28. heinäkuuta 2010

Lauttasaaren pikapelimestaruus 28.7.2010

Lauttasaaren Shakkikerhon monivuotinen perinne Seurasaari-turnaus palasi viiden vuoden tauon jälkeen – Seurasaareen. Pelasimme 16 hengen täyskierrosturnauksen ravintola Seurasaaren terassilla heinäkuun jatkuvissa helteissä. Tänään näköjään tuli taas kesän lämpöennätys: Lahdessa mitattiin 35 astetta.

Tulokset:

  1. Jyrki Heikkinen (13/15)
  2. Antti Suominen (12½)
  3. Mikko Piippo (12)
  4. Olavi Mattila (10½)
  5. Jyrki Parkkinen (10½)
  6. Pentti Wigelius (8½)
  7. Timo Siikonen (8½)
  8. Tommi Laaksovuori (8)
  9. Eero Patola (8)
  10. Matti Varjokallio (7)
  11. Tero Lehtinen (7)
  12. Janne Kauppinen (4½)
  13. Arto Heimonen (4½)
  14. Dennis Pasterstein (3)
  15. Teuvo Kauppinen (1½)
  16. Aaro Jalas (1)

Pikaisen kyselyn perusteella useimmat halusivat pelata Seurasaaressa ensi vuonnakin, joten perinne jatkuu...

27. heinäkuuta 2010

Gibbins - Weidenhagen Gambit (GWG), osa IV

1.d4 Rf6 2.g4!?


GWG-artikkelisarjamme I, II ja III osassa on käyty jo läpi vastaanotetun GWG:n teoriaa sekä pelejä, joissa musta ottaa gambiitin vastaan 2.-Rxg4. Tällöin valkea saa aina kompensaationa nopeasti rakennetun sotilaskeskustan sekä linjoja auki joko 3.e4:llä tai 3.f3 Rf6 4.e4:llä. Artikkelisarjamme päättävässä neljännessä osassa tarkastelemme ns. hylätyn Gibbins - Weidenhagen gambiitin teoriaa. Ylläolevassa asemassa on mustilla kokeiltu gambiitin vastaanottamisen lisäksi eniten seuraavia siirtoja:
A) 2.-e5!?
B) 2.-c5!?
C) 2.-d5

D) 2.-d6
E) 2.-e6
F) 2.-g6
G) 2.-h6.

Muitakin kokeiluja on tehty, mutta tässä artikkelissa perehdymme vain yllämainittuihin. Aloitamme mustan mielenkiintoisimmasta optiosta eli ns. Oshiman puolustuksesta:

A) 2.-e5!?


Budapest-tyyppinen vastagambiitti, josta D-sotilasgambiiteista kirjan tehnyt Kaj Björkqvist toteaa: "It may well be the best defence against the GWG." Valkealla on kuitenkin valinnanvaraa vastausten suhteen:

3.dxe5 Rxg4 4.Rf3 Lc5 5.e3 Rc6 6.Rc3 Rgxe5 7.Rxe5 Rxe5 8.Dh5 d6 8.Le2 g6?! 10.Dh6 Df6? 11.f4 Rg4 12.Lxg4 Lxg4 13.Rd5 Dd8 14.b4 Lb6 15.Lb2 Lh5 16.Rf6+ Ke7 17.Rxh5 Ke6 18.0-0-0 Df8 19.Lg7 De8 20.f5+ Kxf5 21.Df4+ ja 1-0 pelissä C. Nakamura - D. Oshima, Havaiji 1986.

3.g5!? Re4 4.Lg2 Rxg5 5.dxe5 c6 6.Lf4 Lc5 7.e3 h5 8.h4 Re6 9.Lg3 g6 10.Rc3 Lb4 11.Rge2 f5 12.a3 Le7 13.Dd2 Ra6 14.Td1 Rac7 15.e4 Rg7 16.exf5 gxf5 17.Rf4 Kf7 18.Lf3 Rce6 19.Rxe6 Rxe6 20.Re2 De8 21.Kf1 b6 22.Dd3 Rg7 23.Rd4 Kg6 24.Tg1 Df7 25.Lf4+ Kh7 26.Txg7 Kxg7 27.Rxf5+ Kf8 28.e6 Dg6 29.Ld6 ja musta luovutti analyyseissa nähdyn jatkon 29.-Th7 30.Rxe7 Dxd3+ 31.cxd3 Txe7 32.exd7 Lxd7 33.Te1! Lh3+ 34.Kg1 Tae8 35.Lxh5 vuoksi kirjepelissä Tönjes - Steinhauser (1985-87).

3.e3 d5 4.g5 Re4 5.f3 Rxg5 6.dxe5 Rc6 7.Lb5 Lc5 8.Rc3 a6 9.Dxd5!? Dxd5 10.Rxd5 ax5 11.Rxc7+ Ke7 12.Rxa8 Rb4 13.Kf2 Rxc2 14.b4! Rxa1 15.bxc5 Re6 16.Lb2 Rcc2 johti tasapeliin kirjepelissä Cossman - Lindemann (1983-84)

3.Lg5!? (Senechaud)
 
B) 2.-c5!?


Benoni-tyyppinen vastaisku, joka saksalaisten GWG-eksperttien (Tönjes, Pape, Jensen) mukaan "on myrkyllisempi kuin ensisilmäykseltä näyttää".

Valkean pääjatko tässä on looginen 3.g5 seuraavin jatkomahdollisuuksin:

3.-Rd5?! 4.e4 Rc7 5.dxc5 e5 6.Le3 Re6 7.Lc4 Rxg5 8.Rf3 Rxf3+ 9.Dxf3 f6 10.Rc3 Rc6 11.Tg1 Da5 12.Txg7 Lxg7 13.Dh5+ Kd8 14.Df7 Kc7 15.Dxg7 Rd4 16.Dxf6 Rxc2+ 17.Ke2 a6 18.Dxe5 ja 1-0 kirjepelissä Tönjes - Dietze (1983-85)

3.-Re4! 4.Lg2 Da5+ 5.c3 d5 6.Rf3 e6 7.Lf4 Rc6 8.e3 cxd4 9.Rxd4 Rd6 10.Rd2 Rxd4 11.exd4 Ld7 12.Lf1 Lb5 ja musta onnistui kääntämään tilanteet edukseen kirjepelissä Lawatsch - Tönjes (1985-87)

C) 2.-d5

Yleisin tapa torjua gambiitti, mutta antaa vähemmän vastapeliä kuin vaihtoehdot 2.-e5 ja 2.-c5. Valkean on suhteellisen helppo jatkaa pelaamalla 3.g5 seuraavin mahdollisuuksin:

3.-Re4 4.f3 Rd6 5.e4! (J. Demagne: 5.Rc3 Rf5! {ideana 6.e4 dxe4 7.fxe4 Rxd4} 6.Lf4 a6 ja musta tasoittaa pelaamalla 7.-e6 ja 8.-c5) 5.- c6 6.Rc3 dxe4 7.fxe4 g6 8.Le3 Lg7 9.Ld3 Ra6 10.a3 Rc7 11.Df3 Le6 12.0-0-0 Dd7 13.Rge2 Rc4 14.d5! Lg4 15.dxc6! +-, C.Nakamura - Takata, Havaiji 1982.

