Stauntonin gambiitti à la Staunton

Englantilainen Howard Staunton (1810 - 1874) oli 1800-luvun suuria shakkimestareita, jonka perintöä ovat muun muuassa nykyään shakkikerhoissa standardivälineinä käytettävät Staunton-nappulat. Staunton saavutti myös tietynlaisen shakillisen kuolemattomuuden ottamalla käyttöön hollantilaista puolustusta 1.d4 f5 vastaan gambiitin 2.e4!?

Tämän gambiitin kantapeliksi tuli nimittäin Lontoossa vuonna 1846 käydyn shakkiottelun Staunton - Horrwitz 11. peli. Katsotaanpa, miten Staunton itse pelasi Staunton-gambiittia:

Staunton - Horrwitz, Lontoo 1846

1.d4 f5 2.e4!? fxe4 3.Rc3 Rf6 (3.-d5? 4.Dh5+ g6 5.Dxd5 +-) 4.Lg5!

tämä Stauntonin alkuperäinen idea varmistaa sotilaan takaisin valtaamisen ja on kestänyt aikaa paremmin kuin myöhempien aikojen gambiittimaisemmat keksinnöt:
a) 4.f3 d5 5.fxe4 dxe4 6.Lg5 Lf5 7.Lc4 Rc6 8.Rge2 e6! 9.0-0 Ra5 10.Lxf6 (10.Lb5+ c6 11.La4 b5 -+) 10. -Dxf6 11.Lb3 (11.Rxe4? Dh6 12.Rd2 Ld6, -+) 11.-Ld6 12.Rg3 Rxb3 12.axb3 Dh4 14.d5 0-0 15.dxe6 Lxe6 16.Rcxe4 Le5 -+, ja musta voitti nopeasti pelissä Liardet - Malanjuk, Geneve 1997.
b) 4.g4 h6 5.g5 (5.f3!? d5, =+) hxg5 6.Lxg5 d5 (6.-d5 7.h4 Rc6 8.f3 Lf5 9.Lh3 Dd7 -+, Dalkiran - Onischuk, Heraklio 1997) 7.f3 Lf5 8.Lg2 Rc6 9.fxe4 dxe4 10.d5 Rb4 11.Lxf6 exf6 12.a3 Ra6 -+, Aljechin - Spitzer, Zagreb simultaani 1930. Ja maailmanmestari hävisi avauksensa epäonnistuttua.

4.-c6!?

Ei tietenkään 4.-d5? 5.Lxf6 exf6 6.Dh5+ g6 7.Dxd5 +- kuten tapahtui pelissä Jalas - Patola, LauttSK avoin mestaruusturnaus 2010. Osoitus siitä, että 1840-luvun idea voi purra kerhotason peleissä vielä 2010-luvun alussa. Horrwitzin idealla 4.-c6 musta uhkaa rakentaa vahvan keskustan -d5 sekä avaa samalla daamille diagonaalin d8-a5. Tämä on edelleen toimiva sekä joidenkin vahvojen pelaajien käyttämä pelitapa Staunton-gambiittia vastaan, vaikka 1940- ja 1950-luvuilta lähtien pääjatkona tässä on pidetty 4.-Rc6! seuraavin mahdollisuuksin:
1a) 5.d5 Re5 6.Dd4 Rf7! mustan hyvin pelein, esim. 7.Lxf6 exf6 8.Re4 f5 tai 7.Lh4 g5! 8.Lg3 Lg7 9.Rxe4 c6 10.0-0-0 Db6.
1b) 5.d5 Re5 6.De2!? c6! 7.0-0-0 cxd5 8.Rxd5 e6! 9.Rc3 Rf7 10.Lxf6 gxf6 11.Dxe4 f5 12.Da4 Lh6+ 13.Kb1 0-0 ja musta otti voiton pelissä Hughey - Spragget, Winnipeg 2004.
2) 5.f3!? e5! 6.d5 Rd4 7.Rxe4 Le7 8.Lxf6 Lxf6 9.Dd2 0-0 10.0-0-0 d6 11.c3 Rf5 suurin piirtein tasa-asemin (Hörberg - Larsen, Tukholma 1966/67).

