25. elokuuta 2021

Kaksi ideaa ja sekaannus: ensimmäinen selopeli

Pari viikkoa takaperin löysin itseni mielenkiintoisen haasteen edessä, valmistautuessani ensimmäiseen shakin selopeliini, joka olisi edessä LauttSSK 3:n pelatessa MatSK 6:ta vastaan lauantaina 21.8.2021. Ensisijaisesti shakkia netissä pelanneena mielessä vilisi valmistautuessa useampi kysymys: "Olisiko peli yhä samankaltainen huomattavasti pidemmillä mietintäajoilla?", "Mitä vastustajani tulisi todennäköisesti pelaamaan?" ja tietenkin "Miten peliin tulisi valmistautua?"

Kysymyksiä pohtiessani päätin nopeasti luopua "täsmäaseen" ulkoa opettelusta, jossa harjoittelisin ulkoa tiettyä aloitusta vastaan kokonaisen pelin ja päätin ensisijaisesti keskittyä peruspelin hiomiseen, jotta olisin valmistautunut mahdollisimman paljon kaikkeen. Keskityin harjoittelussa tyypillisiin ideoihini pelaten ja harjoitellen netissä tyypillisimpiä aloituksiani ja keskityin näissä virheiden minimoimiseen, jotta voisin näitä myös laudalla pelatessa välttää.

Kuitenkin vielä viikkoa ennen peliä, sen jälkeen, kun sain vahvistuksen, että pelaisin valkoisella, koitin arvuutella mitä vastustajani pelaisi ja keskittyä arvausteni pohjalta näihin aloituksiin. Samaisen viikon keskiviikkona kerhon kerhoillassa sain kuulla, että MatSK 6 olisi nuori joukkue, ja tämän pohjalta aloin henkisesti valmistautumaan siihen, että pelaisin lauantaina pelin "tappelushakkia", jossa pelitilanteet olisivat erityisen teräviä ja olisi laskennasta kiinni kumpi päätyisi voittavalle puolelle.

Viimeisenä iltana, ennen lauantain peliä, valmistauduin tulevaan peliin vielä viimeisen kerran käyden läpi tuoreimpia pelejäni, joita olin pelannut valkoisilla käyden läpi, mitä olisin tehnyt toisin, mikäli olisi ollut enemmän aikaa. Olin tyytyväinen perjantaina vielä siihen, että olin pelannut poikkeuksellisen paljon 1.e4 c5, sisilialaisen puolustuksen pelejä, joissa oli selkeitä parantamisen kohteita, joita koin pystyväni parantamaan pidemmän aikaformaatin pelissä.

Lauantaina, pelipäivänä, lähdin peliin suhteellisen hyvin levänneenä ja verrattaen hyvin valmistautuneena, sekä toiveikkaana, että pelistäni tulisi harjoituksieni kaltainen. Aloitin pelin tyypillisellä aloituksellani 1.e4, johon vastustajani vastasi 1...c6, pelaten Caro–Kannin puolustuksen, ja silloin tiesin, jo ensimmäisellä siirrolla, että pelistä tulisi haastava, sillä olisin nopeasti ulkona harjoittelemistani pelitilanteista.

Etenimme seuraten Caro–Kannin etenemismuunnelmaa, joka on pitkälti ainoa Caro–Kannin puolustuksen muoto, jota pelaan valkoiselta puolelta, ja jo siirrolla 6...Ne7 löysin itseni pelitilanteesta, jossa olin, netin tilastojen mukaan, ollut yhteensä 4 kertaa 3.702 pelistä valkoisilla (Lichess & Chess.com). Siirtoa myöhemmin aikaisempien pelieni määrä oli tipahtanut 2:een ja siirrolla 9 pelasin jo uniikkia peliä, jota en ollut koskaan aiemmin pelannut.

Nopeasti siirron 9 jälkeen, seuraten nuoren vastustajani siirtoa 10...Nxe5, pääsimme alla olevan kuvan mukaiseen positioon, joka tietokoneen analyysin mukaan antaa valkoiselle selkeän johtoaseman ja hyvin todennäköisesti hyökkäyksen, jota vastaan mustilla olisi erittäin hankala puolustaa.

Ennen kuin aloitamme käymään läpi kuvan positiota, avaan lyhyesti historiaani Caro–Kannin puolustusta vastaan. Caro–Kann on selkeästi vähiten pelaamani epäsymmetrinen aloitus, jota vastaan tyypillisesti haen joko kuningattaren puolelta tilaa pelaten sotilaan a5-ruutuun asti tai vaihtoehtoisesti pelaan hyökäten vastustajan lähettiä vastaan nopealla g4-, f4-puskulla kuninkaan puolelta.

Tästä pääsemmekin kuvan positioon, jossa valkoisella on tilaisuus varmistaa selkeä johtoasema pelaten 3–4 siirron kombinaation alkaen siirrolla g4, seuraten tätä siirroilla (f3), f4 ja f5, minkä jälkeen valkoisen kuningas on ilman suojaa, mutta valkoinen selkeästi johtaa peliä voittaessaan ns. Caro–Kannin lähetin f5-ruudusta.

Positioon tullessa, seuraten siirtoa 10...Nxe5, mietin tilanteen olevan selkeästi valkoiselle edullinen, mutten millään löytänyt syytä, miksi näin olisi. Lisäksi jäin jumiin ajatukseen, että mustan ratsu e5-ruudussa on huonosti puolustettu ja se pitäisi saada poistettua siitä nopeimmalla mahdollisella siirrolla, ja tämän pohjalta päädyin tekemään siirron 11.Bf4, joka palauttaa pelin nopeasti lähemmäs tasapeliä – sillä erityishuomiolla, että valkoisen c5-sotilas on huonosti puolustettu ja mikäli mustalle annetaan aikaa, musta pystyy rakentamaan tilanteen, jossa sotilasta ei pysty enää puolustamaan.

Siirtoa paria myöhemmin nuori vastustajani rakentaakin edellä mainitun tilanteen, ja lähden loppupeliin sotilaan verran jäljessä, minkä johdosta pelaan aiemmin mainitun g4-, f4-puskun, toki tällöin tein sen nähtyäni pelitilanteen kuivuneen kasaan.

Vastustajani oli selkeästi yllättynyt siirrosta 15.g4, mutta tässä tilanteessa olin jo tuhlannut selkeästi aikaa ja hyökkäykseni jäi vaillinaiseksi.

Pikakelaten ottelua eteenpäin siirrolla 27 olen jäljessä jo toisen sotilaan, ja vastustajani pelasi ilman riskiä vieden pelin tilanteeseen, jossa laudalla oli enää kummankin puolen kuningas ja sotilaita, jolloin kahden sotilaan etumatka oli yksinkertaisesti liian paljon ja jouduin luovuttamaan ensimmäisen selopelini, kuitenkin kokemusta rikkaampana ja valmiimpana tulevien pelien uusiin haasteisiin.

Kirjoitti Olli-Pekka Peitsalo

19. elokuuta 2021

Shakkiseniorit ja LauttSSK elokuisessa Tallinnassa 18.8.2021

Jo täydet 25 vuotta on vierähtänyt näiden Tallinnan-reissujen aloittamisesta. Kerran jäi väliin ja kerran pelattiin Ljubljanassa, joten tämä oli 23. kerta, kun lähdettiin matkaan ottelemaan perinteisestä LauttSSK:n/SSK:n "Tallinnan 5 min. pikapelimestaruudesta".

Koronatunnelmat sävyttivät edelleen vahvasti reissuamme, ja vaikka mielipiteitä oli kovin erilaisia, niin eipä se menoamme haitannut. Viime vuoden hyvän kokemuksen pohjalta varasimme MS/Finlandialta taas sekä meno- että paluumatkalle kabinetin tarjoiluineen. Oma rauha ja paljon hyvää purtavaa ja juomaa.

