Marraskuun pelaaja: Mikko Laakso

Shakkisiirtojen oppiminen

Isoveli opetti joskus 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Pelasimme pitkään veljen koulun veistotunnilla tekemällä laudalla ja perusnappuloilla, mutta jossakin vaiheessa koira söi mustan kuningattaren ja lautakin hukkui. No, joulupukki piti onneksi huolta siitä, että harrastus jatkui.

Kuinka usein pelaat shakkia?

Netissä blixtaan useita kertoja viikossa, mutta pitkiä pelejä pelaan nykyään harvakseltaan. Yhteen viikonlopputurnaukseen olen osallistunut tänä vuonna ja kerran edustanut kerhoa JSM:ssä. Sen sijaan teoriakirjojen tutkimista olen laudan ja nappuloiden kanssa harrastanut viime aikoina enemmän kuin koskaan.

Shakkikerhoon liittyminen

Lauttasaari oli ensimmäinen kerhoni. Kotipuolessa Lohjalla toimi kyllä jo silloinkin shakkikerho, mutta sillä ei ainakaan silloin ollut junioritoimintaa. Käsitykseni voi olla väärä tai muistikuvani sumea, mutta kyseinen kerho taisi kokoontua paikallisessa olutkapakassa, mikä taas ei alaikäiselle oikein sopinut. Opiskeluvuosina olin mukana ensin osakunnan ja sitten historianopiskelijoiden shakkiaktiviteeteissa. Lauttasaareen päädyin opiskelukaverini Kauppisen Jannen ansiosta tai syystä, miten vain. Jossakin vaiheessa vuonna 1990 kyllästyin Jannen jankutukseen ja lähdin käymään kerholla.

Saavutukset shakissa

Helsingin mestaruus alimmassa eli C-ryhmässä 2006–2007. Asiassa auttoivat huomattavasti yksi luovutusvoitto ja ryhmän yleinen kehno taso.

Paras peli

Toivottavasti vielä edessä. Yksi ehdokas nykyisistä on em. HM-turnauksessa pelaamani peli nuoriherra Daniel Ebelingiä vastaan. Päädyimme ratsuloppupeliin, ja nehän ovat tunnetusti kauheita. Onnistuin pusertamaan voiton tuntikausien taistelun jälkeen, pelimme oli viimeinen, joka oli enää kesken. Nykyäänhän Ebeling nuoremman selot taitavat huidella sellaisella tasolla, ettei minulla enää olisi toivoa.

Makea voitto

Kaikki tiukat kamppailuvoitot tuntuvat makeilta! Erityisen hyvältä ovat tuntuneet joukkueelle hankitut voitot. Henkilökohtaisesti voitto Käpylää edustavasta Pasi Hiisiöstä viime joulukuun Ilves-turnauksessa tuntui todella hyvältä, koska taistelin huonommasta asemasta voittoon. Menetin avauksessa kevyen upseerin kahteen sotilaaseen, mutta sotilasenemmistö keskustassa takasi lopulta voiton.

Onnekas voitto

Koska pelityylini on melko varovainen, syöttelevät vastustajat harvemmin puutavaraansa. Sittemmin varsin hyvin shakkiurallaan menestyneen Juan Sanchezin voitin perin onnekkaasti joskus 1990-luvun puolivälissä. Hän taisi olla tuolloin noin 13-vuotias, ja kymmenen pelatun siirron jälkeen nuorimies oli jo menettänyt kaksi kevyttä upseeria... Tokkopa mies nykyään enää tekee tuollaisia virheitä.

Katkera tappio

Käpylän Tapio Nupposelle hävisin todella kurjalla tavalla viime vuosituhannella. Sotilaan etu ja vastustaja selkeässä aikapulassa, mutta en vain voittojatkoa löytänyt. Seurauksena ajautuminen niin ikään aikapulaan ja molemminpuoliseen blixtiin. Turpiin tuli. Mauno Kankaalle hävisin kerran voittopelin aikapulassa, se kuuluisa 40. siirto oli häviösiirto. Analyysin mukaan Manu olisi joutunut parissa siirrossa luovuttamaan...