3.-Re4 4.f3 Rd6 5.e4 e6 6.Rc3 c6 7.Ld3 b5 8.h4 Rd7 9.De2 Le7 =, Bigalke - Becker, Hampuri 2005.

3.-Re4 4.f3 Rd6 5.e4 dxe4 6.fxe4 e5!? 7.dxe5 Rxe4 8.Dxd8 Kxd8 ja suurmestarit (!) David Bronstein ja Vladimir Simagin sopivat näin pelattuaan tasapelin eräässä moskovalaisten kerhojoukkueiden välisessä ottelussa vuonna 1967. Simagin totesi siirron 8.-Kxd8 ja tasapelitarjouksensa yhteydessä: "Kyllä, olen analysoinut tämän aseman 2.g4:n jälkeen jo kauan sitten, ja peli on siinä tasan." Yleisen näkemyksen mukaan kumpaakaan mestaria ei oikein sinä päivänä huvittanut pelata.

3.-Re4 4.f3 Rd6 5.e4 dxe4 6.Rc3 Lf5 (6.-exf3 7.Dxf3) 7.Lf4! exf3 8.Dxf3 Lxc2? (8.-e6) 9.Lxd6 exd6 10.Dxb7 Rd7 11.Rd5 Tb8 12.Rxc7+ Ke7 13.Rd5+ Ke6 14.Rf4+ Kf5 15.Dd5 Kxf4 16.Re2+ Ke3 17.Tg1 ja 1-0 kirjepelissä Winckelmann - Brinke (1983-84)

3.-Re4 4.Lg2 e6 5.h4 Rc6 6.Lf4 Ld6 7.Rh3 Re7 8.Lxe4 dxe4 9.Rc3 Lb4 10.a3 Lxc3+ 11.bxc3 Rg6 12.Lg3 b6 13.e3 h5 14.gxh6 e.p Txh6 15.h5 Rh4 16.Rg1 Rf3+?! (16.-Rf5) 17.Rxf3 exf3 18.Dxf3 Ld7 19.Lf4 Th8 20.Dg2 Kf6 21.h6 g6 22.h7 +-, Tönjes - Trocha, Bremen 1990.

3.-Rfd7 4.Rc3 Rb6 5.e4 e6 6.Ld3 Le7 7.h4 g6 8.Rf3 f6 9.h5 Tg8 10.hxg6 hxg6 11.exd5 Rxd5 12.Rh4 Rxc3 13.bxc3 Dd5 14.Th2 Rxc3 15.Th2 Ld6 15.f4 fxg5 15.Rxg5 Lxf4 17.Dh5 Kd8 18.Lxf4 gxf4 19.Dh4+ ja 1-0 pelissä Senechaud - Simon, Ste Maure de Tourane 1996.

D) 2.-d6


3.g5 Rfd7 4.Rc3 c5 5.d5 a6 6.a4 g6 7.Lg2 h6 8.h4 hxg5 9.hxg5 Txh1 10.Lxh1 Re5 11.f4 Rg4 12.e4 Lg7 13.Lf3 Dd7 14.De2 e5 15.dxe6 +=, Ioan - Wöltjen, Bremen 1996.

E) 2.-e6


3.g5 Re4 4.f3 Rd6 (4.-Rxg5? 5.h4 +-) 5.e4 Le7 6.h4 h6 7.Rh3 hxg5 8.Rxg5 f6 9.Rh3 b6 10.Tg1 La6 11.Lxa6 Rxa6 12.De2! Dc8 13.Txg7 Db7 14.Dg2 0-0-0?? 15.Txe7 ja valkea voitti pelissä Tönjes - Dittler, Bremen 1984.

3.g5 Re4 4.f3 Rd6 5.e4 f6!? 6.h4 b6 7.Rc3 Lb7 8.Le3 Rf7 9.Rh3 Lb4 10.Ld3 Rc6 11.a3 Lxc3+ 12.bxc3 d5 13.Tg1 e5 14.Dd2 Dd7 15.Rf2 dxe4 16.fxe4 exd4 17.cxd4 0-0-0 18.c3 Rd6 19.Tb1 The8 20.c4 Rxd4 21.Rxe4 Dxd4 ja 0-1 pelissä Tönjes - Knippert, Bremen 1995.

F) 2.-g6


3.g5 Rd5 4.e4 Rb6 5.Lg2 Lg7 6.Re2 c5 7.d5 d6 8.c4 Ld7 (8.-Rxc4? 9.Da4+) 9.Rbc3 Rxc4 10.b3 Rb6 11.0-0 Lb5 12.Rxb5!? Lxa1 13.Lxc3 Rxc3 14.Rxc3 ja valkea sai tornistaan hyvän kompensaation kirjepelissä Gibbins - Harriot 1964-65, ks. artikkelisarjamme II osa.

G) 2.-h6

3.g5 hxg5?! (3.-Re4!) 4.Lxg5 Re4 5.Lf4 g5 6.Lc1 d5 7.f3 Rd6 8.Lxg5 ja valkea voitti vaihtelevien tilanteitten jälkeen pelissä Jalas - PoorBlackCat (1636), ICC blitz 2005.

Parempi lienee kuitenkin 3.Rc3! , jolloin mustan ratsu ei pääse yhtä helposti e4:ään kuin suoran 3.g5:n jälkeen. Pelissä Tönjes - Weiher, Bremen 1991 siirreltiin jatkossa näin: 3. -d5 4.g5 hxg5 5.Lxg5 Lf5 6.Lg2 e6 7.Dd2 Rbd7 8.f3 Le7 9.e4 dxe4 10.fxe4 Lg4 11.h3 Lh5 12.Rge2 c6 13.Rg3 Da5 14.Rxh5 Txh5 15.h4 0-0-0 16.Lf3 Thh8 17.0-0-0 Re5 18.De2 Rxf3 19.Dxf3 Td7 20.Td3 Dd8 21.Thd1 Rh7 22.Lxe7 Dxe7 23.d5 exd5 24.exd5 c5 25.Dg3 Rf8 26.Te3 Dxh4 27.Te8+ Td8 28.Txd8+ Dxd8 29.Dxg7 Th7 30.Dg4+ Dd731.Dg8 De8 32.d6 Kd7 33.Rd5! Dd8 34.Dg4+

ja 1-0 mustan ylitettäessä aikansa. Tähän onkin hyvä päättää GWG-artikkelisarjamme teoria- ja pelikatsaus!

Lopuksi vielä kahden tunnetun suurmestarin kannustukset GWG:n pelaamista harkitseville:

"Miksi ei 1.d4 Rf6 2.g4, jos saan kysyä? 2.-Rxg4 3.e4:n jälkeen valkealla on etua keskustassa." (Bent Larsen)

"Täysin käyttökelpoinen yllätysase pikapelissä." (Rainer Knaak)

Lähteet

Björkqvist, Kaj: Romantic D-Openings. An opening repertoire for White. Castor & Pollux Publications 2003.

Schiller, Eric: Unorthodox Chess Openings. Cardoza Publishing 1998.

Senechaud, Davy: Le gambit Humphrey Bogart - ks. http://www.mjae.com/bogart.html

Tönjes, Jürgen: Eröffnunghistorich unter der Lupe: Das Gibbins-Weidenhagen-Gambit - ks. http://www.schah-bremen.de/rochade/2003/11/theorie.html sekä http://shach-bremen.de/rochade/2003/12/theorie.html

Artikkelisarjan aiemmat osat I - III löytyvät helpoiten tältä sivustolta "Blogin aiheet" -laatikosta (ks. oikealta ylhäältä) otsikon "Avaukset" alta.

24. heinäkuuta 2010

Heinäkuun pelaaja: Timo Joutsivuo

Shakkisiirtojen oppiminen

Shakkihistoria on varhaisempi kuin todet muistikuvat. Isäni opetti minulle shakkinappuloiden toimintaperiaatteet ennen kouluvuosiani. Isä harrasti tuohon aikaan shakkia työpaikkansa harrastuskerhossa, mutta ei koskaan ole pelannut virallisia pelejä. Olisi kyllä pärjännyt.

Kuinka usein pelaat shakkia?

Peliaktiivisuuteni on vaihdellut huomattavasti eri vuosikymmeninä. Vuodet Nokialla vanhempien huollettavana olivat satunnaisen pelaamisen aikaa, 80-luvun opiskeluvuodet vielä hiljaisempia, kunnes 90-luku oli osaltani melkoisen aktiivista pelaamista. 2000-luvulla olen lähinnä pelannut JSM-pelejä sekä kerhon avointa turnausta, satunnaisesti muitakin. Kerhoilloissa käyn nykyään harvoin, muu elämä vaikuttaa keskittymistä vaativan shakin harrastamiseen tavattomasti.

Shakkikerhoon liittyminen

Lauttasaaren Shakkikerho on ensimmäinen kerhoni, jonne minut houkutteli monen muun historan opiskelijan kanssa Janne Kauppinen. Elämys oli melkoinen. En ollut ikinä edes koskenut shakkikelloon enkä voinut kuin ihaillen katsella Matti Rantasen, Arto Lehdon, Reijo Raution, Kauko Kaijun jo monen muun tähtipelaajan salamannopeata siirtelyä ja keijukaismaista kellonpainallusta. Turpiin tuli jatkuvalla syötöllä, aika usein aikani valui taivaanrantaan jo keskipelissä. Loppupeliharjoitukset jäivät siksi osaltani väliin. Vähitellen sitten opin itsekin sohimaan ja onnistuin häviämään myös daaminsyötöillä. Parin vuoden kepityksen jälkeen taisin vahingossa sitten tasa-ajoin jo voittaakin jonkun.

Saavutukset shakissa

Vaikea sanoa, mitä shakissa voi saavuttaa, mutta tietysti itselle aikanaan vanhan A-pelaajan rajan ylitys eli 1900 selopisteen saavuttaminen oli olevinaan tärkeä asia. Ja toki sitä ennen muutkin sataluvut.

Objektiivisesti arvioiden paras saavutukseni on varmasti 1999–2000 taitteen HM-turnauksen A-ryhmän voitto tappiottomalla pelillä: kuusi voittoa ja kolme tasapeliä vastustajista, joiden selot olivat silloin 1900–2050. Lisäksi voitin joskus 1990-luvulla Koivukylässä Remin järjestämän turnauksen B-ryhmän puhtaalla pelillä.

Parhaat tuntemukset ovat kuitenkin sarjapeleistä, erityisesti kaudelta, kun nousimme I divisioonaan.

Paras peli

Paras peli omasta ja tietokoneen mielestä ovat usein hyvin kaukana toisiaan. Ehkä viimeisen kierroksen peli voittamassani Remin turnauksessa, jossa pääsin lopettamaan pelin neljän siirron pakottavaan mattisommitelmaan. Ehkä tässäkin muistin vajavaisuus kultaa muistot. Sinänsä hieno lopetus muutenkin erittäin kamppailullisessa pelissä, jossa olin tainnut uhrata loppuasetelmaan mennessä laadun.

Makea voitto

Kaikki voitot paitsi ne, jotka päättyvät vastustajan typerään virheeseen, maistuvat hyviltä.

Onnekas voitto

Kun olen joskus analysoinut "hienoja" voittopelejäni, ne ovat useimmiten osoittautuneet onnekkaiksi. Onneksi vastustajat eivät ole olleet tietokoneita.

Katkera tappio

Katkerimmat tappiot liittyvät JSM-peleihin, varsinkin ne jotka olemme hävinneet yhdellä pelipisteellä. Olen muutaman kerran söhrinyt selkeän edun, jopa selvän voiton, tappioksi, ja ne tappiot ovat tuntuneet todella raskailta. Yleensä näin on käynyt vielä pitkän matkan vierasopeleissä, jolloin asiaa on päässyt märehtimään oikein kunnolla.

