Extreme shakkia

Jokaisella shakinpelaajalla on varmasti oma tarinansa kerrottavana, siitä miten on löytänyt shakin pariin. Tämä on minun tarinani. Päätin myös kirjoittaa tästä, koska käsittelemäni aihepiiri on kovasti muodissa nykyään.

Olen viettänyt suuren osan varhaisesta elämästäni etelän lämmössä. Siellä tutustuin ensimmäiseen vakavasti ottamaani harrastukseen. Se oli aikaa kun rullaluistimet valtasivat alaa, ympäri maailmaa. Myös yksi ensimmäisistä extreme-lajeista otti ensi askeleensa tuohon aikaan. Tämä laji itseasiassa kuluu siihen lajikirjoon, joilla on virallinen extreme-laji luokitus. Kyseessä on aggressive inline skating. Minulla on aina ollut suuri halu kehittyä harrastuksessani ja pistää kaikki peliin. Pääsinkin harrastamaan kohtalaisen kovalla tasolla.

http://www.youtube.com/watch?v=coQIfD-55xQ&feature=related

Tässä linkki niin näette vähän mistä lajissa on kyse. Kaverin tyylisuunta on sama kuin itselläni eli, street. Ja taso vastaa suurinpiirtein silloista kuntoani. Monille tämä on rauhallisen ulkokuoreni takia erittäin vaikeaa uskoa. :)

Perheeni muutettua takaisin Suomeen asiat muuttuivat. Rullaluistelu ja varsinkin freestyle muodossa lajin harrastaminen vaikeutui huomattavasti. Kävin seuran treeneissä, mutta lukuisat hiekkatiet ja kylmä talvi eivät salli Suomeen samanlaista freestyle/street kulttuuria, kuin muualla. Aika oli kuitenkin otollinen, koska uusi samantyyppinen laji oli nousemassa suureen suosioon Suomessa. Kyseessä oli lumilautailu. Sitä sitten harrastin useita vuosia, mutta kehityskaari ei vanhempana ollut aivan sama, hyvää motoriikkaa vaativassa lajissa.

Harrastukset ovat olleet siis aina tärkeä osa elämääni. Niissä on pitänyt olla oikeanlainen osuus vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tosin huomaan että ikä lisääntyy ja sen mukana tulee varovaisuus ja oikeanlainen itsesuojeluvaisto. (joka minulta puuttui täysin 9-15-vuotiaana) Minua harmittikin pitkään että en enää yltänyt lähellekään entistä tasoani rullaluistelussa. Olin myös kasvanut hurjasti pituutta ja jäsenet kangistuneet treenin puutteesta.

Miksi siis kirjoitan tästä blogiin? Uskoisin että olen vihdoin löytänyt uuden lajin, joka paikkaa tuota aukkoa, joka iän ja opiskelun myötä on tullut elämääni. Arvaatte varmaan mistä lajista on kyse... Sehän on kaikkien tuntema raju extreme-laji, eli shakki! No joo, shakkihan on tylsää ja hidasta kuin mummo lumihangessa.

Kuitenkin pitkään asiaa pohdittuani, olen tullut tulokseen, että jotain tuossa pelissä pitää olla, kun se kiehtoo entistä rajojensa rikkojaa. Parasta siinä on tietysti itselle, että mahdollisuudet kehittyä, eivät ole sidottuja fysiikkaan. Loukkaantumisen riski on myöskin minimaalinen. Silti shakki tarjoaa kamppailua parhaimmillaan. Siinä todella otetaan mittaa miehestä.
Ennen sain valita ja kehittää oman tyylin ja trikit, jotka hioin pitkälle. Samoin shakissa jokainen kehittää aseensa ja löytää tyylinsä.

Ehkäpä eniten extremeä shakissa on kuitenkin lajin äärimmäinen kilpailullisuus. Laudan toisella puolella on vastustaja, joka tekee kaikkensa voittaakseen ja hänellä on aikaa siihen useita tunteja. Tai päinvastoin pikapelissä, sinulla on hänen voittamiseensa vain muutama minuutti. Asiaa ei helpota se, että vastustaja on saattanut pelata kyseistä peliä muutaman vuosikymmenen ja on siinä ajassa hionut arsenaalinsa kovaan kuntoon. Näitä lajeja yhdistääkin myös kova harjoittelu ja toisaalta työn tulokset, jotka näkyvät lopulta.

Extreme harrastajan avuttomin hetki, paikka missä löytää omat rajansa, on juuri ennen suoritusta, kun tietää että pitäisi pitää hermot kurissa ja onnistua vaikeassa tehtävässä. Tämä on siis koko homman tarkoitus,itsensä voittaminen. Saman hetken ja tunteen olen löytänyt uudestaan, shakkilaudan ääreltä, juuri ennen peliä. Kolikon toiselta puolelta löytyy valtava onnistumisen ilo, jonka hyvä suoritus tuottaa.

Oletko ajatellut aloittaa, jonkun extreme-lajin? Rajojansa voi siis rikkoa monella tapaa. Tässä tapauksessa ilman että rikkoo raajojansa. Tervetuloa Lauttasaareen! :)