Tarkastelemme seuraavassa taktiikkatutkielmassa yhtä tyypillistä kuviota, joka syntyy yleensä ns. avopeleissä eli peleissä, jotka alkavat siirroilla 1.e4 e5. Pisteiden f7 ja f2 heikkous voi tulla ilmeiseksi myös muissa avauksissa, joten kannattaa olla tarkkana tällaisen mahdollisuuden varalta. Lähetin uhraukseen f7:een ja f2:een yhdistyy usein ratsun siirto e5:een (e4:een) sekä shakki, joka antaa uhraajalle ratkaisevan aloitteen. Tämä taktinen perusidea tunnettiin jo 1500-luvulla, jolloin nykyaikaisen shakin säännöt olivat vasta syntyneet.
Seuraavassa peliesimerkissä lähetin uhrausta käyttää espanjalainen piispa Ruy Lopez, joka on jäänyt shakkihistoriaan espanjalaisen avauksen 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lb5 kehittäjänä. (Philidorin puolustuksen harrastajia saattaa kiinnostaa tieto, että Ruy Lopez piti 2...Rc6:n kumouksena siirtoa 3.Lb5 ja suositteli sen vuoksi mustalle siirtoa 2...d6!.)
Lopez–Leonardo, Rooma 1575
1.e4 e5 2.f4 (ns. kuningasgambiitti, jossa valkea on valmis uhraamaan f-sotilaan pelialoitteen saamiseksi) 2...d6 3.Lc4 c6 4.Rf3 Lg4? 5.fxe5 dxe5
6.Lxf7+! Kxf7 7.Rxe5+ Ke8 8.Dxg4 Rf6 9.De6+ De7 10.Dc8+ Dd8 11.Dxd8+ Kxd8 12.Rf7+ 1-0
Samanlaisen lähetin näennäisuhrauksen f7:een olen päässyt myös itse tekemään pari kertaa 2000-luvun ehkä suosituimmassa pelimuodossa eli nettiblixtissä. Avauksena käytin nettiblixtissä yleensä ns. kakkosasettani valkeilla eli Birdin avausta 1.f4. Vaikka kiinnityssiirron Lg4 huonous tuli tunnetuksi eräissä kuningasgambiittin varianteissa jo 1500-luvulla, niin samaa virhettä toistetaan samoissa avauksissa edelleen 2000-luvulla:
Jalas–NN, ICC Blitz 2006
1.f4 e5 2.fxe5 d6 3.Rf3 dxe5 4.e4 Lc5 5.Lc4 Rf6 6.Rc3 Lg4?? (6...Rc6)
7.Lxf7+! Kxf7 8.Rxe5+ Ke8 9.Rxg4 Rxg4 10.Dxg4 ja piste kotiin.
Toinen klassinen hieman rohkeampaa uhrailua edustava esimerkki samasta aiheesta 1600-luvun alusta:
Polerio–X, Italia 1601
1.e4 e5 2.f4 exf4 3.Rf3 g5 4.Lc4 g4 5.Lxf7+!?5...Kxf7 6.Re5+ Ke6 7.Dxg4+ Kxe5 8.Df5+
Toinen mahdollinen jatko tässä oli 8.d4+ Kxd4 9.b4 Lxb4+ 10.c3+ Lxc3+ 11.Rxc3 Kxc3 12.Lb2+ Kxb2 13.De2+ Kxa1 14.O-O matti.
8...Kd6 9.d4 Lg7 10.Lxf4+ Ke7 11.Lg5+ Lf6 12.e5! Lxg5 13.Dxg5+ Ke8 14.Dh5+ Ke7 15.O-O! De8 16.Dg5+ Ke6
17.Tf6+! Rxf6 18.Dxf6+ Kd5 19.Rc3+ Kxd4 20.Df4+ Kc5 21.b4+ Kc6 22.Dc4+ Kb6 23.Ra4X
Ylläoleva ns. villiä Muzion gambiittia edustava peli saattoi kannustaa joitakin pelaajia kokeilemaan italialaisessa avauksessa 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Lc5 epäkorrektia Jerome-gambiittia 4.Lxf7?!, joka kumoutuu tyylikkäästi seuraavassa pelissä:
NN–Blackburne, Lontoo 1880
1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Lc5 4.Lxf7+ Kxf7 5.Rxe5+ Rxe5 6.Dh5+ g6!
Parempi kuin 6...Rg6 7.Dxc5, jolloin valkealle jää kaksi sotilasta kompensaationa upseerista ja hän pysyy vielä hyvin mukana pelissä.
7.Dxe5 d6!
Blackburne asettaa ansan.
8.Dxh8
Valkea ei voi vastustaa torninryöstön houkutusta.
