Daamigambiitin Marshall-puolustus 1.d4 d5 2.c4 Rf6

Aloittelijoiden ja vähän pitemmällekin kehittyneiden pelaajien peleissä näkee usein niin sanotun epäkorrektin daamigambiitin puolustuksen 1.d4 d5 2.c4 Rf6?! Itsekin olen saanut pelata tuota vastaan melko usein valkeilla – yleensä olen voittanut. Wanhan Fritzini vuoteen 2006 asti ulottuvan tietokannan mukaan valkean tulos varmimmassa variantissa 1.d4 d5 2.c4 Rf6 3.cxd5 Rxd5 4.Rf3! on vakuuttava: valkean voittoprosentti on kansainväliseen ELO-laskentaan päätyneissä peleissä ollut peräti 92 %!

Miksi tätä varianttia sitten on pelattu kokeneiden pelaajien turnauspeleissä, vaikka sillä saadut tulokset ovat noin huonoja? Syitä voi olla useita: halu mennä ”epäteoreettiseen” varianttiin vastustajan yllättämiseksi, jonkin oman uutuuden testaaminen kyseenalaisessa variantissa tai sitten vain lipsahdus ”väärään varianttiin” erikoisen siirtojärjestyksen kautta. Tuo viimeksi mainittu tapahtui muun muuassa kirjeshakin KVM Arto Lehdolle LauttSK Open –turnauksessa syksyllä 1998:

Aaro Jalas – Arto Lehto, LauttSK Open 1998 (7.kierros)

1.Rf3 d5 2.c4 Rf6?! 3.cxd5 Rxd5 4.e4 Rb6 5.d4 Lg4….

…Nyt meillä on asema, joka olisi voinut tulla myös siirtojärjestyksessä 1.d4 d5 2.c4 Rf6 3.cxd5 Rxd5 4.Rf3 Lg4 5.e4 Rb6:n jälkeen. Daamigambiitissa Arto ei olisi tietenkään pelannut tällaista varianttia, mutta kun pelattiin 1.Rf3 d5 2.c4, niin sattui pikku lipsahdus! Eli tällaista siirtojärjestyskikkailua voi joskus harrastaa vahvempia pelaajia vastaan…

6.Le3 e6 7.Rc3 Le7 8.Le2…

…ei tässä soliidissa siirrossa sinänsä mitään vikaa ole, mutta Fritzini väittää, että siirrolla 8.Dc2 olisin saanut selvemmän edun: esim. 8.-Lxf3 9.gxf3 Rc6 10.0-0-0 Rb4 11.Db3.

8. –R8d7 9.0-0 0-0 10.h3 Lh5 11.Dd2 c6 12.Tfd1 Rf6?!

…Fritzin mukaan musta on lähempänä tasoitusta jatkoissa 12. –Lxf3 tai 12. –Tac8, jolloin valkean etu on minimaalinen.

13.a3…

…tämä varovainen siirto ei ole huono, mutta Fritz suosittaa jo tässä 13.Re5 Lxe2 14.Dxe2.

13. –Tac8 14.Re5 Lxe2 15.Dxe2 Rfd7 16.Rxd7?!

…tällaiset vaihdot helpottavat mustan peliä, Fritzin mielestä valkean pitäisi pelata joko 16.b4 tai 16.Lf4 melko selvin eduin (+0,6)

16. – Dxd7
17.Td2?!

…nyt musta lähes tasoittaa aseman, Fritzin mielestä parempi oli 17.a4 (+0,57)

17. – Tfe8
18.Tad1?!

…Fritzin mielestä oikea idea tässäkin olisi 18.a4 (+0,5)

18. –Tc8
19.Dd3

….pelin aikana mietin myös siirtoa 19.d5 ajatuksena 19.-exd5 20.Lxb6 axb6 21.exd5, joka Fritzin mukaan johtaa tasa-asemaan.