Pahin munaus

Lista on pitkä kuin nälkävuosi.

Unohtumaton shakkikokemus

Ehkä kaikkein unohtumattomin liittyy Lauttasaaren uran alkuaikoihin, kun Janne perusti kolmosjoukkueen, joka koostui lähinnä historian opiskelijoista. Pelasimme III divisioonassa vastaperustettua Aatosta vastaan, joiden kaikki pelaajat taisivat olla yli 2000 pisteen ja meistä minulla oli ykköspöydällä paras selo, noin 1550. Pelasin Lassi Linnasta vastaan (selo noin 2150) sitkeästi niin, että mietin jokaisen Linnasen siirron tarkoituksen ja pyrin estämään ennakolta hänen aikeensa. Nappulat vähenivät mutta tasapaino säilyi. Aika kului ja kaikki muut pelit olivat päättyneet tappioihimme aikapäiviä. Linnanen yritti ymmärrettävästi voittaa vaikka väkisin. Lopulta voitin reunasotilaan ja luulen, että minulla oli jopa voittoasema sen jälkeen. Menetin sen kuitenkin ja lopulta asema jähmettyi paikalleen. Molemmilla kolme sotilasta ja kevyt upseeri. Pelikaveriensa kannustamana Linnanen lopulta tarjosi tasapeliä.

Arvokkaimmat päänahat

Jokaista vastustajaa pitää arvostaa ja jokaisen päänahka on siksi mainitsemisen arvoinen. Oman urani kannalta tietysti Jannen voittaminen oli aluksi yllätys. Pitkässä pelissä voitot Artosta ja Jyrkistä ovat tuntuneet mukavilta. Olen myös voittanut virallisissa pitkän pelin turnauksissa kolmesti kerhomme ex-pelaajan Raimo Kohvakan.

Avausvalikoima

90-luvulla kokeilin monia avauksia, muun muassa Retin avausta. Valkeilla pelaan usein daamigambiittia, mustilla valikoima on ymmärrettävästi laajempi.

Pelityyli

Olen aina pitänyt itsenäni kohtuullisen hyvänä keskipelissä, avaukseen minulla menee liikaa aikaa ja loppupeli vaatisi harjoittelua. Vahvuuteni on yleensä ollut keskittymiskyky, heikkoutena hitaus ja joskus se, että jään miettimään turhia kuvioita, jolloin yksinkertainen olennainen jää huomaamatta. Ehkä tuttu juttu muillekin.

Miettimisaika

Pitkät miettimisajat ovat minulle mieluisat. Haluan, että molemmat tekevät harkittuja siirtoja. On tylsää, jos peli on ollut laadukasta, ja lopuksi aikahässäkässä voittaja vaihtuu kymmenen kertaa.

Shakkimotto

Kunnioita vastustajaasi.

Shakki-idolit

Ei ole.

Haaste jäsenesittelyyn

Simo Valkeajärvi.

22. heinäkuuta 2010

JSM-joukkueiden taustoja

Unohdin selittää edellisessä kirjoituksessani JSM 2010–2011 -turnauksen joukkueidemme kokoonpanojen taustat. Joukkueiden kapteeneina nimesimme joukkueet seuraavasti:

  • Joukkueiden pöytäjärjestys on pääsääntöisesti selolistan mukainen, kuten kaikissa joukkueturnauksissa.
  • Arvioimme Tommi Laaksovuoren hieman nykyistä selolukuaan vahvemmaksi, joten hän pääsee pelaamaan kakkosjoukkueeseen varapelaajana ennen kolmosjoukkueen pelaajia. Syynä olivat viime kauden näytöt: voittamalla kaikki pelinsä Tommi auttoi kakkosjoukkuetta nousemaan 2. divisioonaan.
  • Viime kauden kakkosjoukkueen runkopelaajat Timo Siikonen ja Tommi Laaksovuori nimettiin kakkosjoukkueen varapelaajiksi, koska kolmosjoukkue on tarkoitettu ensisijaisesti uusille jäsenille, jotta he pääsevät harjoittelemaan joukkuepelaamista, sekä niille vanhemmille jäsenille, jotka ovat pelanneet harvoin joukkueturnauksissa.
  • Ykkös- ja kakkosjoukkue pelaavat menestyäkseen sarjassa: niiden vähimmäistavoite on säilyä 2. divisioonassa. Sen sijaan kolmosjoukkue on farmijoukkue.
  • Joukkueiden kapteenit voivat nostaa menestyneitä pelaajia ylempiin joukkueisiin kauden aikana. Esimerkiksi kakkosjoukkueen varapelaaja Evgeny Sobenin nostettiin ensimmäisellä JSM-kaudellaan 2003–2004 ykkösjoukkueen alimmalle pöydälle, jossa hän ottikin kovan tuloksen 4/5. Sen jälkeen Evgeny on kuulunut ykkösjoukkueen vakiokokoonpanoon.
  • Jos hyvin käy, ykkös- ja kakkosjoukkueet saadaan koottua aina ensimmäiseksi nimetyistä 12 pelaajasta ja kolmosjoukkue lopuista 12 pelaajasta, joista moni ei ole pelannut vielä yhtään JSM-peliä tai on pelannut enintään pari peliä.

19. heinäkuuta 2010

Gibbins - Weidenhagen Gambit (GWG), osa III

Artikkelisarjamme I osassa käytiin läpi Gibbins-Weidenhagen gambiittia suomalaisten peliesimerkkien (Heikkinen, Jalas, Uusitalo) avulla. II osassa tarkasteltiin puolestaan gambiitin syntyhistoriaa sekä aloitettiin systemaattinen avausteoreettinen kartoitus. Artikkelisarjamme III osassa perehdymme GWG:n eli Gibbins-Weidenhagen gambiitin pääjatkon teoriaan eli asemaan, joka syntyy seuraavien siirtojen jälkeen:

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4


Valkea rakentaa välittömästi sotilaskeskustan e4+d4 sekä uhkaa g4-ratsua. Mustalla on tässä eri tapoja reagoida. Hän voi joko suojata ratsun siirtämällä sotilasta 3.-d5(!), 3.-d6 tai 3.-h5 tai sitten siirtää sen turvaan siirroilla 3.-Rf6 tai 3.-Rh6. "Vastagambiitti" eli ratsun uhraus f2:een ei todennäköisesti toimi: 3.-Rxf2?! 4.Kxf2 e5 5.Rf3 exd4 6.Dxd4 Rc6 7.Dc4 tai 7.Dc3 valkean selvin eduin (Davy Senechaud). Vastagambiittia on kuitenkin kokeiltu menestyksellä kirjepelissä Gibbins-Chandler (1961/1962), jossa musta onnistui saamaan hyvän pelin siirtojen 5.-Rc6!? 6.c3 f5! 7.exf5 e4 8.Rg5 d5 jälkeen. Ratsun peräyttäminen h-ruudulle 3.-Rh6 eli ns. Zimrilimin puolustus on toinen "epäteoreettinen" vaihtoehto, jota ei ole juurikaan kokeiltu.