5.Lxf6?!

Varmisti sotilaan takaisinvaltaamisen, mikä kuului Stauntonin tyyliin. Tämä lähettiparista suosiolla luopuminen ei kuitenkaan ole valkean paras mahdollinen jatko tässä, vaikka sitä on pelattu edelleen 1900- ja 2000-luvuilla. Nykyteorian mukaan valkean tulisi tässä jatkaa oikeaan gambiittityyliin 5.f3! jolloin mustan -d5-idea ei enää toimi: 5.-d5? 6.fxe4 dxe4 7.Lc4! - verrattuna yllä esitettyyn gambiittijatkoon 1.d4 f5 2.e4 fxe4 3.Rc3 Rf5 4.f3 d5! 5.fxe4 dxe4 6.Lg5 valkealla on tässä paljon paremmat mahdollisuudet, koska mustalla ei ole enää ratsulleen kehitysruutua -c6 käytettävissä. Nykyteorian mukaan mustan tuleekin tässä ottaa sotilas suosiolla vastaan: 1.d4 f5 2.e4 fxe4 3.Rc3 Rf6 4.Lg5 c6 5.f3 exf3 6.Rxf3 d5 7.Ld3 terävin pelein, jossa valkealla on aloitetta: esim. 7.-g6 8.Re5! Lg7 9.De2 Rbd7 10.Rf3 0-0 11.h4! tai 7.-Lg4 8.h3 Lxf3 9.Dxf3 Rbd7 10.0-0-0 Da5! 11.The1 0-0-0 12.Lf5 g6! epäselvin pelein.

5.-exf6 6.Rxe4 d5! 7.Rg3 Ld6

Tämä Horrwitzin valitsema lähetin kehityssiirto on ihan pelikelpoinen, mutta mustalla on tässä pari muutakin optiota:

7.-Db6 8.De2+ Kf7! 9.0-0-0 Ra6 10.Df3 g6 11.Ld3 Rb4 12.Kb1 h5! 13.h3 h4 14.Rge2 Rxd3 15.Txd3 Lf5 ja mustan lähetit pääsivät hyviin asemiin pelissä Neumann - Steinitz, Baden-Baden 1870.
7.-De7+!? 8.Kd2?! g6 9.c3 Lh6+ 10.Kc2 0-0 11.Ld3 c5 12.Df3 cxd4 13.Dxd5+ Le6 14.Dxd4 Rc6 15.De4 f5 16.De2 Tac8 17.Kb1 Rb4 18.Lc2 Rxc2 19.Kxc2 Df7 20.Rf3 Lxa2 21.Rd2 Tfe8 22.Db5 Lxd2 23.Txa2 Dxa2 24.Kxd2 a6 25.Db4 f4! 26.Re2 Dd5+ ja valkea luovutti nähtyään jatkon 27.Ke1 f3 28.gxf3 Dxf3 pelissä Azaladze (2370) - Kotanjian (2578), Kavala (GRE) 2008.

Mutta palatkaamme nyt vuoteen 1846 ja Staunton - Horrwitz -peliin (1.d4 f5 2.e4 fxe4 3.Rc3 Rf6 4.Lg5 c6 5.Lxf6 exf6 6.Rxe4 d5 7.Rg3 Ld6):

8.Ld3 0-0 9.R1e2 f5?! 10.f4 c5 11.c3 cxd4 12.cxd4 Lb4+ 13.Kf2 Rc6 14.Tf1 La5 15.Kg1 Lb6 16.Lb5 Df6 17.Lxc6 bxc6

Ja näin oli laudalle ilmestynyt klassinen keskipeliasema ratsupari vs. lähettipari -tilanne. Tietokoneohjelmat Rybka ja Fritz ovat sitä mieltä, että mustalla oli lähettiparinsa ansiosta etua.