Pahin munaus

Näitä on niin karmea määrä. Ensimmäisessä HM-turnauksessani 1990–1991 en kokemattomuuttani tiennyt, miten valkeilla piti vastata venäläiseen peliin. Seurauksena luovutus 10 siirrossa. Nyttemmin olen opetellut edes kyseisen avauksen alkeet. Surrealistisin kokemukseni lienee eräs HM-peli legendaarista Anna Jalovaaraa vastaan. Edellinen ilta oli ns. venähtänyt hieman pitkäksi ja ajatukset olivat kaikkialla muualla kuin shakkilaudalla. Niinpä syötin puoliunessa vanhalle rouvalle kevyen upseerin. Karmean pelin edetessä vannoin lopettavani kaiken shakinpeluun ikiajoiksi, jos häviäisin. Onneksi Anna syötti pian tornin takaisin. Onnistuin ankaran päänsäryn säestyksellä tekemään lopulta matin ja painuin takaisin kotiin peittojen väliin jaffapullo seuranani. Huh!

Unohtumaton shakkikokemus

Minkä noista nyt esille nostaisi? Yhtä ja ylivoimaista ei löydy. Mainittakoon vaikkapa seitsemän tuntia ja 45 minuuttia kestänyt tasapelini eräästä 1990-luvun alun HM:stä, silloin pelattiin vielä kuoripelejä pitkin miettimisajoin. Onnistuin rakentamaan mustilla lujan mutta passiivisen aseman, johon ennalta vahvempi vastustaja takoi päätään. En muista varmasti, mutta vastassa saattoi olla kaveri nimeltä Leif Nyman.

Arvokkaimmat päänahat

Rantasen Matin voittaminen kerhoturnauksessa joskus muinoin, olisiko peräti ollut 1990-luvun puolella? Matin päivän turnauksessa Matinkylässä tänä vuonna voitin mänttäläisen shakkiaktiivin Pekka Sairasen tavalla, johon olin ja olen perin tyytyväinen.

Avausvalikoima

Valkeilla suosin kuningatarsotilasavauksia, e4-kuviot eivät minulle tunnu kokemuksen perusteella sopivan. Viktor Kortšnoin tapaan tykkään mustilla pelaamisesta ja tietynlaisesta altavastaajan asemasta. Kaiken kaikkiaan asemallinen pelitapa on minulle luonteenomaisempi kuin hyökkäävä.

Pelityyli

Viittaan edelliseen vastaukseeni. Olen asemallinen ja kärsivällinen, yleensä jaksan jauhaa ja odottaa vastustajan virhettä. Varovaisuus on tietysti kaksiteräinen miekka: toisinaan tyydyn tasapeliin, vaikka voitostakin olisi voinut vielä pelata. Mielikuvituksen ja luovuuden puute tekee peleistäni usein turhankin tylsiä, voitin sitten tai hävisin.

Miettimisaika

Blixtaan huvin ja tuntuman säilyttämisen vuoksi, mutta kyllä perinteiset pitkät pelit kunnon miettimisaikoineen ovat eniten mieleen. Syystä, jota en oikein käsitä, pikapeliseloni on kuitenkin selvästi perusselolukuani parempi.

Shakkimotto

Jos ei muuten niin väkisin.

Shakki-idolit

Eipä oikeastaan ole. Olen alkanut systemaattisesti analysoida huippupelejä vasta näin varttuneella iällä, ja keski-ikäiset perustavat harvemmin ihailijakerhoja.

Missä ja milloin pelataan shakkia?

Kerhomme peli-illoissa on käynyt pari uutta vierailijaa kuukausittain vuosina 2009–2010. Jokainen heistä on kertonut löytäneensä blogimme. Ulkomaalaisetkin, joita on arviolta viidennes vierailijoista, ovat löytäneet Lauttasaari Chess Club in Helsinki -sivun blogistamme.

Useimmat vierailijat ovat kertoneet, että Internetistä ei löydy helposti tietoa shakkikerhoista ja -turnauksista, varsinkaan englanniksi. Toivo Pudaksen kokoamaa Pelaa shakkia kerhossa joka päivä -esitettä voisi mainostaa enemmänkin.

Koska Microsoft Word -dokumentit ovat kankeita Internetissä, kokosin blogiimme sivun, josta näkee, missä ja milloin pääkaupunkiseudun shakkikerhot pelaavat viikoittain. Ylläpidän sivua siihen asti, kunnes vastaavat tiedot tulevat esimerkiksi Shakkiliiton sivuille.

Kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan!

Sivulta puuttuvat pääkaupunkiseudun kerhoista ainakin Hakumatti -93, Kulttuuri-Shakki -58 ja Shakkikerho X. Ehkä niillä ei olekaan säännöllistä peli-iltaa?

AMD -- shakinharrastajan prosessori

Magnus Carlsenin muotikuvat ovat jo koristaneet lukemattomia shakkiblogeja ympäri maailmaa. Shakkia pelaavat miehet eivät kuitenkaan liene kovin hyvää asiakaskuntaa muotivaatteiden valmistajille.

Paljon todennäköisempää on, että shakinharrastajat ostavat tietokoneita. Minunkin tietokoneessani on AMD:n prosessori, joten taidan kuulua seuraavan mainoksen kohdeyleisöön.

Shakkisiirtojen merkintä ja ajankäyttö

Muuan shakkikaveri harmitteli hävinneensä pitkän pelin tehtyään huonon siirron aikapulassa, jota oli pahentanut se, että hän oli merkinnyt siirtoja pöytäkirjaan, vaikka aikaa oli ollut alle 5 minuuttia. Sääntöjen mukaan tuolloin ei tarvitse enää pitää pöytäkirjaa, paitsi jos pelataan vähintään 30 sekunnin inkrementtiajoilla.

Olen ihmetellyt, miksi monet ylipäätään merkitsevät siirtoja omalla ajallaan. Pelin aikana ehtii tuhlata monta minuuttia merkitsemiseen, ja varsinkin ennen ajantarkistusta ja loppupelissä muutamat sekunnit voivat olla ratkaisevia.

Kun olen siirtänyt ja painanut vastustajan kellon käyntiin, merkitsen pöytäkirjaan aina kaksi puolisiirtoa kerralla: vastustajan edellisen siirron ja juuri pelaamani oman siirron. Säännöthän sanovat: "Pelaaja voi vastata vastustajansa siirtoon ennen sen merkitsemistä pöytäkirjaan. Hänen on kuitenkin merkittävä pöytäkirjaan aiemmat siirtonsa ennen uuden siirron tekemistä."

Merkitsemällä kaksi puolisiirtoa kerralla voittaa hieman aikaa, mutta joskus tietysti joutuu muistelemaan hetken, mikä olikaan vastustajan edellinen siirto. Onneksi tuon muistelun ehtii yleensä tehdä vastustajan ajalla.

On myös syytä muistaa, että sääntöjen mukaan on kiellettyä merkitä siirtoja etukäteen pöytäkirjaan, paitsi jos vaatii tasapeliä aseman kolmannen kerran toistumisen tai 50 siirron säännön takia. Siirtojen merkitseminen etukäteen on myös huonointa mahdollista ajankäyttöä.

Eräässä pelissä vastustajani merkitsi suunnittelemansa siirron pöytäkirjaan, mietti hetken – yliviivasi sitten siirron ja merkitsi tilalle toisen siirron. "Pelin kestäessä on kiellettyä käyttää muistiinpanoja", sanovat säännöt, mistä mainitsinkin vastustajalleni pelin jälkeen.

Shakkimestariksi ilman pelitaitoja

Voiko shakkimestariksi korottua, vaikka ei osaisi pelata shakkia? Totta kai! Tittelin saa seuraavilla ohjeilla:

• Haasta yli 2400-selolukuinen pelaaja 11 pelin selokelpoiseen kaksinotteluun.
  
• Lähetä Suomen Shakkiliittoon hakemus selokelpoisen ottelun järjestämisestä.
  
• Odottele hakemuksen hyväksyntää (muutama kuukausi).
  
• Pelatkaa ottelu.
  

15 + 15 minuutin miettimisajoilla ehditte pelata koko ottelun alle tunnissa. Jos et osaa shakkisääntöjä, teet todennäköisesti 3 laitonta siirtoa nopeasti, jolloin häviät pelin ja voitte aloittaa seuraavan pelin saman tien.

Ottelun jälkeen korotut shakkimestariksi, koska selolukusi on yli 2200, noin 200 pistettä alle vastustajasi seloluvun.

Ratkaisu perustuu uuden pelaajan seloluvun laskentakaavaan, jota käytetään 10 ensimmäiseen selopeliin ja joka korostaa vastustajien selolukua, ehkä liikaakin:

selo = vastustajien selokeskiarvo + 4 × (prosenttitulos – 50)

KORJAUS 5.11.2010: Shakkimestarin titteli vaatiikin 30 peliä. Pelkillä häviöillä sen saisi 30 pelin kaksinottelusta 2500-seloista vastaan.