Tässä perehdymme kuitenkin ns. pääjatkojen teoriaan aloittaen mustan parhaimmasta vaihtoehdosta. Tarkoituksena ei ole esittää tyhjentäviä analyyseja, vaan antaa eväitä GWG:n pelaamiseen sekä omien GWG-ideoiden kehittämiseen niin valkeilla kuin mustilla:

A) 3.-d5!
B) 3.-d6
C) 3.-h5
D) 3.-Rf6



1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4

A) 3.-d5!


tätä voi pitää mustan parhaimpana aseena GWG:tä vastaan: musta suojaa ratsunsa ja hyökkää samalla valkean sotilaskeskustan kimppuun - hyvä esimerkki siitä, kuinka paras puolustussiirto sisältää myös vastahyökkäyksen elementin! Valkeilla on kokeiltu tässä eri vaihtoehtoja, joista yksikään ei luultavasti kestä huipputietokoneohjelman tai suurmestarin käsittelyä. Mutta jos musta on selovahvuudeltaan alle 1900, niin valkean mahdollisuudet saattavat olla hyvät jopa pitkien miettimisaikojen lähipelissä. Hänellä on käytettävissään tässä monta jatkoa:

A1) 4.h3
A2) 4.f3
A3) 4.Le2
A4) 4.Lh3
A5) 4.Rc3
A6) 4.e5


Jatkoissa A1) - A4) valkea yrittää mustan ratsun välittömällä uhkauksella pitää aloitetta käsissään. Monesti näissä jatkoissa valkean pitää olla valmis myös toiseen sotilaan uhraukseen (e5-e6!?), jotta asema ei pääsisi liiaksi väljähtymään. Mahdollisesti hitaammat jatkot A5) tai A6) ovat kuitenkin kestävämpiä.

A1) 4.h3

4.-Rf6 5.e5 Rfd7 6.Lg5 c5 7.Lg2 Da5+ 8.Ld2 Dc7 9.c3 e6 10.f4 Rc6
mustan tukevin ja turvallisin asemaeduin (Tönjes - Wokittel, Saksa 1986)

A2) 4.f3

- merkitsee käytännössä siirtovaihdon kautta siirtymistä Bogartin hyökkäykseen (3.f3!?) - ks. artikkelisarjan toisessa osassa huomautukset peliin Bogart - NN sekä artikkelisarjan I osasta peli Uusitalo - Pedersen.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A3) 4.Le2

4.-Rf6 5.e5 Rfd7
(5.-Re4? 6.f3 Rd6 7.exd6 +- ,Jalas - Mephisto 2010) 6.e6!?


jos musta pääsisi tässä pelaamaan itse e7-e6, niin hän saisi lujan ja erittäin vaikeasti murrettavan aseman. Tämän vuoksi valkean on yritettävä rikkoa mustan peliä vielä toisen sotilaan uhrauksella. Toinen mahdolisuus olisi estää mustan -e6 siirrolla 6.Lg5 (Ioan - Tönjes 1995), mutta jatkossa 6.-c5 7.Ld3 c4!? on vaikea nähdä, miten valkea voisi edistyä lupaavalla tavalla.

6.-fxe6 7.Dd3 Rf6 mustan eduin:

8.Lf4 c5 9.dxc5 e5! 10.Lxe5 e6 11.Rc3? Lxc5 12.0-0-0 Rc6 13.f4 0-0 14.Dh3 g6 15.Kb1 De7 16.Dg3 b5 mustan hyvin pelein (Reichert - Mielke, kirjepeli 2001)

8.Rf3 c5 9.Db5+ Rc6 10.Dxc5 Dd6 11.Rc3 e5 12.Dxd6 exd6 13.Lg5 e4 14.Rg1 Le6 15.0-0-0 Le7 16.f3 0-0 17.Lxf6 Lxf6 18.fxe4 Rxd4 19.exd4 Rxe2+ 20.Rxe2 Lg4 21.h3 Lf3 (Hoffman - Tönjes 1995). Materiaalit tasan, mutta loppupelissä mustan aktiivinen lähettipari osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi.

1.d4 Rf6 2.Rxg4 3.e4 d5:

A4) 4.Lh3!?


Tällainenkin ratsuun kohdistuva uhkausmahdollisuus on olemassa! Valkeilla ideaa voi kokeilla myös jo 3. siirrossa. Mitään hätää mustalla ei kuitenkaan ole, mikäli hän pelaa jatkon tarkasti: 4.-Rf6 5.e5 Rfd7 6.e6!? fxe6 7.Rf3 (7.Lxe6 Rf6) 7.-Rf6 8.Rg5 Dd6 9.De2 Rc6 10.c3 e5 mustan hyvin pelein (Dietze - Tönjes, kirjepeli 1984-86).

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A5) 4.Rc3!?