18.Tf3 c5 19.dxc5 Lxc5+ 20.Kh1 Lb7 21.Tb3

Staunton on saanut nappulansa aktiivisempiin paikkoihin. Aloite on nyt lievästi valkealla. Mustan oli selvitäkseen pelattava tarkasti, sillä Stauntonilla oli selvä idea passiivisia siirtoja vastaan: 21.-Tf7? 22.Txb7! Txb7 23.Dxd5+ tai 21.-Tab8? 22.Txb7! Txb7 23.Dxd5+

21. -Lb6 22.a4 a5 23.Rxf5! Dxf5?!

Juuri tätä Staunton oli toivonutkin! Parempi vastaus oli Rybka & Fritzin mukaan 23.-Tae8, jatkona esim. 24.Rg3 Te6 25.Rd4 Lxd4 26.Rh5 Dh4, jolloin 27.Txb7? Tfe8 mustan eduin tai 27.Dxd4 Te7 28.Te3 Df2 suurin piirtein tasa-asemin.

24.Txb6

Sotilaan valtausta tärkeämpää tässä oli oikeastaan se, että nyt on mustalta toinen lähetti vaihdettu pois! Hyvä perusidea muistettavaksi keskipelissä: jos pelaat lähettiparia vastaan ratsuparilla tai ratsu + lähetti -yhdistelmällä, niin pyri pakottamaan ainakin toinen vastustajan läheteistä pois laudalta.

24.-La6 25.Rg3 Dxf4?

Vasta tämä virhe johtaa pelin mustan kannalta häviöreitille. Fritzin mielestä 25.-Dd3 olisi vielä pitänyt mustan hyvin mukana pelissä, ja valkean etu olisi jäänyt aika pieneksi (+0,32).

26.Dxd5+ Kh8 27.Dxa5!


Hyvä siirto kuten Staunton itse totesi aikoinaan. Lähettisiirtoihin 27.-Lc4 ja 27.-Lb7 valkea voi vastata hyvin 28.Db4:lla, joten Horrwitz yritti jotain muuta:

27.-Tac8!?
Taktista vastapeliä Horrwitzilta: uhkaus 28.-Tc1+ pakotti valkean tarkkaan peliin. Staunton piti Horrwitzin ideasta ja antoi sille jälkianalyyseissaan jopa huutomerkin. Laudan ääressä taktiset vastapeli-ideat ovat ainakin inspiroivampi tapa taistella tasapelistä kuin passiivinen tyytyminen siihen, että etua saanut vastustaja saa rauhassa lujittaa otettaan.

28.De1! Tfe8 29.Dg1 Ld3?! (Staunton: 29. -Lc4) 30.a5 Lc4 31.a6 Ld5 32.Td1 De5 33.Rf1 Tc2?

Lopullinen ratkaiseva virhe mustalta. Hieman parempi yritys olisi ollut Fritzin mielestä 33.-Tcd8, joskin valkean etu olisi siinäkin jatkossa ollut hyvin selvä.

34.Txd5!

Suoraviivainen 34.Re3 on myös hyvä, mutta Staunton halusi vaihtaa nappuloita pois loppupelirealisoinnin helpottamiseksi.

34. -Dxd5 35.Re3! Dd2 (35.- Txe3?? 36.Tb8+) 36.Rxc2 Dxc2 37.a7 Dc7 38.Te6! Ta8 39.De3 h6 40.Te8+ Txe8 41.Dxe8+ Kh742.De4+ g6 43.De3!


Stauntonilla on selvä voittoasema kahden vahvan sotilaan eduin:

43.-Db7 44.h3 (henkireikä kuninkaalle takarivimattien välttämiseksi) 43.- h5 45.b4! h4 (45.-Dxb4?? 46.a8D) 46.b5 Dd5 47.De7+ Kh6 48.Dxh4+ Kg7 49.De7+ Kh6 50.De3+ g5 51.b6 Dd1+ 52.Kh2 Dd6+ 53.Dg3 Dxb6 54.a8D


Kolme daamia laudalla: kaksi valkeaa vastaan mustan yksi! Ajan tavan mukaan Horrwitz halusi jatkaa kuitenkin "selvään luovutusasemaan" asti:

54. -Df6 55.Dab8 Kg6 56.Dgd6 ja 1-0.