8...Dh4 9.O-O Rf6 10.c3 Rg4 11.h3 Lxf2+
Mustan vuoro lyödä f2:een!
12.Kh1 Lf5!
"Wie Katz und Maus" (Kuin kissa ja hiiri).
13.Dxa8 Dxh3+! 14.gxh3 Lxe4X.
Lähetin uhraus ja siihen yhdistyvä ratsunsiirto voivat ilmaantua toki myös kääntöväreillä pelatessa eli musta uhraa tai iskee lähetillään f2:een, ratsu shakkaa e4:stä ja peli päättyy 0-1. Fajarowicz-Budapestin pelaajalle lienee tuttu seuraava Lxf2+ ja Re4 -kuvio:
Raletich–Mosher, Kanada 1957
1.d4 Rf6 2.c4 e5 3.d5?! Lc5 4.h3?
Tämän siirron ideana oli ilmeisesti estää 4...Rg4, mutta f2 on yllättävän heikko:
4...Lxf2+! 5.Kxf2 Re4+
6.Kf3 Dh4 7.Rc3
Peliä kommentoinut unkarilainen shakkimestari Emil Gelenczei: "Haluttomasti lähtee myöhässä eli 12. hetkellä valkea ratsuväki mukaan taisteluun."
7...Dg3+ 8.Kxe4 f5+ 9.Kxf5 d6 10.Ke4 Lf5+ 11.Kxf5 Dg6X.
"Ein äusserst seltenes Mattbild" (Erittäin harvinainen mattikuvio).
Eräässä preussilaisen avauksen 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rf6 variantissa sekä valkea että musta iskevät f7:een ja f2:een. Kyseessä on ns. Traxler-variantti:
Caplan–Kanomori, San Francisco 1965
1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rf6 4.Rg5 Lc5!? (Traxler) 5.Rxf7 Lxf2+ 6.Kf1
Suurmestari Paul Keres toteaa tästä asemasta: "Peli on 6.Kxf2!?:n jälkeen erittäin monimutkainen ja epäselvä." Rybkakaan ei ole löytänyt selvää ratkaisua 6.Kxf2:n jälkeisissä jatkoissa, joskin sen mukaan pelin pitäisi kääntyä lopulta valkean eduksi.
6...De7 7.Rxh8 d5 8.exd5 Rd4!
Uhkaa 9...Lg4.
9.Le2
Keresin mukaan paras tässä oli 9.h3 Lg3! 10.c3 epäselvin asemin, ja hän totesi aikanaan: "Kaikki nämä variantit ovat erittäin monimutkaisia ja vaikeita hahmottaa. Vain mielikuvitus auttaa tällaisissa asemissa." (Ainakin lähipelissä, koska toistaiseksi emme voi asentaa Rybka-sirua tai muuta vastaavaa tekoälyprosessoria aivoihimme ja hyvä niin!)
9...Df8!? (aiemmin oli tässä pelattu 9...Lh4) 10.d3 Le3!
"Da liegt der Köder" (Syötti on asetettu).
11.Lxe3? Rg4+ 12.Ke1 Rxe3 13.Dc1 Rxg2+ 14.Kd1 Df2 15.Rc3 Re3+ 16.Kd2 Rf3X.
Lopuksi vielä lyhyt venäläinen peli 1.e4 e5 2.Rf3 Rf6, jossa temaattinen lähetin uhraus f2:een on ratkaisevasti mukana:
Lowens–Stafford, kirjepeli 1950
1.e4 e5 2.Rf3 Rf6 3.Rxe5 Rc6!?
Harvinainen siirto, jota ei venäläisen pelin avausteoriakirjoista löydy. Paras vastaus on ehkä 4.Rf3 siirtyen neliratsupelin, mutta valkea halusi pitää ”voittosotilaan” ja välttää tasapelin. Viimemainittu onnistuikin hyvin pelissä – ei tullut remiä!
4.Rxc6 dxc6 5.e5?! (5.d3) 5...Re4 6.d3? Lc5!!
Valkea luovutti. Miksi? Koska lähetin uhrausidea f2:ssa ratkaisisi pelin nopeasti: "pääjatkossa" a) 7.dxe4 Lxf2+! 8.Ke2 Lg4+ 0-1 valkea menettää daamin, eikä auta myöskään b) 7.Le3 Lxe3 8.fxe3 Dh4+, ja jälleen musta voittaa.
Lxf7(Lxf2)-terveisin, Aaro Jalas
Taktiikkatutkielman kirjalliset lähteet:
- Gelenczei, Emil: 200 Eröffnungsfallen
- Gelenczei, Emil: 200 Neue Eröffnungsfallen
- Randviir, Juri: Caissa riik ja ruutlid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti