Shakkisiirtojen oppiminen
Shakkihistoria on varhaisempi kuin todet muistikuvat. Isäni opetti minulle shakkinappuloiden toimintaperiaatteet ennen kouluvuosiani. Isä harrasti tuohon aikaan shakkia työpaikkansa harrastuskerhossa, mutta ei koskaan ole pelannut virallisia pelejä. Olisi kyllä pärjännyt.
Kuinka usein pelaat shakkia?
Peliaktiivisuuteni on vaihdellut huomattavasti eri vuosikymmeninä. Vuodet Nokialla vanhempien huollettavana olivat satunnaisen pelaamisen aikaa, 80-luvun opiskeluvuodet vielä hiljaisempia, kunnes 90-luku oli osaltani melkoisen aktiivista pelaamista. 2000-luvulla olen lähinnä pelannut JSM-pelejä sekä kerhon avointa turnausta, satunnaisesti muitakin. Kerhoilloissa käyn nykyään harvoin, muu elämä vaikuttaa keskittymistä vaativan shakin harrastamiseen tavattomasti.
Shakkikerhoon liittyminen
Lauttasaaren Shakkikerho on ensimmäinen kerhoni, jonne minut houkutteli monen muun historan opiskelijan kanssa Janne Kauppinen. Elämys oli melkoinen. En ollut ikinä edes koskenut shakkikelloon enkä voinut kuin ihaillen katsella Matti Rantasen, Arto Lehdon, Reijo Raution, Kauko Kaijun jo monen muun tähtipelaajan salamannopeata siirtelyä ja keijukaismaista kellonpainallusta. Turpiin tuli jatkuvalla syötöllä, aika usein aikani valui taivaanrantaan jo keskipelissä. Loppupeliharjoitukset jäivät siksi osaltani väliin. Vähitellen sitten opin itsekin sohimaan ja onnistuin häviämään myös daaminsyötöillä. Parin vuoden kepityksen jälkeen taisin vahingossa sitten tasa-ajoin jo voittaakin jonkun.
Saavutukset shakissa
Vaikea sanoa, mitä shakissa voi saavuttaa, mutta tietysti itselle aikanaan vanhan A-pelaajan rajan ylitys eli 1900 selopisteen saavuttaminen oli olevinaan tärkeä asia. Ja toki sitä ennen muutkin sataluvut.
Objektiivisesti arvioiden paras saavutukseni on varmasti 1999–2000 taitteen HM-turnauksen A-ryhmän voitto tappiottomalla pelillä: kuusi voittoa ja kolme tasapeliä vastustajista, joiden selot olivat silloin 1900–2050. Lisäksi voitin joskus 1990-luvulla Koivukylässä Remin järjestämän turnauksen B-ryhmän puhtaalla pelillä.
Parhaat tuntemukset ovat kuitenkin sarjapeleistä, erityisesti kaudelta, kun nousimme I divisioonaan.
Paras peli
Paras peli omasta ja tietokoneen mielestä ovat usein hyvin kaukana toisiaan. Ehkä viimeisen kierroksen peli voittamassani Remin turnauksessa, jossa pääsin lopettamaan pelin neljän siirron pakottavaan mattisommitelmaan. Ehkä tässäkin muistin vajavaisuus kultaa muistot. Sinänsä hieno lopetus muutenkin erittäin kamppailullisessa pelissä, jossa olin tainnut uhrata loppuasetelmaan mennessä laadun.
Makea voitto
Kaikki voitot paitsi ne, jotka päättyvät vastustajan typerään virheeseen, maistuvat hyviltä.
Onnekas voitto
Kun olen joskus analysoinut "hienoja" voittopelejäni, ne ovat useimmiten osoittautuneet onnekkaiksi. Onneksi vastustajat eivät ole olleet tietokoneita.
Katkera tappio
Katkerimmat tappiot liittyvät JSM-peleihin, varsinkin ne jotka olemme hävinneet yhdellä pelipisteellä. Olen muutaman kerran söhrinyt selkeän edun, jopa selvän voiton, tappioksi, ja ne tappiot ovat tuntuneet todella raskailta. Yleensä näin on käynyt vielä pitkän matkan vierasopeleissä, jolloin asiaa on päässyt märehtimään oikein kunnolla.
Pahin munaus
Lista on pitkä kuin nälkävuosi.
Unohtumaton shakkikokemus
Ehkä kaikkein unohtumattomin liittyy Lauttasaaren uran alkuaikoihin, kun Janne perusti kolmosjoukkueen, joka koostui lähinnä historian opiskelijoista. Pelasimme III divisioonassa vastaperustettua Aatosta vastaan, joiden kaikki pelaajat taisivat olla yli 2000 pisteen ja meistä minulla oli ykköspöydällä paras selo, noin 1550. Pelasin Lassi Linnasta vastaan (selo noin 2150) sitkeästi niin, että mietin jokaisen Linnasen siirron tarkoituksen ja pyrin estämään ennakolta hänen aikeensa. Nappulat vähenivät mutta tasapaino säilyi. Aika kului ja kaikki muut pelit olivat päättyneet tappioihimme aikapäiviä. Linnanen yritti ymmärrettävästi voittaa vaikka väkisin. Lopulta voitin reunasotilaan ja luulen, että minulla oli jopa voittoasema sen jälkeen. Menetin sen kuitenkin ja lopulta asema jähmettyi paikalleen. Molemmilla kolme sotilasta ja kevyt upseeri. Pelikaveriensa kannustamana Linnanen lopulta tarjosi tasapeliä.
Arvokkaimmat päänahat
Jokaista vastustajaa pitää arvostaa ja jokaisen päänahka on siksi mainitsemisen arvoinen. Oman urani kannalta tietysti Jannen voittaminen oli aluksi yllätys. Pitkässä pelissä voitot Artosta ja Jyrkistä ovat tuntuneet mukavilta. Olen myös voittanut virallisissa pitkän pelin turnauksissa kolmesti kerhomme ex-pelaajan Raimo Kohvakan.
Avausvalikoima
90-luvulla kokeilin monia avauksia, muun muassa Retin avausta. Valkeilla pelaan usein daamigambiittia, mustilla valikoima on ymmärrettävästi laajempi.
Pelityyli
Olen aina pitänyt itsenäni kohtuullisen hyvänä keskipelissä, avaukseen minulla menee liikaa aikaa ja loppupeli vaatisi harjoittelua. Vahvuuteni on yleensä ollut keskittymiskyky, heikkoutena hitaus ja joskus se, että jään miettimään turhia kuvioita, jolloin yksinkertainen olennainen jää huomaamatta. Ehkä tuttu juttu muillekin.
Miettimisaika
Pitkät miettimisajat ovat minulle mieluisat. Haluan, että molemmat tekevät harkittuja siirtoja. On tylsää, jos peli on ollut laadukasta, ja lopuksi aikahässäkässä voittaja vaihtuu kymmenen kertaa.
Shakkimotto
Kunnioita vastustajaasi.
Shakki-idolit
Ei ole.
Haaste jäsenesittelyyn
Simo Valkeajärvi.
