Gambiittien pelaajana uhraan avauksessa usein sotilaan, joskus kaksikin, horjuttaakseni aseman tasapainoa ja saadakseni aloitteen. Saatan keskipelissäkin uhrata sotilaan hyökkäyksen jouduttamiseksi, ja odotan aina tilaisuutta ratkaista pelin näennäisuhrauksella, joka voittaa materiaalia tai johtaa mattiin.
Kauneimmissa shakkipeleissä henki voittaa materian: uhrataan sotilaita, ehkä upseereitakin, jotta saadaan pitkäaikainen aloite, joka lopulta ratkaisee pelin. Itse en uskalla yleensä pelata aitoja upseerinuhrauksia, sellaisia joiden seurauksia en pysty laskemaan – lukuun ottamatta pikapelejä, joissa on joskus ihan pakko uhrata näyttävästi, koska uhraus saattaakin toimia tai ainakin vastustaja voi erehtyä aikapulassa.
Seuraava etäpelin loppu on harvinainen esimerkki aidosta upseerinuhrauksestani muussa kuin pikapelissä. Mustan siirto:
26...Txh2!?
Olin analysoinut parina iltana, että kaikkien muiden siirtojen jälkeen valkea saa edun. Jäljelle jäi vain torninuhraus, joka tuntui epäilyttävältä mutta johti monimutkaisiin muunnelmiin, joita en pystynyt analysoimaan tarkasti. Jos siis halusin vielä pelata voitosta, torni piti uhrata. Takaraivossa oli kuitenkin pelko, että torninuhraus saattoi olla häviösiirto. FireBird suosittelee 26...Tg6 mustan pienin eduin.
27.Da6+?
27.Kxh2 Txg3 28.Kg1 f4 mustan pienin eduin.
27...Kd8 28.Kxh2
28...Dg7!
"Hiljainen" siirto on tehokkain: g3-lyönnin kanssa ei tarvitse hätiköidä. Matti tulee helpoiten daami edellä hyökätessä. FireBird ehdotti ensin 28...Txg3 mustan eduin, mutta kun näytin sille pelisiirron, se ihastui siihen heti ja ilmoitti mustan voittavan.
29.Da5+ Ke8 30.Dd2 Dxg3+ 31.Kg1
31...f4 32.De2
32.Df2 Dh3 33.Kf1 Dxd3+ voittaa nopeasti.
32...f3 33.Dxe4+ Kd8 0-1 (Tommi Lindholm – Jyrki Heikkinen, etäpeli 2003)
Loppu tulee esimerkiksi jatkossa 34.Re1 Dh2+ 35.Kf1 Txg2, ja tovin mietittyään FireBird julistaa 15 siirron matin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti