Valkean siirto. Mitä vikaa on mustan e5-siirrossa?
Viattoman näköinen e5-siirto heikentää mustan d6- ja f6-ruutuja ratkaisevasti, ja valkea voittaa suorin vedoin.
13.Lxg7+ Kxg7 14.Rf5+! Kh8
14...gxf5 15.Dg5+ Kh8 16.Dxf6+ Kg8 15.Rd5 voittaa daamin.
15.Dh6
Valkea uhkaa siirron mattia ensimmäisen...
15...Rxb3+ 16.axb3 Tg8 17.Rd6
Toisen...
17...Tg7
18.Dg5 Rg8 19.Dxe5
Ja kolmannen kerran!
19...f6 20.Rf7+ Txf7 21.Dxc7 1-0 (Jyrki Heikkinen – Taito Mäntynen, 1986)
2 kommenttia:
Aika mukavaa kombeilua, mutta jatkon laskeminen nopeassa pelissä ei minun tasoiseltani olisi sekunneissa tai minuuteissa onnistunut, vaikka idean 17.Lxg7 Kxg7 18.Rf5+ gxf5 19.Dg5+ jne pystyin hahmottamaan nopeasti. Todennäköisesti olisin pelannut tuon peruskombin nopeasti ja vasta sitten asioiden edistyessä "oikeaan suuntaan" ehkä löytänyt kunnolliset jatkosiirrot. Pikapelissähän ei noita ehdi ainakaan meikäläisen tasolla millään laskea.
Kyseessä oli viikonlopputurnauksen pitkä peli. Pöytäkirjan mukaan käytin noihin 9 siirtoon noin 20 minuuttia, ja vastustaja 30 minuuttia.
Vahvuuslukuni oli tuolloin 1520. En itsekään pystynyt laskemaan kuin 1–2 siirtoa eteenpäin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan, koska asemassa oli koko ajan tarjolla siirron mattiuhkauksia, jotka sattumoisin olivat myös aseman parhaita siirtoja. Muistan että vasta siirron 18.Dg5 jälkeen tajusin voittavani materiaalia.
Mieleeni jäi erään shakkimestarin kommentti pelin jälkianalyyseissa: "Harvinainen peli, koska valkea ei tehnyt yhtään virhettä." Toisin sanoen ei ehtinyt tehdä, koska alku oli sisilialaisen teoriaa, ja tuon häviösiirron jälkeen loppu meni suorin vedoin.
Lähetä kommentti