19. –Dc7 20.De2 Lf8 21.Df3

…Fritzin mielestä hieman parempi oli 21.b4

21.-Rc4 22.Lf4??

…ilmeisesti ns. shakkisokeus, luonteva siirto olisi ollut 22.Tc2 suunnilleen tasa-asemiin vievin jatkoin.

22. – Rxd2 ja 0-1

Ei tehnyt mieli jatkaa tuollaisen kämmin jälkeen, kun vastassa oli lähipelissä yli 700 selopistettä korkeammalle rankattu kirjeshakin KvM!

Menkäämme sitten daamigambiitin Marshall-puolustuksen teoriaan. Siirtojen 1.d4 d5 2.c4 Rf6?! 3.cxd5 Rxd5 jälkeen ilmeiseltä vaikuttaa 4.e4, joka johtaa kuitenkin valkean kannalta vaikeampiin asemiin kuin varma jatko 4.Rf3! Tämä tuli ilmi jo Marshall-puolustuksen kantapelissä:

Aljechin – Marshall, Baden-Baden 1924
1.d4 d5 2.c4 Rf6?! 3.cxd5 Rxd5 4.e4 Rf6

...musta olisi voinut pelata myös 4. –Rb6 siirtyen jonkinlaiseen Grunfeldin puolustukseen siirrolla 5.-g6. Mutta Marshallilla oli tässä mielenkiintoinen gambiitti-idea:

5.Ld3

Paremmalta vaikuttaa tässä 5.Rc3 jatkona esim. 5.-e5?! 6.dxe5 Dxd1+ 7.Kxd1 Rg4 8.Rd5! (Rybka)

5. -e5!

nyt tämä gambiitti toimii paremmin kuin siirron 5.Rc3 jälkeen.

6.dxe5 Rg4
7.Rf3

Valkean on pelattava tarkasti: esim. 7.f4? Lc5 8.Rh3 Dh4+ johtaisi mustan etuun.

7. –Rc6
8.Lg5!

8.Lf4? Rb4! 9.Lc2 Dxd1+ ja valkea luovutti pelissä Guinari – Rastrelli, Bologna 1925
Miksi? Koska 10.Lxd1 Rd3+ ja lähetti f4:ssä olisi pudonnut.

8. –Le7
9.Lxe7 Dxe7
10.Rc3 Rcxe5
11.Rxe5 Dxe5!?

…hieman varmempaa mustalle olisi ehkä ollut siirtyä suosiolla loppupeliin, vaikka jatkossa 11.-Rxe5 12.Le2 0-0 13.f4 Rg4 14.Lxg4 Dh4+ 15.g3 Dxg4 16.Dxg4 Lxg4 17.Kf2 Tad8 18.h3 valkealla olisi ollut etua. Marshallin valitsema jatko on kuitenkin paremmin muunnelman henkeen sopiva.

12.h3 Rf6
13.Dd2!

Ruutu f4 valvontaan ja pitkän linnan valmistelu. Jos valkea olisi pelannut 13.0-0?!, niin musta olisi napannut aloitteen 13.-g5!:lla.

13. – Ld7
14.De3!

Estää toistaiseksi mustan pitkän linnan ja ottaa hallinnan tummilla ruuduilla.

14. –Lc6?

Mustan olisi pitänyt pelata 14. –Da5! ajatuksena pitkä linna. Tällöin musta olisi saattanut olla vielä hyvin mukana pelissä. Ainakin paremmin kuin pelijatkossa.

15.0-0-0 0-0
16.f4 De6
17.e5 Tfe8
18.The1 Tad8
19.f5 De7
20.Dg5 Rd5
21.f6

Valkean hyökkäys sujuu kuin itsestään. Valkean kuningas on hyvässä turvassa daamisivustalla, kun taas mustan kuningas…

21. –Df8
22. Lc4! Rxc3
23.Txd8 Txd8
24.fxg7! Rxa2+

huonosti menee mustalla myös jatkossa 24. –De8 25.Lxf7+ Kxf7 26.Tf1+ Ke6 27.Tf6+ Kd5 28.Tf8!

25.Kb1!

Ahneen suoraviivainen jatko 25.Lxa2 Dc5+ helpottaisi turhaan mustan peliä.

25. –De8
26.e6!

myös 26.Lxf7+ on hyvä, mutta tämä on parempi!

26. –Le4+
27.Ka1 f5
mustan näkymät eivät ole paremmat jatkossa 27. –fxe6 28.Lxe6+ Dxe6 29.Dxd8+ Kxg7
30.Dd4+ Kf7 31.Txe4.

28.e7+ Td5
29.Df6 Df7
30.e8D+ ja musta totesi, että nyt riittää: 1–0.

(pelin huomautukset Kimmo Konsalan kirjasta Kaksi shakkineroa, s. 409 – 410)

No niin! Tuo oli hieno peli, mutta valkean oli pelattava tarkasti, koska mustalla oli omat vastamahdollisuutensa. Eli jos emme ole Aljechinin tasoisia pelaajia, niin ehkä ei kannata kokeilla terävää jatkoa 4.e4!?

Käytettävissämme on varmempi ns. ”92 %:n jatko” 4.Rf3! Jotta tuo 92 % toteutuisi omissa peleissänne, niin perehtykäämme tarkemmin Marshall-puolustuksen ”varmaan kumoukseen”. Siegbert Tarrasch totesi aikanaan: ”Se, joka pelaa parempaa varianttia, voittaa”. Ja hän oli kaikesta shakkimodernistien arvostelusta huolimatta klassisen asemapelin suuri mestari, joka osasi korjata pisteet kotiin hienoilla loppusommitelmilla silloin kun pääsi asemapelillään sommittelukypsiin tilanteisiin.

Teoriakatsaus 1.d4 d5 2.c4 Rf6?!

1.d4 d5 2.c4 Rf6?! 3.cxd5! Rxd5

Musta voi kokeilla myös siirtoa 3. –Dxd5, mutta 4.Rc3 ja myöhemmin e4 antavat silloin valkealle selvän asemaedun, jolla pisteen pitäisi tulla aika varmasti kotiin (ks. esimerkkipeli Jalas - Holm). Tosin Rybka väittää, että jatkossa 3. –Dxd5 4.Rc3 Da5 valkean etu olisi vain minimaalinen. Mielenkiintoisempi on gambiitti-idea 3. –g6!?, joskin valkealla on parempi peli jatkossa 4.Da4+ Ld7 5.Db3. Rybka ehdottaa mustalle toista vielä mielenkiintoisempaa gambiittia
3. –c6!? 4.dxc6 Rxc6 5.Rf3 e5! ja katsoo mustan jopa tasoittavan:

Valkea voi halutessaan siirtyä 3.-c6!?:n jälkeen 4.Rf3 cxd5 5.Rc3 Rc6 6.Lf4! slaavilaisen puolustuksen vaihtovarianttiin minimalistisin eduin.

4.Rf3!

Estää Marshall-puolustuksen pääidean 4.e4!? Rf6 5. Ld3 e5!, jolloin musta saa vastapeliä kuten edellä näimme. Nyt musta voi kokeilla seuraavia siirtoja:

a) 4. –Lf5 5.Db3!?

Myös 5.Rbd2 on hyvä: vartti- ja pikapeleissä olen voittanut pari kertaa upseerin 5. –e6?? 6.e4 ja korjannut pisteet kotiin.

