Pari viikkoa takaperin löysin itseni mielenkiintoisen haasteen edessä, valmistautuessani ensimmäiseen shakin selopeliini, joka olisi edessä LauttSSK 3:n pelatessa MatSK 6:ta vastaan lauantaina 21.8.2021. Ensisijaisesti shakkia netissä pelanneena mielessä vilisi valmistautuessa useampi kysymys: "Olisiko peli yhä samankaltainen huomattavasti pidemmillä mietintäajoilla?", "Mitä vastustajani tulisi todennäköisesti pelaamaan?" ja tietenkin "Miten peliin tulisi valmistautua?"
Kysymyksiä pohtiessani päätin nopeasti luopua "täsmäaseen" ulkoa opettelusta, jossa harjoittelisin ulkoa tiettyä aloitusta vastaan kokonaisen pelin ja päätin ensisijaisesti keskittyä peruspelin hiomiseen, jotta olisin valmistautunut mahdollisimman paljon kaikkeen. Keskityin harjoittelussa tyypillisiin ideoihini pelaten ja harjoitellen netissä tyypillisimpiä aloituksiani ja keskityin näissä virheiden minimoimiseen, jotta voisin näitä myös laudalla pelatessa välttää.
Kuitenkin vielä viikkoa ennen peliä, sen jälkeen, kun sain vahvistuksen, että pelaisin valkoisella, koitin arvuutella mitä vastustajani pelaisi ja keskittyä arvausteni pohjalta näihin aloituksiin. Samaisen viikon keskiviikkona kerhon kerhoillassa sain kuulla, että MatSK 6 olisi nuori joukkue, ja tämän pohjalta aloin henkisesti valmistautumaan siihen, että pelaisin lauantaina pelin "tappelushakkia", jossa pelitilanteet olisivat erityisen teräviä ja olisi laskennasta kiinni kumpi päätyisi voittavalle puolelle.
Viimeisenä iltana, ennen lauantain peliä, valmistauduin tulevaan peliin vielä viimeisen kerran käyden läpi tuoreimpia pelejäni, joita olin pelannut valkoisilla käyden läpi, mitä olisin tehnyt toisin, mikäli olisi ollut enemmän aikaa. Olin tyytyväinen perjantaina vielä siihen, että olin pelannut poikkeuksellisen paljon 1.e4 c5, sisilialaisen puolustuksen pelejä, joissa oli selkeitä parantamisen kohteita, joita koin pystyväni parantamaan pidemmän aikaformaatin pelissä.
Lauantaina, pelipäivänä, lähdin peliin suhteellisen hyvin levänneenä ja verrattaen hyvin valmistautuneena, sekä toiveikkaana, että pelistäni tulisi harjoituksieni kaltainen. Aloitin pelin tyypillisellä aloituksellani 1.e4, johon vastustajani vastasi 1...c6, pelaten Caro–Kannin puolustuksen, ja silloin tiesin, jo ensimmäisellä siirrolla, että pelistä tulisi haastava, sillä olisin nopeasti ulkona harjoittelemistani pelitilanteista.
Etenimme seuraten Caro–Kannin etenemismuunnelmaa, joka on pitkälti ainoa Caro–Kannin puolustuksen muoto, jota pelaan valkoiselta puolelta, ja jo siirrolla 6...Ne7 löysin itseni pelitilanteesta, jossa olin, netin tilastojen mukaan, ollut yhteensä 4 kertaa 3.702 pelistä valkoisilla (Lichess & Chess.com). Siirtoa myöhemmin aikaisempien pelieni määrä oli tipahtanut 2:een ja siirrolla 9 pelasin jo uniikkia peliä, jota en ollut koskaan aiemmin pelannut.
Nopeasti siirron 9 jälkeen, seuraten nuoren vastustajani siirtoa 10...Nxe5, pääsimme alla olevan kuvan mukaiseen positioon, joka tietokoneen analyysin mukaan antaa valkoiselle selkeän johtoaseman ja hyvin todennäköisesti hyökkäyksen, jota vastaan mustilla olisi erittäin hankala puolustaa.
Ennen kuin aloitamme käymään läpi kuvan positiota, avaan lyhyesti historiaani Caro–Kannin puolustusta vastaan. Caro–Kann on selkeästi vähiten pelaamani epäsymmetrinen aloitus, jota vastaan tyypillisesti haen joko kuningattaren puolelta tilaa pelaten sotilaan a5-ruutuun asti tai vaihtoehtoisesti pelaan hyökäten vastustajan lähettiä vastaan nopealla g4-, f4-puskulla kuninkaan puolelta.
Tästä pääsemmekin kuvan positioon, jossa valkoisella on tilaisuus varmistaa selkeä johtoasema pelaten 3–4 siirron kombinaation alkaen siirrolla g4, seuraten tätä siirroilla (f3), f4 ja f5, minkä jälkeen valkoisen kuningas on ilman suojaa, mutta valkoinen selkeästi johtaa peliä voittaessaan ns. Caro–Kannin lähetin f5-ruudusta.
Positioon tullessa, seuraten siirtoa 10...Nxe5, mietin tilanteen olevan selkeästi valkoiselle edullinen, mutten millään löytänyt syytä, miksi näin olisi. Lisäksi jäin jumiin ajatukseen, että mustan ratsu e5-ruudussa on huonosti puolustettu ja se pitäisi saada poistettua siitä nopeimmalla mahdollisella siirrolla, ja tämän pohjalta päädyin tekemään siirron 11.Bf4, joka palauttaa pelin nopeasti lähemmäs tasapeliä – sillä erityishuomiolla, että valkoisen c5-sotilas on huonosti puolustettu ja mikäli mustalle annetaan aikaa, musta pystyy rakentamaan tilanteen, jossa sotilasta ei pysty enää puolustamaan.
Siirtoa paria myöhemmin nuori vastustajani rakentaakin edellä mainitun tilanteen, ja lähden loppupeliin sotilaan verran jäljessä, minkä johdosta pelaan aiemmin mainitun g4-, f4-puskun, toki tällöin tein sen nähtyäni pelitilanteen kuivuneen kasaan.
Vastustajani oli selkeästi yllättynyt siirrosta 15.g4, mutta tässä tilanteessa olin jo tuhlannut selkeästi aikaa ja hyökkäykseni jäi vaillinaiseksi.
Pikakelaten ottelua eteenpäin siirrolla 27 olen jäljessä jo toisen sotilaan, ja vastustajani pelasi ilman riskiä vieden pelin tilanteeseen, jossa laudalla oli enää kummankin puolen kuningas ja sotilaita, jolloin kahden sotilaan etumatka oli yksinkertaisesti liian paljon ja jouduin luovuttamaan ensimmäisen selopelini, kuitenkin kokemusta rikkaampana ja valmiimpana tulevien pelien uusiin haasteisiin.
Kirjoitti Olli-Pekka Peitsalo
