Lauttasaaren shakkikerhon kakkosjoukkue pelasi eilen vierasottelun Hangon Shakkiseuraa (HaSS) vastaan. Jo automatkalla Lauttasaaresta Hankoon oli aistittavissa lievää hermostuneisuutta, sillä tällä kertaa joukkuesarjan viimeinen kierros ratkaisisi myös lohkovoiton. Ennen viimeistä kierrosta olimme lohkon johdossa puhtaalla pelillä. Hanko oli lohkossamme toisena, sillä HaSS oli pelannut tasan Karjaan Uran kakkosjoukkuetta vastaan ja voittanut kaikki muut ottelunsa.
Hermostuneisuus näkyi mielestäni myös peleissä, sillä pelit eivät olleet erityisen kaunista katsottavaa. Ottelun lopputuloksen ratkaisi lähinnä toimiminen joukkueena, ja taktisesti oikea toiminta tasapelitarjousten kanssa.
Ensimmäisenä päättyi Seppo Järvisen peli. Peli näytti sivusta katsottuna tasaiseselta, kunnes Seppo menetti kvaliteetin. Tämän jälkeen ei selkeässä loppupelissä ollut enää mitään tehtävissä. Olimme nyt yhden pisteen verran tappiolla.
Hiukan aikaisemmin Kimmo Turtiainen oli kakkoslaudalla ehdottanut tasapeliä vastustajalleen, joka kuitenkin katsoi paremmaksi jatkaa peliä. Hyvin pian Sepon häviön jälkeen sekä Kimmon vastustaja että oma vastustajani ehdottivat tasapeliä. Kaikesta päätellen vastustajamme eivät olleet käyneet katsomassa nelos- ja viitospöytien tilannetta.
Seuraavien viidentoista minuutin ajan minä ja Kimmo seurasimme pikemminkin Timo Siikosen ja Tommi Laaksovuoren pelejä. Tommilla näytti olevan vahva hyökkäysasema ja Timonkin asema näytti selvästi paremmalta. Annoimme aikamme kulua, sillä vastustajamme eivät tietenkään enää voineet perua tasapeliehdotustaan.
Parin siirron kuluttua Tommin vastustaja luovutti. Nyt joukkuetilanne oli 1-1. Timolla taas oli kahden sotilaan etu selkeän näköisessä keskipelissä. Koska ottelussa meille riittäisi tasatulos, välittömästi Tommin vastustajan luovutuksen jälkeen hyväksyin oman vastustajani tasapelitarjouksen asemassa, jossa näytin jäävän jo hiukan heikommalle. Myös Kimmo otti tasapelitarjouksen vastaan.
Jäljellä oli vielä jännitettävänä Timon peli. Vastustaja yritti aikansa saada sotkuja laudalle, ja Timo oli vaarassa ajautua aikapulaan. Lopulta peli sovittiin tasapeliksi, mikä varmisti ottelun päättymisen tasatulokseen. Tasatuloksen myötä LauttSK 2 oli lohkovoittaja ja nousee ensi kaudelle kakkosdivisioonaan!
Kauden päätteeksi on hyvä pohtia menestyksen syitä. Nähdäkseni menestyksen takana oli kaksi avaintekijää: joukkueen kokoonpanon pysyvyys ja tasavahvuus. Kun joukkue pysyy kierroksesta toiseen lähes samana, joukkueen etu muodostuu yksilösuorituksia tärkeämmäksi. Tällöin pelaajat venyvät parhaimpaansa ja ottavat huomioon joukkuen tilanteen oman vahvuuslukunsa kehityksen sijaan.
Tasavahvuus puolestaan tuntuu kolmosdivisioonassa erityisen hyödylliseltä: monilla joukkueilla saattaa olla 400-500 pisteen eroja vahvuusluvuissa. Meidän joukkueemme pelasi noin sadan selopisteen sisällä. Tämä helpottaa pisteiden napsimista varsinkin alemmilla laudoilla.
Olisikohan Lauttasaaren shakkikerhossa syytä harkita kolmannen joukkueen muodostamista ensi kaudelle? Kolmella joukkueella on viimeksi pelattu muistaakseni 90-luvun lopulla. Nyt kun olemme saaneet kerhoon uusia jäseniä, olisi mahdollista peluuttaa kahden joukkueemme ulkopuolelle jääneitä vanhoja jäseniä ja kerhon tulokkaita kolmosdivisioonassa. Näin kerho voisi tarjota entistä useammalle jäsenelleen mahdollisuuden edustaa Lauttasaarta eri joukkuekilpailuissa.
14. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno homma! Nyt on meillä on kaksi vahvaa joukkuetta, joilla haetaan menestystä! Mahdollisen kolmosjoukkueen profiili voisi olla erilainen - se voisi olla lähinnä harjoituskenttä pitkiä pelejä varten kerhon alempiseloisille sekä aloitteleville pelaajille, jolloin tulostavoitteet voisivat olla vaatimattomattomat kuin ykkös- ja kakkosjoukkueilla.
Lähetä kommentti