Alkukarsinta pelattiin menomatkalla "round robin" -turnauksena, ja jännittävän kisan tulokset olivat seuraavat:

1. Seppo Aakio 8/9, 2. Juhani Lehti 7, 3. Jukka Tuovinen 6½, 4. Kai Backman 5½, 5.–7. Pekka Kauppala, Timo Siikonen ja Eero Patola 4½, 8. Olavi Mattila 2, 9. Reijo Rautio 1½ ja 10. Mauno Kangas 1.

Tulokset vastasivat suunnilleen vahvuuslukuja, mutta erityisesti Kain lähes häviötön suoritus oli erinomainen, samoin Timon aloitus: 4 voittoa putkeen, mm. Kauppalaa vastaan.

Karsinnan perusteella määräytyivät cup-ottelut, jotka pelattiin paluumatkalla "paras neljästä" -systeemillä.

Otteluparien tulokset ja samalla koko kisan lopputulokset:

  1. kierros: Aakio–Mattila 3–0, Lehti–Patola 3–0, Tuovinen–Siikonen 3–0, Kauppala–Backman 3–2.
  2. kierros: Aakio–Kauppala 3–0, Lehti–Tuovinen 3–2.
  3. kierros: Mestaruusottelu: Lehti–Aakio 2½–1½. Pronssiottelu: Kauppala–Tuovinen 2½–1½. Sijoista 5–10 pelattiin täysi ja erittäin tasainen turnaus: 5. Patola 3½, 6.–8. Backman, Mattila ja Siikonen 3, 9. Rautio 2, 10. Kangas ½.

Mestaruus ratkesi jälleen äärimmäisen kovan taistelun jälkeen Lehden ja Aakion välillä. Oli viides kerta peräkkäin, kun nämä kaksi kohtasivat finaalissa. Kolme ensimmäistä peliä päättyivät lopulta tiukan blixtaamisen jälkeen tasan, vaikka Lehdellä oli jo upseeri enemmän parissa pelissä. Neljännessä ja ratkaisevassa pelissä Lehti lopulta onnistui viemään värinsä voittoon ja Aakio kärsi koko kisan ensimmäisen ja ainoan häviönsä ja joutui tyytymään hopeaan.

Tällä kolmannella mestaruudellaan Juhani Lehti siirtyi 23 vuoden maraton-taulukossa Markku Henttisen ohi kolmanneksi. Kokenut Kauppalan Pekka sai nyt nimensä kunniataulukkoon ensimmäisellä pronssillaan. Pekka oli lopulta niukasti parempi hyvin taistellutta Jukkaa vastaan. Eero Patola otti sijoituskisan voiton, mutta 3 seuraavaa sijaa selvisi vasta vertailun jälkeen Kain, Olavin ja Timon kesken. Loput sijat menivät Reijolle ja tällä kertaa hieman vaisunoloisesti pelanneelle Maunolle.

Matkamme sääksi oli povattu kovaa sadetta ja tuulta, mutta onneksi kumpikaan näistä ei toteutunut. Mukana raahattuja sateenvarjoja ei tarvittukaan. Vierailimme monelle jo entuudestaan tutussa taidekeskus Kumussa tutkimassa Viron kuuluisimpien taidemaalareiden eri aikakausien ja taidesuuntien tuotantoa. Pikanttina yksityiskohtana, erityisesti taulu "Naisia rannalla" kirvoitti osan meistä syvälliseen ja mielenkiintoiseen analyysiin. Loistavaa valon ja värien hallintaa!

Museoelämyksen jälkeen teimme pienen kävelypyrähdyksen läpi Kadriorgin puisto- ja bulevardialueen. Tämän jälkeen siirryimme taksilla vanhaan kaupunkiin ja ravintola Olde Hansaan lounastamaan. Ja päätteeksi – yllätys yllätys – pakollinen Tallinnan-vierailijan käynti Maijasmok-kahvilassa ihanien leivosten, hyvän kahvin ja tuttujen kyytipoikien maailmaan. Aurinkokin taas paistoi.

Mahtava kokemus ja muistijälki, josta lämmin kiitos kaikille osallistujille. Ensi vuonna uudestaan!

Kirjoitti Seppo Aakio