5. –e6 6.Rc3 Rc6? 7.e4 Rxc3 8.exf5 ja valkealla on erinomainen peli, koska hänellä on hyvä ote vaaleista ruuduista sekä lähettipari. (IM Palliser) Musta voi kuitenkin pelata 6.-Rc6?:n sijasta paremmin 6. –Lb4!, jolloin valkean etu on minimaalinen. (Rybka)

b) 4. –e6

5.e4 Rf6 6.Rc3 Le7 7.Ld3 Rc6 8.0-0 Rb4 9.e5! Rfd5 10.Le4 c5 11.Ld2 (Palliser – Smith, Leeds League 2002). Valkea hallitsee keskustaa, hänellä on tilaetu ja mustan linnoittaessa hän voi saada kovan hyökkäyksen.

c) 4. –g6!?

5.e4 Rb6 6.h3! johtaa mustan kannalta huonoon Grunfeld-muunnelmaan. Mustalla ei ole vastapeliä valkean keskustaa vastaan kun Grunfeldin perusidea 1.d4 Rf6 2.c4 g6 3.Rc3 d5 4.cxd5 Rxd5 5.e4 Rxc3 6.bxc3 c5 ei tässä variantissa toteudu. Ja 6.h3! estää mustan kuningatarlähetin luontevan kehittämisen. Mahdollinen jatko siirron 6.h3! jälkeisessä asemassa on 6. –Lg7 7.Rc3 0-0 8.Le2 Rc6 9.Le3 e5 10.d5 Re7 11.Db3 a6 12.Td1 Dd6 13.0-0 valkean hyvin asemin pelissä Palliser – Gordon, Oxfordshire League Cup 2002: valkea pelaa Rd2, a4-a5, Rc4 ja murtaa nopeasti mustan blokadipuolustuksen.

d) 4. –Rc6?

5.e4 Rf6 6.Rc3 Lg4 7.d5! ja valkealla on mukavat näkymät:

d1) 7. –Re5? 8.Rxe5!! Lxd1 9.Lb5+ c6 10.dxc6 ja valkea voittaa. Pelissä Oskam – NN, Alankomaat 1927 musta yritti 10. –Db6 11.cxb7+ Dxb5 12.bxa8D+ ja antautui, koska olisi seurannut 12. –Db8 13.Dxb8 matti. Pelissä Jalas - Praseet, LauttSK Cup 2010 musta yritti siirtoa 10.-Lg4, mutta hävisi upseerin jatkossa 11.c7+ ja sitä myöten myös pelin.

d2) 7. –Rb4? 8.Da4+ ja valkea voittaa

d3) 7. –Rb8 ja mustan asema on epämukava.

d4) 7. –Lxf3 8.Dxf3 valkean selvin eduin.

e) 4. –Lg4 - kts. yllä peli Jalas – Lehto, LauttSK Open 1998

f) 4.-c6 – kts. alla peli Jalas – gw62, ICC Blitz 2005

g) 4. –f5!? on Rybkan suositus, mutta ihmissilmään tuo näyttää aika erikoiselta. Suoraa kumousta ei ehkä ole, mutta ruudun e5 heikkous pistää ainakin minun asemasilmääni.

Teoriakatsauksen tuloksena voimme todeta, että valkealla on Marshall-puolustuksen kohdatessaan kohtalaisen hyvät mahdollisuudet korjata piste kotiin. Kuitenkin puolustus näyttäisi olevan hieman mainettaan parempi: tietokoneohjelma Rybka on löytänyt mustalle parannuksia, joiden avulla Marshall-puolustus 1.d4 d5 2.c4 Rf6?! olisi ehkä sittenkin pelattavissa ja teorettinen arvio ?! (epäilyttävä) saattaakin muuttua !?:ksi (mielenkiintoinen). Valkea voi halutessaan pelata tietysti 3.Rc3, jolloin musta voi siirtyä monen soliidia perusdaamigambiittia tahkoavan valkean kannalta ikävän terävähköön Grunfeld-puolustukseen 3.-g6!? 4.cxd5 Rxd5 5.e4 Rxc3 6.Rf3 c5 jne. Jos valkea pelaa soliidimman 3.Rf3, niin mustan kannattaa siirtyä 3.-e6, 3.-c6 tai 3.-dxc4:lla daamigambiitin päämuunnelmiin.

