Parhaan pelini tai ainakin ikimuistettavimman sommitelmani pelasin Diemer–Duhm-gambiitin teematurnauksen kirjepelissä 20 vuotta sitten:
Jyrki Heikkinen – Marco Bongiovanni, 1999
Laudan ääressä analysoidessani olin päättänyt pelata 14.Rh4. Sängyssä mieleeni kuitenkin välähti siirto 14.Rg5!, joka tuntui voittavan – ainakin kaikissa muunnelmissa, jotka pystyin hahmottelemaan ilman lautaa. Enkä löytänyt sille kumousta seuraavana päivänäkään.
Jäin odottelemaan jännittyneenä vastausta, lähinnä jatkoa 14...gxf6 15.Rxh7!, jossa mustan kuningasasema repeää ja valkean daami ja torni tulevat viimeistelemään lopun. Musta kuitenkin luovutti saman tien.
Andrew Soltisin kirjasta 365 Chess Master Lessons (2017) löysin lopulta sommitelmani edeltäjän, jossa lähetti, ratsu ja daami hyökkäsivät samalla tavalla:
Andre Lilienthal – Adolf Willem Hamming, 1934
14.Rg5! h6 15.Dh5 Te8 16.Lxg7 1-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti