Shakkisiirtojen oppiminen
En muista, opin siirrot joko isältäni tai naapurin pojilta. Jossain vaiheessa meille tuli tavaksi pelata shakkia silloin tällöin. Peleistä muistan yhden, jonka naapurin Olli luuli hävinneensä. Todellisuudessa olin onnistunut tekemään kahdella lähetillä patin, mutta vastustajani ei tiennyt sitä sääntöä. Vuosia Olli kielsi minua tekemästä ohestalyöntiä, koska sekin oli hänelle tuntematon.
Keskikoulun viimeisellä menin koulumme ranskanopettajan Veljo Grünthalin pitämään kerhoon, jossa voitin ensimmäisessä pelissäni sittemmin pitkäaikaisen vastustajani Ilmon, joka oli ollut kerhossa jo jonkin aikaa. Vasta kerhoon liittymisen jälkeen opettelin avauksia Eero Böökin oppikirjasta. Siinä neuvottiin ns. avopelien sopivan aloittelijalle parhaiten, pelaan niitä edelleen. Opettelun jälkeen pelasin italialaista Armoa vastaan, hänestä tuli lukioaikana mestariehdokas. Kokeneempana pelaajana Armo totesi: "Ahaa, sinä olet opiskellut avauksia." Hinkkasimme italialaista pitkään, myöhemmin pelimme akateemisessa mestaruuskilpailussa v. 1970 pääsi kommentoituna Hesariin. Muistan, ettei Armo pelannut sitä "reilusti", hän esitti kisassa minulle uuden siirron, jonka jälkeen pian hävisin pelin mustilla.
Italialainen avaus on muistaakseni Böökin kirjan ensimmäinen vaihtoehto. Sitä pelattiin myös Hyvinkään Shakkikerhossa ja kaupungin puulaakisarjassa, johon koulumme osallistui.
Kuinka usein pelaat shakkia
Yritän pelata kerran viikossa, mutta en siihen pysty ja lisäksi saatan unohtaa jopa sovittuja pelejä. Joukkuekilpailuihin osallistun mielelläni, mutta turnaukset ja kirjepelit ovat jääneet. Näen muuten vieläkin unia myöhässä olevista kirjepelikorteista.
Shakkikerhoon liittyminen
En muista koskaan liittyneeni Hyvinkään Shakkikerhoon, vaikka pelasin siellä joskus vielä opiskeluaikoinakin ja muistan ainakin kerran olleeni Jukolan shakkipiirin joukkuemestaruuksissa. Teekkareiden shakkikerho ei opiskeluaikanani ollut virallinen kerho, mutta siellä kävin viikoittain, kunnes shakki jäi syrjään valmistumisvaiheessa pariksi vuodeksi. Muutin Lauttasaareen ja lehdessä olevien mainosten houkuttelemana menin eräänä keskiviikkona kirkolle. Arvelin kuntoni olevan tipotiessään, mutta voitettuani viisi kevyttä peliä erästä eläkeläistä vastaan sain ehkä liiankin hyvän kuvan pelitaidoistani. Kerhossa oli hyvä tunnelma, Kaj Hedberg veti ja Voitto Viro oli tarjonnut puitteet, joista edelleen nautimme keskiviikkoisin. Mainitsemisen arvoista on ns. shakkiukot, joiden legendaariset toteamukset Väinö Salmisen tyyliin "no sitten se on matti" muistetaan edelleen. Olen siis aina ollut LauttSK-lainen.
Saavutukset shakissa
Saavutukseni ovat korkeintaan järjestöalalla, jos silläkään. Toimin kahdeksan vuotta Lauttasaaren kerhon puheenjohtajana ja sitä ennen sihteerinä. Kun toimintaa vertaa nykyiseen, niin hyvin pienimuotoistahan se minun aikanani oli.
Paras peli
Ehkä se vielä joskus pelataan.
Makea voitto
Ensin ei tullut mitään mieleen, mutta sitten puulaakipeli lukion ajoilta. Koulullamme oli kaksi joukkuetta, joista ykkösjoukkue oli kärkikahinoissa. Kerran oli tilanne, jossa kakkosjoukkue olisi voinut auttaa ykkösjoukkuetta sarjataulukossa ylöspäin. Säännöt eivät olleet kovin tarkat, joten oli mahdollista kikkailla ja siirtää meidän ykkösestämme hyvä pelaaja vahvistamaan kakkosjoukkuetta. Asialle kyllä naureskeltiin, mutta se ei ollut kiellettyä. Kikkailu ei onnistunut, koska vahvistus hävisi, minä sen sijaan voitin, mitä ei odotettu. Muistan vieläkin vastustajani jupinan pelin jälkeen: "Että pitikin mennä noin helppo peli häviämään." Tästähän shakissa on kyse, vastustajan murskaamisesta ja nöyryyttämisestä ilman nyrkiniskuja.
Onnekas voitto
Seuraavaa voittoa voi pitää onnekkaana, julkaisemisen arvoinen se on vain esimerkkinä erittäin surkeasta pelaamisesta molemmin puolin. Jostain syystä tässä haastattelussa ei kysytty huonointa peliäni, mutta tämä olisi hyvä ehdokas. Minun olisi tietysti pitänyt suoda kelpo vastustajalleni koko piste ahkeroinnistaan ja luovuttaa, mutta en kyennyt siihen. Olin lähes katatonisessa tilassa, kun tajusin, että olin taas mennyt häviämään noin helpon pelin. Mutta tässä pelissä oli minun vuoroni yllättyä.
Katkera tappio
Vaikea sanoa, koska en jaksa surra shakkiasioita jälkeenpäin, hävitessä kyllä sitäkin enemmän. Syöttöpuolesta kannattaa mainita JSM-peli, joka oli edennyt loppupelivaiheeseen. Olin voittanut laadun, ja vastustajan ratsu ei olisi yksin kyennyt suojaamaan sotilaita, joita oli laudalla vielä yli puolet jäljellä. Ihmettelin, miksei vastustajani luovuttanut. Päätin jatkaa peliä lakaisemalla laudan puhtaaksi vastustajan sotilaista. Nopeimmin se näytti käyvän siirtämällä torni ruutuun e5, jolloin a5-sotilas ja saman tien koko daamisivustan sotilaat olivat putoamassa. En ollut ottanut huomioon, että vastustajan kuningas oli ruudussa f6. Vastustajani mietti aikansa ja totesi sitten leppoisasti: "Kyllä mun nyt täytyy ottaa tuo torni tosta pois." Kohtaus oli epätodellisen tuntuinen ja muistutti Dostojevskin romaanihenkilölle ruhtinas Myškinille vastaan tulleita tilanteita. Tähän vaikutti vielä se, että sattumalta luokkatoverini Armo oli vastassa olevan joukkueen kärkipöydillä ja jouduin hänen silmiensä alla nöyrtymään noin ikävästi. Olisin mieluummin pudottanut kalliin vaasin.
Pahin munaus
Munaukseni pitäisi lajitella erilaisiin luokkiin, yhden otsikon alla on hieman hankala valita. Ensiksi tässä tulee mieleen ne kaksi kertaa, jolloin olen hävinnyt ajalla JSM-peleissä. Kummassakin olin viimeistä tai toiseksi viimeistä siirtoa tekemässä. Muistaakseni toisessa asema oli tasan ja toisessa minulle edullinen. En ollut juuri sen kummemmassa aikapulassa kuin vastustajanikaan, unohdin vain ajan kulumisen. Sääli joukkuetovereita, jotka joutuivat seuraamaan viisarin liikkeitä, silloin oli vielä Torni- ja Garde-kellot käytössä.
Unohtumaton shakkikokemus
Kerron tässä peli-illastani, joka tapahtui Otaniemen vanhalla rantasaunalla. Teekkarien shakkikerho järjesti säännöllisiä saunailtoja, joista sillä parhaalla mukana olivat mm. Eero Böök, Kaarle Ojanen ja Heikki Westerinen. Shakillisesti ja muutenkin ikimuistoinen kokemus. Oli hyvin vaikuttavaa kuulla vanhojen mestareiden kertomuksia saunan lauteilla. Westerinen kuului eri sukupolveen kuin Böök ja Ojanen, mutta hänkin oli kerholaisia vanhempi ja kokenut maailmanmatkaaja. Böök kertoi aikoinaan opiskelujensa venyneen 13 vuoden mittaisiksi, mikä saattoi lohduttaa joitakin ahkerimpia saunojia. Böökin kanssa olin tekemisissä myöhemminkin, mutta eniten tuon kauden pelaajista Osmo Kailan, johon tutustuin myöhemmin tätini välityksellä. Tätini oli Kailojen perhetuttu, ja se saattoi vaikuttaa myös siihen, että se minun ja Armon välinen peli päätyi aikoinaan Hesariin. Kaila soitteli silloin tällöin ja kysyi JSM-viikonloppujen jälkeen lauttasaarelaisten sommitelmia Iltikseen. Muistaakseni jokin menikin läpi, mutta omia pelejäni en kyennyt ehdottamaan.