Tätä siirtoa pitää saksalainen GWG-asiantuntija Jürgen Tönjes valkean kannalta parhaana ja esittää siitä seuraavan peliesimerkin:

4.-dxe4 5.Lg5!? Lf5 6.f3 exf3 7.Dxf3 Dc8 8.0-0-0 g6 9.Rge2 Rc6 10.Rg3 Lg7 11.Lb5 Ld7 12.Rce2 0-0 13.h4 f6 14.Ld2 Rd8 15.Lxd7 Dxd7 16.h5 f5 17.hxg6 hxg6 18.Tdg1 Lxd4 19.Rxd4 Dxd4 20.Re2 Dc4 21.Dh3 Kf7 22.Dh7+ Ke8 23.Dxg6+ ja valkea voitti 58. siirrossa, mikä oli myös ihmispelaajan voitto koneesta! (Lilienthal - Chessmaster 3000, Pariisi 1995)

Pelissä Carson - Chase, Washington 1990 kuviot olivat suoraviivaisempia:

4.-dxe4 5.Rxe4 e5 6.Df3 Le7 7.Ld3 exd4 8.Lf4 Rf6 9.0-0-0 Rxe4 10.Lxe4 c6 11.Re2 Le6 12.Rxd4 Dc8 13.Rxe6 Dxe6 14.The1 Dxa2 15.Lxh7 Da1+ 16.Kd2 Da5+ 17.c3 Ra6 (17.-Dd8+ 18.Kc2 Rd7 19.Ld6) 18.Txe7+! Kxe7 19.De4+ Kf6 20.Dd4+ ja 1-0.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5:

A6) 4.e5


4.-g6! avaa mustan ratsulle pakoruudun -h6 sekä seuraavat jatkomahdollisuudet:

5.Le2 h5! 6.Lf4 Lg7 7.Rf3 c5! mustan vastapelein (Senechaud).

5.Lf4 Rh6 (5.-Lh6?! 6.Dd2 Lxf4 7.Dxf4 Lf5?? 8.h3 ja 1-0 pelissä Meinsohn - Trin 1998) 6.h4 c5 7.c3 cxd4 8.cxd4 Db6 9.Rc3 e6 10.Dc1 Rf5 11.Rxd5 exd5 12.Dxc8+ Ke7 13.Lg5+ f6 14.Lxf6 Kf7 15.Lxh8 Dxb2 16.e6+ Kg8 17.Td1 Db4+ 18.Ke2 Kxh8 19.Th3 Rc6



20.Dxa8 Rcxd4+ 21.Txd4 Rxd4+ 22.Ke3 Rf5+ 23.Ke2 Rd4+ 24.Ke3 Kg7 25.Ld3 Lc5 26.Rf3 Db2 27.Rd2 Rxe6+ 28.Kf3 Dxd2 29.Dxb7+ Kh6 30.Le2 Df4+ ja 0-1. Näin vauhdikkaasti pelasivat herrat Krabbe (valkeilla) ja Piket Amsterdamissa vuonna 1967. Analysoinnin arvoinen peli!

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

B) 3. -d6
yleisempi kuin 3.-d5!, mutta ei kuitenkaan yhtä vahva. Valkealla on tässä useita pelikelpoisia jatkoja kuten esim. 4.Lc4!? tai Bogartin hyökkäykseen vievä 4.f3 (ks. artikkelisarjan II osa). Pitäydymme tässä kuitenkin yleisimmän sekä useimpia testejä kestäneen jatkon 4.Le2 käsittelyyn:


mustalla on seuraavat jatkot käytettävissään:

B1) 4.-Rf6


5.Rc3 c5 (myös siirtoja 5.-g6, 5.-e5 ja 5.-Rbd7 on kokeiltu, ks. alla sekä peli Jalas - Wikman 2010, tämän artikkelisarjan I osa) 6.Rf3 cxd4 7.Rxd4 g6 8.Le3 Lg7 9.Dd2 Rc6 10.0-0-0 Rxd4 11.Lxd4 a6 (11.-Ld7) 12.f3 Le6 13.Rd5 Lxd5 14.exd5 Tc8 15.Kb1 Dc7 16.c4 h5? 17.De3 h4 18.The1 Rh5 19.Lf1 Lxd4 20.Dxd4 0-0 21.Ld3 Rf6 22.Tg1 b5 23.Dxh4 bxc4


24.Lxg6! fxg6 25.Dh6 e5 26.Txg6+ Kf7 27.Txf6+ Ke7 28.Dg7+ ja 1-0 pelissä C. Nakamura - Tsoy 1984. Havaijilainen Clyde Nakamura on useiden erikoisten gambiittien ja epätavallisten avausten vahva ekspertti, jonka ideoita löytää netistä esimerkiksi sivustolta http://www.chessville.com otsikon "The Search for Dragons and Mythical Chess Openings" alta.

(1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d6 4.Le2 Rf6:)

5.Rc3 g6 6.Lg5 c6 7.Dd2 b5 8.Ld3 Rbd7 9.0-0-0 Lb7 10.f4 b4 11.Rce2 c5 johti epäselvän teräviin asemin pelissä C. Nakamura - Leski 1994, joka kääntyi lopulta mustan voitoksi.

5.Rc3 e5 6.Rf3 Rbd7 7.Tg1 g6 8.Lg5 Le7 9.Dd2 a5 10.0-0-0 b6 11.Lb5 Lb7 12.Rxe5! dxe5 13.dxe5 c6 14.exf6 Lxf6 15.Lc4 Lxg5 16.Txg5 0-0 17.h4 Rf6 18.Df4 De7 19.e5 Rh6 20.Dg4 Rg7 21.Td7 Dc5 22.Re4 Dxc4? 23.Rf6+ ja 1-0 pelissä Stummer - Seuer 1992.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d6 4.Le2:

B2) 4.-h5!? 5.h3


(5.f3?! tapahtui pelissä Jalas - Tikanmäki 2010: peli jatkui siirroin 5.-Rf6 6.Lg5 e5 7.Rc3 Le7 8.Dd2 Rc6 9.d5? Rxd5! ja musta voitti)

5.-Rf6 6.Rc3 g6 7.Rf3 Lg7 8.Le3 0-0 9.Tg1?! ja nyt musta olisi siirroilla 9.-d5 tai 9.-Lxh3 saanut paremmat mahdollisuudet kuin valitsemallaan 9.-Rbd7?!:llä pelissä Heikkinen - Rantanen, Helsinki 2000 (peli löytyy GWG-artikkelisarjan ensimmäisestä osasta).

