Kasvun rajat

"5 vuoden päästä Lauttasaaren Shakkikerholla on 30 lisenssipelaajaa ja joukkue 1. divisioonassa."

Tuo oli yksi ehdotettu visio, kun keskustelimme kerhon hallituksessa, millaisena näemme kerhon muutaman vuoden päästä. Ehdotus herätti kysymyksiä:

• Haluammeko kasvattaa lisää lisenssipelaajia? Kerhon tarkoitus on edistää shakinharrastusta, mikä onnistuu esimerkiksi järjestämällä ilmaisia ei-seloturnauksia, jotka eivät kuitenkaan lisää lisenssipelaajien määrää – paitsi epäsuorasti, koska jotkut tietysti liittyvät shakkikerhoon ja hankkivat pelaajalisenssin.
  
• Haluammeko lisää jäseniä kerhoomme? Ja jos haluamme, niin miten paljon? Jos aktiivisten jäsenten määrä nousisi nopeasti nykyisestä 20:sta esimerkiksi 30:een, meidän pitäisi ehkä löytää kerholle uusi pelipaikka tai alkaa järjestää kaksi kerhoiltaa viikossa. Tämä tietysti tuntuu vielä aika kaukaiselta mahdollisuudelta.
  
• Miten tärkeää on kerhon edustusjoukkueiden menestyminen? Onhan menestyminen tietysti mukavaa ja innostaa varmasti joitakuita pelaajia paljonkin, mutta pitäisikö sen olla selvästi kerhon tavoite?

Tammikuun aloittelijaturnauksen jälkeen tajusimme, että jos seuraavaan turnaukseen tulee pelaajia enemmän kuin 26, pelivälineemme loppuvat, mikä olisi noloa. Haluammeko ja ennen kaikkea voimmeko järjestää enää yhtään isompia aloittelijaturnauksia?

Yritämmekö saada aloittelijaturnausten osanottajia liittymään shakkikerhoon ja nimenomaan meidän kerhoomme? Kun kerhoilloissamme käy uusia pelaajia, yritämmekö saada heidät liittymään kerhoomme? Tähän mennessä olemme päätyneet siihen, että ilmaisen toiminnan järjestäminen on arvokasta sinänsä. Tämä periaate voi tietysti muuttua, jos kerhon taloustilanne muuttuu.

Emme siis yritä käännyttää uusia pelaajia liittymään shakkikerhoon, mutta luonnollisesti kerromme eri tavoista harrastaa shakkia: kerhomme ilmaisturnauksista, kesäisin pelattavasta puistoshakista, Internetin shakkipalvelimista, viikonloppu- ja muista seloturnauksista.

Seloturnauksissa vaaditaan yleensä pelaajalisenssi. Lisenssimaksut ovat tärkeä tulonlähde Suomen Keskusshakkiliitolle, mutta vähän kärjistetysti voi sanoa, että yksittäinen shakkikerho voi toimia ilman lisenssipelaajia. Sitä paitsi seloturnauksissa voi pelata ilman pelaajalisenssiä:

• Lisenssiä ei henkilökohtaisessa kilpailussa vaadita pelaajalta, jolla ei ole virallista seloa, toisin sanoen luku perustuu enintään 10 peliin.
  
• Lisenssiä ei vaadita ulkomaalaiselta pelaajalta, joka ei edusta suomalaista seuraa.
  
• Kolme edellistä vuotta ilman henkilökohtaista lisenssiä ollut pelaaja saa pelata ilman lisenssiä yhden turnauksen, jossa normaalisti vaaditaan henkilökohtainen lisenssi.

Ulkomaalaissääntö lienee suunniteltu niille, jotka eivät asu Suomessa ja osallistuvat turnauksiin satunnaisesti. Jos olen ymmärtänyt säännön oikein, voi syntyä typerä tilanne: Suomessa asuva ulkomaalainen saa pelata henkilökohtaisissa kilpailuissa ilman lisenssiä, mutta jos hän "erehtyy" liittymään suomalaiseen kerhoon, häneltä aletaan vaatia lisenssiä.

Haluammeko siis kerhoomme lisää jäseniä vai lisenssipelaajia? Minusta tärkeintä on aktiivinen kerho, jossa on monenlaista toimintaa erilaisten pelaajien tarpeisiin. Jäseniä tietysti tarvitaan jatkuvuuden takia: pyörittämään ja rahoittamaan toimintaa sekä ennen kaikkea osallistumaan toimintaan. Lähes kaikki jäsenemme pelasivat kerhomme edustusjoukkueissa ja seloturnauksissa viime vuonna, joten lisäämällä lisenssipelaajien määrää olemme myös epäsuorasti edistäneet shakinharrastusta.