Avausvalikoima
Vaihdoin lähes koko avausvalikoimani 80-luvulla, mikä parinkymmenen pelivuoden jälkeen lienee harvinaista. Olin ajautunut jonkinlaiseen kriisiin avausteorian laajuuden vuoksi, kirjepelejä varten olin hankkinut ns. shakin ensyklopedian. En muista tarkasti missä järjestyksessä asiat tapahtuivat, mutta Heikki Westerinen kirjoitti niihin aikoihin Suomen Shakissa, että hän on pärjännyt hyvin sisilialaisessa systeemillä 1. e4 c5, 2. f4 ja sillä keinolla pääsee avausteoriasta eroon. Törmäsin sitten jossain kirjaan, jonka nimi oli "Grand Prix Attack". Se kuulosti hyvältä ja ostin sen. Esipuhe oli hauska; kerrottiin KvM Hebdenin jopa piilottelevan pöytäkirjojaan, jotta avauksen salat eivät tulisi julki. Systeemi tietysti vuotaa kuin seula, mutta huomasin sen sopivan itselleni ja sillä tulee värikkäitä pelejä. Westerinen kertoi saaneensa idean toimimaan myös mustilla, minulle se ei onnistunut. Tuntui, että e4-ruutuun piti saada lisää painetta, siis d5. Silloin ei jää oikein muuta mahdollisuutta kuin e6. Eikä vielä sekään asetelma pysy ainakaan minulla kasassa ilman siirtoa c6 (unohdan tämän aina muutaman vuoden välein). Suosittelen tätä hollantilaista muillekin keskinkertaisille tai heikoille pelaajille, todennäköisesti sillä häviää hitaammin kuin millään muulla jatkolla siirtoja 1. d4 tai 1. c4 vastaan.
Pian tämän jälkeen seurasi muutamia muita samantyylisiä innovaatioita, mutta taidan pitää pelipöytäkirjani suljettuina. Kerholla näihin olemme kehitelleet teoriaa hyvin pitkälle mm. Matti Rantasen kanssa.
Pelityyli
Hätäily ja sählääminen. Yritän voittaa nopeammin kuin se kyvyilläni on mahdollista.
Miettimisaika
Mielellään vanhanaikainen kiinteä aika. Silloin voin joskus voittaa tuurilla, Fischer-ajoilla se ei ole mahdollista.
Shakkimotto
Älä välitä.
Shakki-idolit
Nykyisin vain suurmestari Ostap Bender, hänellä on asennetta. Reykjavikin aikoihin 1972 kannatin ja varmaankin myös ihailin Fischeriä, joka oli "vapaan maailman" soturi suurta Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitossa Spasskin häviö otettiin ilmeisen raskaasti. Pari vuotta turnauksen jälkeen siellä tehtiin shakkiaiheinen elokuva, jossa oli mukana ainakin Kortshnoi. Hänen tehtävänään oli kouluttaa sosialismin ihanteiden mukainen sankari kukistamaan mykkä järkälemäinen vastustaja. Elokuva esitettiin TV:ssä ja luulin silloin, että puhumattomuus liittyi jotenkin pelaajien kieleen, joka on usein elokuvissa hankala asia. Äskettäin kuitenkin luin Suomen Shakista, että Fischer kykeni keskustelemaan neuvostoliittolaisten kanssa serbokroatiaksi. Olihan se Fischer aika veijari...
Haaste jäsenesittelyyn
Kerhomme ex-jäsen Raimo Kohvakka. Ilman häntä syksyn pelaajavalikoimamme jäisi epätäydelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti