Shakinpelaajain sielulliset ominaisuudet

Shakinpelaajat tarvitsevat usein hyviä - tai edes vähän huonompiakin - perusteluita sille, miksi viikonloppuja pitää viettää viikonlopputurnauksissa, kesäloman vähiä päiviä joukkuepikapelin suomenmestaruusturnauksissa ja talvisia arki-iltoja teoriakirjojen parissa.
Monia hyviä ideoita löytyy Jyrki Heikkisen muutaman kuukauden takaisesta jutusta Miksi pelata shakkia?. Jyrki esitteli tuolloin neljännesvuosisadan takaisia, Suomen Keskusshakkiliiton "virallisia" perusteluita shakinharrastamiselle. Lisää hyviä syitä löysin F. O. Immellin lähes kahdeksan vuosikymmentä sitten Suomen Shakissa (1/1930) julkaisemasta artikkelista "Sananen shakkipelistä ja shakinpelaajista".

Immell kertoo professoreiden Djakow, Petrowski ja Rudik vuonna 1925 Moskovassa tehdystä psykologisesta tutkimuksesta, jossa "shakinpelaajain intellektuaalinen ja sielullinen kyky" tuli verratuksi shakkia pelaamattomien henkisiin kykyihin. Edellämainitut herrat myös esittivät "psykogrammimetristen" kokeiden perusteella, minkälaisia ominaisuuksia hyvällä shakinpelaajalla tulisi olla.

Näitä ominaisuuksia olivat Immelin artikkelin sanamuotoja seuraten:

1. Hyvä terveys ja riittävä varasto ruumiillista voimaa. Tämä ensinäkemältä vähäpätöinen ominaisuus on usein ratkaiseva turnauksissa. (Torre, Sämisch y.m.)
2. Vahvat hermot.
3. Mielenmaltti, t.s. kyky hallita ajatuksiaan ja tekojaan kriitillisissä tilanteissa. (Esimerkkejä äkkihäviöstä selvässä voittopelissä on paljon.)
4. Kyky jakaa tarkkaavaisuutensa samanaikaisesti ja lisäksi enimmiten toisistaan riippumattomien vaikkakin säännönmukaisten tarkoitusten välillä.
5. Nopea liikuntamuutosten havaitseminen, mikä ominaisuus on tärkeä esim. simultaanipelaajille.
6. Tutkisteleva sielunominaisuus.
7. Suuri mahdollisuus henkiseen kehityskeen. Shakinpelaaja voi siis tiedoissa olla paljon alempana yleistä kulttuuritasoa, mutta joka tapauksessa hänen täytyy olla älykäs.
8. Havainnollisloogillinen ajatuksen luonne, ei siis kaavamaisloogillinen (matemaatikko).
9. Objektiivinen ajatuskyky, vastakohtana runoilijoiden ja haaveilijoiden ajatustavalle. Shakinpelaajain täytyy käsitellä todellisia ja säännönmukaisia liikkeitä shakkilaudalla, jotka eivät myönnä mitään henkilökohtaisia ehtoja. (Jos tahdot voittaa, niin etsi pelistä totuutta.)
10. Hyvä shakkimuisti, jolla ei ole mitään tekemistä yleispsykoloogisen muistikyvyn kanssa.
11. Yhdistävä ajatus- ja mielikuvitusvoima. Tähän ominaisuuteen nojautuu shakinpelaajan n.k. asenne- (positio-) tunne.
12. Kombinatiokyky.
13. Luja tahto, jonka tarpeellisina hetkinä täytyy olla valmis kohoamaan huippuunsa. Ajatuksen voima häilyy keskeytymättä suoritettavien vaikeuksien kanssa, joissa shakinpelaaja ei voi turvautua muuhun kuin omaan kykyynsä.
14. Suuri ajatuksen toiminta. Shakkipeli on vaikea, sen tekniikan ja teorian oppiminen vie pitkän ajan.
15. Mielenliikutusten vastustamiskyky. Ulkonaisista olosuhteista riippuva pelaaja joutuu pian masennustilaan, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti pelin jatkamiseen.
16. Itseluottamus; tietoisuus omasta voimasta

Kehittäkäämme näitä ominaisuuksia myös ensi viikonloppuna Lahdessa!