Sitten muutama näyte allekirjoittaneelta, siitä miten Marshall-puolustusta vastaan voi pelata:

Jalas – Ruuskanen, kirjepeli (!) 1997–1998

1.d4 d5 2.c4 Rf6?! 3.cxd5 Rxd5 4.Rf3 Rc6 5.e4 Rf6 6.Rc3 a6? 7.d5! Rb8 8.e5! Rxd5?? 9.Dxd5 Dxd5 10.Rxd5 Kd8 11.Lf4 e6 12.Lg5+ Kd7 13.Rc3 h6 14.0-0-0+ Kc6 15.Rd4+ Ka5 16.Ra4+ Ka5 17.Ld2+ Lb4 18.Lxb4+ Kxa4 19.Rc2 Rc6 20.b3X.

Jalas – gw62, ICC blitz 2005

1.d4 d5 2.c4 Rf6 3.cxd5 Rxd5 4.Rf3 c6!? 5.e4 Rc7 6.Rc3 e5? 7.Rxe5 Lb4 8.Df3 0-0 9.Le3 Re6 10.Dd1 Rd7 11.a3 Lxc3+ 12.bxc3 Rxe5 13.dxe5 Dxd1+ 14.Txd1 b5 15.Le2 a5 16.0-0 La6 17.f4 g6 18.f5 Rg7 19.Rd6 b4 20.Lxa6 Txa6 21.cxb4 axb4 22.axb4 Ta3 23.Lc5 Le8 24.e6 fxe6 25.fxe6 Txe6 26.Td8+ Te8 27.Txe8+ Rxe8 28.Te1 Ta8 29.e5 Rg7 30.e6 Te8 31.e7 Rf5 32.g4 Rh4 33.Tf1 h5 34.Tf8+ ja 1-0.

Jalas - Holm, Ilmajokiturnaus 2010

1.d4 d5 2.c4 Rf6 3.cxd5 Dxd5 4.Rc3 Dd8 5.e4 e6 6.Rf3 h6 7.Ld3 Le7 8.0-0 0-0 9.Le3 Rh7 10.Dc2 f5 11.Re5 De8 (11.-f4 12.Ld2 Dxd4 13.Rg6) 12.exf5 exf5 13.f4 c6 14.Tf3 Ld6 15.Taf1 Lxe5 16.fxe5 Rg5 17.Lxg5 hxg5 18.Lxf5 Lxf5 19.Txf5 Txf5 20.Dxf5 Dd7 21.Df8+ Kh7 22.Re2 De6 23.Tf7 Dg6 24.Txb7 a5 25.Txb8 Txb8 26.Dxb8 Db1+ 27.Kf2 Df5+ 28.Ke1 Db1+ 29.Kd2 Dxa2 30.Rc3 Dc4 31.Db6 Df1 32.Dxc6 Df2+ 33.Re2 Df8 34.Dc3 ja 1-0.

Ja lopuksi vielä oppikirjanäyte sarjasta ”mestari vastaan amatööri”:

Gideon Ståhlberg – Pablo Barckham, Chile 1946 (simultaanipeli)

1.d4 d5 2.c4 Rf6 3.cxd5 Rxd5 4.Rf3 e6 5.e4 Lb4+ 6.Rbd2 Re7 7.Ld3 Rbc6 8.0-0 Lxd2 9.Lxd2 0-0 10.Lc3 a6 11.De2 b5 12.a3 Rg6 13.g3 f5 14.e5 Dd5 15.Lb1 Lb7 16.La2 Dd7 17.d5 exd5 18.Tad1 Rce7 19.e6 Dd6 20.Rg5 h6 21.Rf7 Db6 22.h4 c5
23.h5 Rh8 24.De5 d4 25.Txd4 Rc6

26.Dxg7+! Kxg7 27.Tg4++ Kh7 28.Tg7X.


Teoriaterveisin,
Aaro Jalas