5.-Rf6 6.Rc3 g6 7.Le3 Lg7 9.Dd2! c6 9.0-0-0 Da5 10.Kb1 0-0 11.Lh6 Le6 12.Lxg7 Kxg7 13.d5 Ld7 14.Rf3 b5 mielenkiintoisin sekä tasapeliin päättynein kuvioin pelissä C. Nakamura - Busquets 1994.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

C) 3.-h5!?

tällä siirrolla ei yleensä ole itsenäistä merkitystä, koska siirtovaihdoin 4.Le2 d6 5.h3 päädymme ylläolevaan B2) -varianttiin. Valkea voi kääntää pelin myös eräänlaiseen Bogart-hyökkäykseen pelaamalla 4.f3!? Saksalaisissa joukkuemestaruuskisoissa vuonna 1995 pelasivat Ioan (1867) ja Turner (1941) jatkon siirron 4.f3 jälkeen seuraavasti: 4.-Rh6!? 5.Le3 d5 6.Rc3 dxe4 7.Rxe4 (7.fxe4? Rg4) 7.-g6 8.Dd2 Lf5 9.Lc4 (9.Rc5!? b6 10.Ra6 +-, Tönjes) 9.-Rd7 10.0-0-0 Rb6 11.Lb3 e6 12.Kb1 Lxe4 13.fxe4 De7 14.Rf3 0-0-0 15.a3 Rg4 16.Lg1 Lh6 ja tasapeli.

1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4:

D) 3.-Rf6

tämä voi johtaa siirtovaihdoin ylläoleviin jatkoihin, esim. 4.f3 d6 tai 4.-d5 veisivät jälleen Bogart-hyökkäyksen kuvioihin (ks. artikkelisarjan II osa). Valkea jatkaa kuitenkin tässä yleensä 4.e5 ja nyt mustalla on käytettävissään jatkot 4.-Rd5 (D1) sekä 4.-Rg8 (D2),jotka vievät Aljechinin puolustusta muistuttaviin asemiin (vrt. 1.e4 Rf6 2.e5 Rd5 jne sekä nk. Brooklynin puolustus 1.e4 Rf6 2.e5 Rg8!?):

D1) 4.-Rd5 5.c4 Rb6 6.c5!? Rd5 7.Lg5 valkealle kelpo pelein, mistä vahvisteeksi pari näytettä saksalaiselta GWG-ekspertti Jürgen Tönjesiltä:


7.-h6 8.Lh4 g5 9.Lg3 Lg7 10.Rc3 e6 11.Lg2 Rxc3 12.bxc3 Rc6 13.h4 gxh4 14.Lxh4 Re7 15.Re2 d6 16.c6! b6 17.exd6 Dxd6 18.Lg3 ja valkea voitti 47. siirrossa pelissä Tönjes - Ferch 1991.

7.-c6 8.Lc4 Da5+ 9.Ld2 Dc7 10.Rf3 d6 11.Da4 b5 12.cxb6 Rxb6 13.Da5 d5 14.Le2 e6 15.Tg1 c5 16.dxc5 Dxc5 17.Dxc5 Lxc5 18.Txg7 La6 19.Rc3 Lxe2 20.Rxe2 h6 21.Rf4 Rc6 22.Rd3 Le7 23.Tc1 Rxe5 24.Rxe5 Lf6 25.Txf7 ja 1-0 kirjepelissä Tönjes - Dietze (1984 - 86).

D2) 1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 Rf6 4.e5 Rg8!? 5.Rc3 (5.Ld3 d6 6.Rf3 Rc6 7.Rbd2 +=, Schiller) 5.–d6 6.Rf3 dxe5 7.Rxe5 Rf6 8.Lc4 e6 9.Tg1 c5 10.Le3 a6? (10.-Rc6) 11.Df3! Db6 12.0-0-0 ja valkean selvä kehitysetu toi voiton pelissä Heikkinen – Hämäläinen 2010 (ks. artikkelisarjan I osa).

GWG-artikkelisarjamme päättävässä IV osassa perehdymme vielä siihen, miten musta voi halutessaan hylätä tarjotun gambiitin. Gambiitin torjuessaan musta ei anna valkean rakentaa sotilaskeskustaa yhtä helposti kuin vastaanottaessaan gambiitin. Silti paras ase mustalle GWG:ta vastaan on ottaa tarjottu sotilas vastaan. Erityisesti teoreettista pääjatkoa 1.d4 Rf6 2.g4 Rxg4 3.e4 d5! voi suositella mustilla pelaavalle.

Artikkelisarjan aiemmat osat I ja II löytyvät helpoiten tämän sivuston otsikon "Avaukset" alta (ks. laatikko "Blogin aiheet" oikealta).

Lähteet:

Björkqvist, Kaj: Romantic D-Openings. An opening repertoire for White. Castor & Pollux Publications 2003.

Schiller, Eric: Unorthodox Chess Openings. Cardoza Publishing 1998.

Senechaud, Davy: Le gambit Humphrey Bogart - ks. http://www.mjae.com/bogart.html

Tönjes, Jürgen: Eröffnunghistorich unter der Lupe: Das Gibbins-Weidenhagen-Gambit - ks. http://www.schah-bremen.de/rochade/2003/11/theorie.html sekä http://shach-bremen.de/rochade/2003/12/theorie.html

17. heinäkuuta 2010

Errare humanum est!

..................
Erehtyminen on inhimillistä, totesivat jo muinaiset roomalaiset. Kaikissa urheilulajeissa ja peleissä erehtymiset ja virheet ovat olennainen elementti itse pelijännitystä. Vain virheiden kautta syntyy todellinen kamppailu voitosta ja häviöstä. Harrastepelaajaa voi kuitenkin masentaa suuri virheiden määrä omissa peleissä - varsinkin jos joutuu säännöllisesti pelaamaan itseään vahvempia eli vähemmän virheitä tekeviä pelaajia vastaan! Ehkä pientä lohtua antaa kuitenkin se, että myös maailman huipputasolla - yli 2700 elopisteen suuurmestareiden peleissä - tehdään mokia. Tässä niistä yksi, joka pelattiin maailman shakkiliiton FIDE:n järjestämässä GP-turnauksessa Venäjällä tämän vuoden toukokuussa:

Wang Yue (2752) - Pavel Eljanov (2751), Astrahan 2010



Kiinalainen suurmestari mietti tässä erittäin pitkään loppupelijatkoa 53.Dg3+ Kc8 (53.-Ka7?? 54.Ta2+) 54.De1 Dxe1 55.Txe1 Kd7 jne. Erittäin pitkä miettiminen oli kuitenkin virhe, sillä sen tuloksena häneltä alkoi aika käydä vähiin. Tällöin iski päälle tietysti paniikkivaihde, jolloin mestari siirsikin 53.Dxf5?? mistä seurasi heti: 53.-Dc3+ ja luovutus (0-1), koska jatkot oli helppo nähdä: joko 54.Ka2 Dc4+ 55.Ka3 Dxe2 tai 54.Ka4 b5+ 55.Ka5 Da3 matti!

Ja toinen pelitilanne, jossa molemmat suurmestarit eivät ole parhaimmillaan:

Riazantzev - Sokolov, Poikovsky 2010



28.Tc5?? - selvä tornin syöttö: 28.-Dxc5! 29.dxc5 Rxc2 ja mustalla on upseeri enemmän, mutta tämän sijasta hän pelasi 28.-Txc5?? 29.dxc5 Dxc5 30.Da4 Rd3 31.Dxa5 Dxf2+ 32.Kh2 Re4?? 33.Da8+ ja hävisi pelin.


12. heinäkuuta 2010

JSM 2010–2011 -kokoonpanot

JSM 2010–2011 -turnaus alkaa syyskuussa. Monivuotinen toive toteutui, kun saimme koottua kolmosjoukkueen, joka on pelannut aiemmin vain 1997–99. Joukkueidemme vakiokokoonpanot ovat seuraavat.

LauttSK 1 (selokeskiarvo 2008), 2. divisioona

  1. Pekka Kauppala (2153)
  2. Jyrki Heikkinen (2062), kapteeni
  3. Matti Rantanen (1947)
  4. Evgeny Sobenin (1942)
  5. Pentti Wigelius (1934)

LauttSK 2 (selokeskiarvo 1854), 2. divisioona

  1. Timo Joutsivuo (1928)
  2. Tuomas Pitkänen (1925)
  3. Seppo Järvinen (1822)
  4. Kimmo Turtiainen (1821)
  5. Mikko Piippo (1774), kapteeni

LauttSK 3 (selokeskiarvo 1618), 3. divisioona

  1. Leo Hämäläinen (1711)
  2. Kim Paasonen (1622)
  3. Simo Valkeajärvi (1616)
  4. Matti Varjokallio (1575)
  5. Aaro Jalas (1568)

Kakkosjoukkueen varapelaajat:

  1. Timo Siikonen
  2. Tommi Laaksovuori

Kolmosjoukkueen varapelaajat:

  1. Kari Valli
  2. Arto Heimonen
  3. Mikko Laakso
  4. Janne Kauppinen, kapteeni
  5. Tero Henttonen
  6. Perttu Kiviharju
  7. Esa Manninen

Joukkueet kootaan otteluihin pääpiirteissään samoin kuin viime vuonna:

  • Otteluihin voi ilmoittautua Nimenhuudossa heti kun JSM-kauden ohjelma on julkaistu elokuussa.
  • Joukkueiden kokoonpanot nimetään kaksi viikkoa ennen ottelua.
  • Varapelaajat nimetään ilmoittautumis-, ei vahvuusjärjestyksessä. Poikkeuksena kolmosjoukkueen ensisijaiset pelipaikat ovat kerhon uusilla jäsenillä Artolla, Terolla, Pertulla ja Esalla.

Jokaisen kannattaa opetella asettamaan kellot uuteen inkrementtiaikaan, jota aletaan käyttää JSM-turnauksessa.

8. heinäkuuta 2010

Kuningas keskellä...

Ja teho hiekassa. Valkean siirto.

Ratkaisu

On siis avattava f-linja:

18.Dxe5! fxe5 19.Tf7+ Kd6

19...Ke8 20.Th7+ Kf8 21.Txh8+ valkean voitoin.

20.Rb5+ 1-0 (Jyrki Heikkinen – Rikumatti Levomäki, 2001)

Matti tulee pakottavasti: 20...Kc6 21.Le4+ Dd5 22.Txc7X.

4. heinäkuuta 2010

Shakkiliikuntaa

"Onko shakki urheilua?" Kysymyksestä keskustellaan toisinaan kiivaasti. Ainakin englannin sport voidaan suomentaa urheiluksi tai peliksi. Shakki kieltämättä käy harvoin ruumiillisesta liikunnasta, vai minkä muun (urheilu)lajin MM-kisoissa kilpaillaan kravatti kaulassa.

Kortti- ja lautapeleistä käytetään englannissa joskus termiä mind sport. Shakkikerhot taas mainitaan usein otsikon "Liikunta- ja virkistysyhdistykset" alla. Shakin voi siis sanoa olevan mielen liikuntaa ja virkistystoimintaa.

Ei-fyysisyys on ominaista shakille, sitähän voi pelata jopa ilman lautaa ja nappuloita – sokkoshakkina. Joku on sanonutkin leikillään, että lauta ja nappulat ovat vain yleisöä varten!

Mutta voi shakki olla myös tehokasta ruumiin liikuntaa. Jos et usko, tule pelaamaan puistoshakin Helsingin mestaruudesta Kaivopuistoon sunnuntaina 11.7.2010 klo 14:00.

Kun on 15 minuutin aikana siirtänyt isoja nappuloita 30–60 kertaa isolla laudalla ja juossut jokaisen siirron jälkeen painamaan pientä shakkikelloa, tuntee varmasti urheilleensa.

3. heinäkuuta 2010

Vuosikasvua

"5 vuoden päästä kerhollamme on 30 lisenssipelaajaa" tuntui utopistiselta ajatukselta alkuvuonna, mutta enää se ei tunnukaan mahdottomalta.

Kerhossamme on nyt 26 jäsentä. Tänä vuonna on tullut 4 uutta jäsentä, jotka aikovat pelata myös syksyllä alkavassa JSM-turnauksessa, johon saamme 3. joukkueen yli 10 vuoden tauon jälkeen.

Lisenssipelaajia on nyt 17, ja 20 menee rikki, kunhan uudet jäsenet hankkivat lisenssin. Epävirallinen viisivuotistavoite täyttyisi tasaisella kasvulla.

Silloin tällöin on kyselty, montako henkeä osallistuu kerhomme toimintaan. Viime vuonna meni rikki maaginen 100. Järjestämissämme turnauksissa pelaa vuoden aikana siis yli 100 henkeä, jotka jakautuvat kolmeen suunnilleen samankokoiseen ryhmään:

  • Aloittelijaturnauksissamme pelaavat.
  • Shakkikodin nopean shakin seloturnauksessamme pelaavat.
  • Kerhoilloissamme ja muissa turnauksissamme (avoin mestaruus, cup, sauna) pelaavat.

2. heinäkuuta 2010

Viikon sitaatti

Let the masses watch football, while the elite plays chess.

Hans Ree, Strange Happenings at the Dutch Championship.