 Rg8:n jälkeen sotilaan: 8.Db5+ jne. 5.-Rfd7 on sitä vastoin mahdollinen.

6.f3

Musta on jo asetettu elintärkeiden kysymysten eteen.

6.–exf3

Tai 6.-Lf5 6.fxe4 dxe4 7.Lc4 ja valkealla on hyvä hyökkäysasetelma, vaikka hänen on täytynyt samalla luopua kaikista sotilaan takaisinottoyrityksistä. Mielenkiintoinen vastasuunnitelma mustalle olisi 6. –e5 7.dxe5 Lb4 vilkkain pelein.

7.Dxf3! e6

Musta tyytyy passiiviseen vastarintaan. Aktiivisempaa vastapeliä olisi antanut 7. –Rc6, esim. 8.Dxd5 Rxd4 tai 8.Le3 e5.

8.Ld3 g6

Puolustautuu uhkausta 9.Dh5+ g6 10.Lxg6 vastaan ja valmistelee kuningaslähetin sivustoimista. Valkealla ei ole mitään suoria uhkauksia, mutta hän tuo nappulansa nopealla tempolla peliin.
(Em. Lasker: 8.-g6 heikentää mustan asemaa, parempi oli 8.-Re7)

9.R1e2 De7?!

(ilmeisesti 9.--Ld6 olisi ollut parempi seuraavan siirron takia…)

10. Lf4!



Kevyet upseerit toimivat nyt yhteistyössä daamin kanssa otteen tiukentamiseksi.

10. –c6 (estämään 11.Rb5)
11. Le5 Lg7
12. Dg3! Ra6



…tai 12. –Rd7 13.Ld6 Dd8 14.Tf1! ja nyt 14.-Re7 15.Lc7 maksaisi mustalle daamin.

13.0-0 Ld7



Astma, hengenahdistus, tukehtuminen: parantumattoman sairauden oireet pahenevat ja johtavat katastrofiin. Musta ei voi pelata 13.-Rb4, koska 14.Ld6, ei käy myöskään 13.-h6, koska 14.Lxg6+, eikä 13.-b6, koska 14.Lxg7 Dxg7 15.Dd6 Re7 16.Tf6 jne. Huonoon lopputulokseen johtaisi myös
13.-Kd7 14.Rb5! cxb5 15.Lxb5+ Kd8 16.Ld6. Mustan valitsema ”kehityssiirto” 13.--Ld7 johtaa sekin pelin nopeaan ratkeamiseen.

14. Ld6 Dd8
15. Df4



Musta luovutti, koska mattiuhkaukset f7:stä ja f8:stä saattoi torjua vain liian raskain nappulamenetyksin. Tyypillinen puristusblokadi, joka perustui tummien ruutujen hallintaan.

Vapaasti suomennettu kirjasta "Tartakowers Glanzpartien 1905-1930"

Sauna-ilta 16.6.2011

Järjestimme 11. saunaillan Poliisien kesäkodin rantasaunalla Lauttasaaressa ja kahden viime vuoden tapaan yhdessä Rikospoliisien Shakkikerhon kanssa. Lauttasaarelaisia oli mukana ennätysmäärä, mutta rikshalaisia oli sitä vastoin tavallista vähemmän.

15 + 15 minuutin ajoilla pelattu ystävyysottelu päättyi tasan 3–3, kun valkea voitti jokaisen pelin:

1. Harri Laakso (2174) – Pekka Kauppala (2145) 1–0
2. Tapani Tähkävuori (2054) – Evgeny Sobenin (1952) 0–1
3. Jorma Haanpää (2012) – Nuno Maltez (1944) 1–0
4. Tom Smeds (1922) – Seppo Järvinen (1904) 0–1
5. Eero Patola (1856) – Kimmo Turtiainen (1796) 1–0
6. Risto Reijo (1575) – Timo Siikonen (1777) 0–1

Kuvassa vasemmalta oikealle Eero, Tom ja Harri

5 + 5 minuutin GP-pikapeliturnaus oli suurin koskaan saunalla pelaamamme. Tulokset:

1. Jyrki Heikkinen (19/20)
2. Tapani Tähkävuori (18)
3. Harri Laakso (17)
4. Seppo Järvinen (14½)
5. Pekka Kauppala (14)
6. Jorma Haanpää (12½)
7. Eero Patola (11½)
8. Tero Lehtinen (10)
9. Tommi Laaksovuori (10)
10. Tom Smeds (9½)
11. Kim Paasonen (9½)
12. Evgeny Sobenin (9½)
13. Nuno Maltez (9)
14. Timo Siikonen (8)
15. Tero Henttonen (6½)
16. Matti Varjokallio (6½)
17. Reijo Rautio (6½)
18. Risto Reijo (5)
19. Kimmo Turtiainen (5)
20. Janne Kauppinen (4½)
21. Arto Heimonen (4)

Shakkikaimoja

Petri Saharisen Shakkivisa-palstalla (Suomen Shakki 3/2011) oli kysymys: Mitä yhteistä on sellaisilla tunnetuilla kerho- ja turnauspelaajilla kuin Jyrki Heikkinen, Tero Lehtinen ja Antti Suominen?

Kaikilla on kaimat eri kerhoissa: Heikkinen LauttSK ja MatSK, Lehtinen ESK ja AS, Suominen KäpSK ja TuTS.

Huomasimme yhteisen kaimatilanteemme, kun juttelin Teron (AS) ja Antin (KäpSK) kanssa kerholla joskus alkuvuonna. Saharinen taisi sitten kuulla asian Terolta.

Maaliskuisen seloturnauksemme 1. kierroksen paritkin menivät väärin, koska turnausohjelman käyttäjä ei ollut huomannut, että mukana oli kaksi Tero Lehtistä. Antti Suomisia oli sentään yksi, samoin Jyrki Heikkisiä (shakkitoimitsijana).

JSM-turnauksen 2. divisioonan kierroksella 22.1.2011 pelasivat Tero Lehtinen ja Antti Suominen ottelussa ESK 2 – KäpSK 2 sekä Antti Suominen ja Tero Lehtinen ottelussa TuTS 2 – AS 2. Ei sama nimi pelaajaa pahenna, mutta hankaloittaa varmasti selolaskijan työtä.

Selolistalla on muuten yli 150 kaimaparia, mutta yllä mainitun kolmikon lisäksi vain 5 parilla on voimassa oleva pelaajalisenssi: Harri Mikkonen (AkaaS, ESK), Leif Nyman (X, ÅmSK), Kari Taivainen (TammerSh, RSY), Esa Tuominen (HeinSK, TammerSh), Antti Virtanen (Aatos, SalSK). Antti Virtasia on selolistalla peräti 4, mutta kahdella (G, TuTS) ei ole lisenssiä.

Seppo SM-nelonen

Lauttasaaren Shakkikerhon Seppo Järvinen tuli 4:nneksi seniorien SM-turnauksessa, joka pelattiin Shakkikodissa kesäkuun 2011 alussa.

Mitalistit olivat Hurme Harri (7/9), Jyrki Alkkiomäki (6½) ja Jorma Haanpää (5½). Seppo hävisi pronssin niukasti vertailulla.

Kesäkuun pelaaja: Dennis Pasterstein

Shakkisiirtojen oppiminen

Isoveli opetti ja jossain vaiheessa taisin käydä shakkikerhossa pelaamassa. Harrastus valitettavasti jäi yli 15 vuodeksi, mutta innostuin uudestaan joskus reilu parikymppisenä.

Kuinka usein pelaat shakkia?

Ennen lasteni syntymää saatoin pelata useita kertoja viikossa, nykyään pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään. Lisäksi pelit osuvat usein työpäivien jälkeen, jolloin paras terä on jo tylsynyt.

Shakkikerhoon liittyminen

RikShaan liityin lähes samanaikaisesti kun aloitin työt Helsingin poliisissa eli lokakuussa 1997. Olen samalla valitettavasti viimeisin seuraamme liittynyt jäsen. Lauttasaaren shakkikerhon toimintaan tutustuin, kun asuin parin vuoden ajan Lauttasaaressa ja sen jälkeen olen osallistunut sattumanvaraisesti eri tapahtumiin, jotka ovat aina hyvin järjestettyjä.

Saavutukset shakissa

Eivät ole kovin kummoisia...

Onnekas voitto

Joukkuepikapelin SM-kilpailuissa pelasin noin 10 vuotta sitten turnauksen tulevaa voittajajoukkuetta vastaan. Olin tietysti häviämässä pelini nelospöydällä. Pelailin kuitenkin loppuun ja avasin sotilaan siirrolla shakin lähes tyhjällä laudalla. Vastustaja otti kuningattaren käteensä ja asetti sen jo paikalleen, mutta huomasi shakin juuri ennen kuin painoi kelloa. Ainoa vaihtoehto oli laittaa kuningatar väliin ja näin sain pelattua tasapelin (vastasi voittoa minulle).

Katkera tappio

Niin monia, niin monia...

Unohtumaton shakkikokemus

Joukkuepikapelin SM-kilpailut ovat aina olleet mukavia tapahtumia, joihin pyrin osallistumaan.

Shakkimotto

Paras voittakoon.

Puistokombi

Katselin tänään Kaivopuistossa, kun kerhomme pelaaja Kimmo Turtiainen pääsi valkeilla seuraavaan asemaan puistoshakkipelissä:

Yritin laskea mielessäni, toimiiko kombi 1.Tdxd6 cxd6 2.Tf6, joka uhkaa tappavasti 3.Rxf5+. Houdinin mielestä mustalla ei ole parempaa kuin 2...Txa3 (2...Dc8 3.Rxf5+ Dxf5 4.Txf5 gxf5 5.Df6+ Kh5 6.Dg5X) 3.Rxf5+ Kh5 4.Rg3+ Kh6

5.Txf8 Txc3 6.Txa8 valkean voitoin.

Peli kuitenkin jatkui 1.Tde1 c5?

1...Dh8 olisi vain valkean pienin eduin.

2.De5 Rc4 3.Rxf5+ Kh5

4.g4+

4.De2 olisi matti!

4...Kxg4 5.Re3+ Kh3

5...Rxe3 6.Dg5+ ja siirron matti.

6.Rxc4 1-0

Aloittelevan shakinpelaajan kirjavinkkejä

Aloitin oman shakkiurani kypsällä iällä vuoden 2010 pääsiäisen tienoilla. Innostus lähti siitä, kun tuolloin 4-vuotias poikani sattui näkemään Madagaskar 2 -elokuvassa apinat pelaamassa shakkia ja kysyi: "Mikä peli toi on?" Kerroin, että se on shakki, ja lupasin opettaa pojan pelaamaan, koska itse nuorena poikana oli tullut siirrot opeteltua ja peli oli siis hallussa. Kuinka ollakaan, huomasin nopeasti, että tämänhän voisi ymmärtää syvällisemminkin, ja siitä seuranneen tilan olen villeimmillään määritellyt shakoosiksi. Sen vallassa olen raahannut kotiini shakkikirjallisuutta selkä vääränä, mutta kaoottisen alkuvaiheen jälkeen tilanne alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa.

Vaikeimpana olen kokenut sen, että omaa edistymistään on erittäin hankala mitata. Kerhojen peli-illoissa tulos jää helposti kerta toisensa jälkeen 0 %:iin, ja siitä on vaikea päätellä yhtä tai toista. Toki peleistä rupeaa pikkuhiljaa jäämään joitain muistikuvia ja virheet aikaa myöden jalostuvat hienostuneemmiksi. Hyvänä iltana saa aikaan monta jännittävää peliä, jotka häviää täpärästi ajalla... :)

Seuraavassa käyn läpi kirjoja, joilla olen yrittänyt lääkitä tiedonjanoani ja pyrin kuvaamaan niiden tärkeintä antia.

Ensimmäinen kirjastosta (pääkaupunkiseudulla HelMet) käteeni osunut kirja oli Claire Summerscalen Shakki. Siinä on hyviä harjoituksia aloittelijoille ja myös jännittävästi kommentoituna Morphyn peli neuvottelijoiden kanssa vuodelta 1858. Käydessäni sitä läpi koin jonkinlaisen herätyksen shakin mielenkiintoisuudesta. Samankaltaisia kirjoja ovat mm. Daniel Kingin Shakki: siirrot, pelit, mestarit, Michael Basmanin Nuorten shakkiopas ja John Saundersin How to Play and Win at Chess. Erilaisten tyyppiasemien opiskeluun hyvä kirja on James Eaden Shakinpelaajan käsikirja, jossa käydään havainnollisesti läpi peruskuvioita. Kirjassa on myös kevyesti esitettynä useita erilaisia avauksia, mistä voi olla hyötyä sitten, kun ensimmäisistä omista peleistä on kertynyt jonkin verran kokemusta.

Kun peruskäsitteet on otettu haltuun, on aika haastaa itseään lisää ja etsiä jotain opettavaista. Tässä kohtaa tulee eteen vaikeus siitä, että tarjontaa on paljon, mutta kukaan ei tule kertomaan mikä on kullekin yksittäiselle pelaajalle se oikea vaihtoehto. Monet kirjat osoittautuvat liian vaikeiksi ja sellaisiin perehtyminen kannattaa siirtää suosiolla tulevaisuuteen.

Jatko-opintoihin hyviä kirjoja voisivat olla Nikolai Zuravljovin Shakkikirja ja William T. McLeodin & Ronald Mongredienin Shakki ja matti: jatko-osa. Jälkimmäinen on 70-luvulta peräisin oleva nuortenkirja, josta löytyy runsaasti hyviä harjoituksia. Zuravljovin kirja on runsaudensarvi, jonka tehtävien parissa saa ajan kulumaan shakkisiivillä. Samankaltainen, hakuteokseksikin sopiva kirja on Thomas ja Aulikki Ristojan Shakin pikkujättiläinen: perusteet, strategia, taktiikka.

Hyviä kirjoja, jotka selittävät pelit alusta loppuun ovat esim. Max Euwen ja Walter Meidenin Shakin hienouksia sekä John Nunnin Understanding Chess Move by Move. Niissä selitetään siirtojen takana piilevät ideat, ja huolellisesti tutkien niistä jää jotain korvan taakse. Shakin hienouksia on klassikko menneisyydestä ja Understanding puolestaan selostaa kohtuullisen tuoreita suurmestaripelejä. Tähän kategoriaan lisäisin vielä Antti Laaton Syvemmälle shakin salaisuuksiin sekä Jeremy Silmanin kirjan The Complete Book of Chess Strategy. Ensimmäisessä on mielenkiintoisia harjoituksia eri osa-alueilta ja jälkimmäinen esittelee havainnollisesti erilaisia strategisia teemoja. Itse tutkin tällä hetkellä Silmanin kirjaa Amateur’s Mind – Turning Chess Misconseptions Into Chess Mastery, joka sisältää paljon vinkkejä ja nyrkkisääntöjä asemien arviointiin. Kirjan huonona puolena pitäisin siitä paikoittain huokuvaa outoa asennetta, jonka unohtaminen olisi säästänyt paperia.

Kotona olemme myös tutustuneet Sauli Tiitan Shakin Oppitunnit I:een (Espoon Shakkiopetus), joka on kerhomateriaalina loistava apu opettavaisiin pohdintoihin. Kirjastoistakin löytyy vihkosia, joiden harjoitteet ovat kehittäviä ja kylvävät siemeniä laudan tapahtumien parempaan hahmottamiseen. Nuorille suunnattua kerhomateriaalia tuottaa Shakkilinna, jota voi varmasti hyvin hyödyntää kotonakin. Kovasti hehkutetun Edward Laskerin Chess: The Complete Self-Tutor -kirjan ideat koin itselleni toistaiseksi liian vaikeiksi ja ehkäpä palaan sen pariin vuoden parin päästä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joku nopeaälyisempi aloittelija voisi siitä hyötyä. Yksi klassikko "kakkosvaiheeseen" on Paul Keresin ja Aleksander Kotovin Taito voittaa shakissa. Siihen en ole vielä kerinnyt perehtymään, mutta se odottelee kiltisti kirjahyllyssä. Näitä vanhempia kirjoja kannattaa kysellä antikvariaateista. Osa materiaalista löytyy osoitteesta antikka.net.

Innokkaana kirjallisuuden ahmijana olen keventänyt taakkaani lueskelemalla myös kevyempää shakkikirjallisuutta, joka on enempi vähempi käsitellyt shakkipelin historiaa tai siihen muuten sidoksissa olevia ilmiöitä. Näitä ovat olleet mm. Kimmo Konsalan Shakin maailmanmestareita ja Kaksi shakkineroa, Juha Pessin ja Veijo Mäen Toinen todellisuus, J. Kainulaisen Shakkipelin historia, Garri Kasparovin Kuinka elämä jäljittelee shakkia, Saharisen ja Böökin Shakkia ja kulttuuria ja Stefan Zweigin Shakkitarina. Kirjoissa esiintyviin peleihin perehtymiseen ei aika valitettavasti ole riittänyt. Vanhoja mestaripelejä löytyy myös Richard Rétin kirjasta Shakkilaudan mestareita.

Tarjontaa kirjamarkkinoilla on ylitsevuotavan paljon, ja itselleen kulloinkin juuri oikean kirjan löytäminen voi olla hankalaa. Toivottavasti tästä vuodatuksesta on apua uraansa aloittelevalle shakinpelaajalle. Joskus toitotettu totuus menestyksen vaatimasta työstä pätee myös shakkiin: "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Pasi Paasonen