Aloittelevan shakinpelaajan kirjavinkkejä

Aloitin oman shakkiurani kypsällä iällä vuoden 2010 pääsiäisen tienoilla. Innostus lähti siitä, kun tuolloin 4-vuotias poikani sattui näkemään Madagaskar 2 -elokuvassa apinat pelaamassa shakkia ja kysyi: "Mikä peli toi on?" Kerroin, että se on shakki, ja lupasin opettaa pojan pelaamaan, koska itse nuorena poikana oli tullut siirrot opeteltua ja peli oli siis hallussa. Kuinka ollakaan, huomasin nopeasti, että tämänhän voisi ymmärtää syvällisemminkin, ja siitä seuranneen tilan olen villeimmillään määritellyt shakoosiksi. Sen vallassa olen raahannut kotiini shakkikirjallisuutta selkä vääränä, mutta kaoottisen alkuvaiheen jälkeen tilanne alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa.

Vaikeimpana olen kokenut sen, että omaa edistymistään on erittäin hankala mitata. Kerhojen peli-illoissa tulos jää helposti kerta toisensa jälkeen 0 %:iin, ja siitä on vaikea päätellä yhtä tai toista. Toki peleistä rupeaa pikkuhiljaa jäämään joitain muistikuvia ja virheet aikaa myöden jalostuvat hienostuneemmiksi. Hyvänä iltana saa aikaan monta jännittävää peliä, jotka häviää täpärästi ajalla... :)

Seuraavassa käyn läpi kirjoja, joilla olen yrittänyt lääkitä tiedonjanoani ja pyrin kuvaamaan niiden tärkeintä antia.

Ensimmäinen kirjastosta (pääkaupunkiseudulla HelMet) käteeni osunut kirja oli Claire Summerscalen Shakki. Siinä on hyviä harjoituksia aloittelijoille ja myös jännittävästi kommentoituna Morphyn peli neuvottelijoiden kanssa vuodelta 1858. Käydessäni sitä läpi koin jonkinlaisen herätyksen shakin mielenkiintoisuudesta. Samankaltaisia kirjoja ovat mm. Daniel Kingin Shakki: siirrot, pelit, mestarit, Michael Basmanin Nuorten shakkiopas ja John Saundersin How to Play and Win at Chess. Erilaisten tyyppiasemien opiskeluun hyvä kirja on James Eaden Shakinpelaajan käsikirja, jossa käydään havainnollisesti läpi peruskuvioita. Kirjassa on myös kevyesti esitettynä useita erilaisia avauksia, mistä voi olla hyötyä sitten, kun ensimmäisistä omista peleistä on kertynyt jonkin verran kokemusta.

Kun peruskäsitteet on otettu haltuun, on aika haastaa itseään lisää ja etsiä jotain opettavaista. Tässä kohtaa tulee eteen vaikeus siitä, että tarjontaa on paljon, mutta kukaan ei tule kertomaan mikä on kullekin yksittäiselle pelaajalle se oikea vaihtoehto. Monet kirjat osoittautuvat liian vaikeiksi ja sellaisiin perehtyminen kannattaa siirtää suosiolla tulevaisuuteen.

Jatko-opintoihin hyviä kirjoja voisivat olla Nikolai Zuravljovin Shakkikirja ja William T. McLeodin & Ronald Mongredienin Shakki ja matti: jatko-osa. Jälkimmäinen on 70-luvulta peräisin oleva nuortenkirja, josta löytyy runsaasti hyviä harjoituksia. Zuravljovin kirja on runsaudensarvi, jonka tehtävien parissa saa ajan kulumaan shakkisiivillä. Samankaltainen, hakuteokseksikin sopiva kirja on Thomas ja Aulikki Ristojan Shakin pikkujättiläinen: perusteet, strategia, taktiikka.

Hyviä kirjoja, jotka selittävät pelit alusta loppuun ovat esim. Max Euwen ja Walter Meidenin Shakin hienouksia sekä John Nunnin Understanding Chess Move by Move. Niissä selitetään siirtojen takana piilevät ideat, ja huolellisesti tutkien niistä jää jotain korvan taakse. Shakin hienouksia on klassikko menneisyydestä ja Understanding puolestaan selostaa kohtuullisen tuoreita suurmestaripelejä. Tähän kategoriaan lisäisin vielä Antti Laaton Syvemmälle shakin salaisuuksiin sekä Jeremy Silmanin kirjan The Complete Book of Chess Strategy. Ensimmäisessä on mielenkiintoisia harjoituksia eri osa-alueilta ja jälkimmäinen esittelee havainnollisesti erilaisia strategisia teemoja. Itse tutkin tällä hetkellä Silmanin kirjaa Amateur’s Mind – Turning Chess Misconseptions Into Chess Mastery, joka sisältää paljon vinkkejä ja nyrkkisääntöjä asemien arviointiin. Kirjan huonona puolena pitäisin siitä paikoittain huokuvaa outoa asennetta, jonka unohtaminen olisi säästänyt paperia.

Kotona olemme myös tutustuneet Sauli Tiitan Shakin Oppitunnit I:een (Espoon Shakkiopetus), joka on kerhomateriaalina loistava apu opettavaisiin pohdintoihin. Kirjastoistakin löytyy vihkosia, joiden harjoitteet ovat kehittäviä ja kylvävät siemeniä laudan tapahtumien parempaan hahmottamiseen. Nuorille suunnattua kerhomateriaalia tuottaa Shakkilinna, jota voi varmasti hyvin hyödyntää kotonakin. Kovasti hehkutetun Edward Laskerin Chess: The Complete Self-Tutor -kirjan ideat koin itselleni toistaiseksi liian vaikeiksi ja ehkäpä palaan sen pariin vuoden parin päästä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joku nopeaälyisempi aloittelija voisi siitä hyötyä. Yksi klassikko "kakkosvaiheeseen" on Paul Keresin ja Aleksander Kotovin Taito voittaa shakissa. Siihen en ole vielä kerinnyt perehtymään, mutta se odottelee kiltisti kirjahyllyssä. Näitä vanhempia kirjoja kannattaa kysellä antikvariaateista. Osa materiaalista löytyy osoitteesta antikka.net.

Innokkaana kirjallisuuden ahmijana olen keventänyt taakkaani lueskelemalla myös kevyempää shakkikirjallisuutta, joka on enempi vähempi käsitellyt shakkipelin historiaa tai siihen muuten sidoksissa olevia ilmiöitä. Näitä ovat olleet mm. Kimmo Konsalan Shakin maailmanmestareita ja Kaksi shakkineroa, Juha Pessin ja Veijo Mäen Toinen todellisuus, J. Kainulaisen Shakkipelin historia, Garri Kasparovin Kuinka elämä jäljittelee shakkia, Saharisen ja Böökin Shakkia ja kulttuuria ja Stefan Zweigin Shakkitarina. Kirjoissa esiintyviin peleihin perehtymiseen ei aika valitettavasti ole riittänyt. Vanhoja mestaripelejä löytyy myös Richard Rétin kirjasta Shakkilaudan mestareita.

Tarjontaa kirjamarkkinoilla on ylitsevuotavan paljon, ja itselleen kulloinkin juuri oikean kirjan löytäminen voi olla hankalaa. Toivottavasti tästä vuodatuksesta on apua uraansa aloittelevalle shakinpelaajalle. Joskus toitotettu totuus menestyksen vaatimasta työstä pätee myös shakkiin: "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Pasi Paasonen