Olen lukenut Fischeristä paljon vuosien varrella, mutta en ollut nähnyt hänen haastattelujaan, joista elokuvassa oli useita kiinnostavia pätkiä: ensimmäisen USAn mestaruuden jälkeen 1958 (15-vuotiaana), ennen MM-ottelua 1972, ennen Spasski-uusintaottelua 1992 sekä Islantiin muuton jälkeen 2005. Haastatteluja on myös YouTubessa, esimerkiksi Dick Cavett Show 1971.
Koska Fischer oli vähällä kieltäytyä MM-ottelusta, kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Henry Kissinger soitti hänelle ja houkutteli lähtemään Islantiin. Ennen lähtöään Fischer sanoi: "Minusta tuntuu, että tämän maan maine on pelissä."
Amerikkalainen aikoi kukistaa Neuvostoliiton pitkään jatkuneen shakkivallan – MM-ottelusta tehtiin tietysti kylmän sodan symboli. MM-ottelun näkyvyys oli valtava: pelejä näytettiin suorana muun muassa Manhattanin Times Squarella.
Fischer sanoi: "En usko psykologiaan. Uskon hyviin siirtoihin." MM-ottelu oli kuitenkin psykologista sotaa. Kun Fischer viivyteltyään lopulta saapui Islantiin, hän kieltäytyi pelaamasta 2. peliä ja sai sitten siirrettyä pelit kameroiden edestä takahuoneeseen.
"On pahempaakin kuin shakkipakkomielle", psykiatri oli sanonut Fischerin äidille, joka vuorostaan neuvoi poikaansa: "Pelaa shakkia. Kun se on ohitse, voit aloittaa elämäsi ja tehdä jotain tärkeää." Maailmanmestaruuden jälkeen Fischer ei kuitenkaan enää tiennyt, mitä halusi tehdä elämällään.
"Haluan uskoa, että shakki ei ollut syynä Fischerin vainoharhaiseen psykoosiin, mutta ehkä se olikin", yksi haastateltu shakkimestari kommentoi. Vähän ennen kuolemaansa Fischer sanoi: "En pidä itseäni shakkinerona vaan ennemminkin nerona, joka pelaa shakkia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti