Pekka Kauppala – Johanna Paasikangas-Tella, 23.2.2018
Huonoista kokemuksista oppii usein liian hyvin. Matin päivän turnauksen 3. kierroksella tuli vastaan taas Suomen vahvin, nyt naisten saralla: NKvM Johanna Paasikangas-Tella. Itsevarma peluu Blackmar–Diemer-gambiitin sekavuuksissa palkittiin nyt selvällä loppupeliedulla.
Asema siirron 35...Te7 jälkeen:
Tässä näkemäni ja oikein hahmottamani 36.Tb5 voittaa mustan c-sotilaan antamatta minkäänlaista vastapeliä. Tekninen realisointi olisi ollut huomattavan helppoa. Vauhtiin päästyäni tuntui tämä silti liian vähältä. Mattiinhan sitä aina pyritään ensisiirrosta alkaen, kuten joskus lausui suuri Emil Josef Diemer.
36.Tb8? Taa7! 37.Re8+?
Reikäisen mattiverkon kutomisen sijasta oli vielä mahdollista palata järjen polulle 37.Tb5, vaikka voittaminen lisäsotilaalla ei enää ole niin helppoa kuin siirtoa aikaisemmin.
37...Kh6 38.h4?
Takaisin 38.Rd6 oli vielä hyvä, mutta olin täysin "mattihyökkäykseni" pauloissa.
38...Lf5!
39.Rf6??
39.Te2 ja valkea selviää tarkalla peluulla, vaikka hänen upseeriensa koordinaatio on hukassa.
39...Txe5 40.Tg8?
40.Rd5 ja taistelu vielä jatkuisi huonommassa asemassa. Mutta kangastukseen pitää uskoa loppuun saakka, "uhkaahan" nyt Re8 ja Th8X, jippii!
40...Te3+ 41.Kd2 Tae7
Nyt se onkin musta, joka alkaa uhata matteja.
42.Rd5?
Vielä vihoviimeisen kerran tarjosi paluusiirto, nyt 42.Td8, kamppailumahdollisuuksia.
42...Td3+
Finita la commedia!
43.Kc1 Te1+ 0-1
Teksti Pekka Kauppala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti