17. kesäkuuta 2009

Belfast-kirjepeliottelu 1997

Kerhon 51-vuotishistoriikki (1999) ei mainitse lainkaan vuonna 1997 alkanutta Lauttasaari–Belfast-kirjepeliottelua. Ottelusta on vain vähän kirjattua historiaa, eikä ottelu virallisesti päättynyt, vaan viimeiset pelit vain jäivät kesken.

Tähän juttuun on kerätty ottelun pelaajien muistelut. Nyt varmasti voidaan todeta ottelu päättyneeksi ja julistaa Lauttasaari voittajaksi vähintään pistein 8–0 (loppujen 8 pelin tulos jäi epäselväksi).

Matti Rantanen oli ottelun isä: "David Houstonin Helsingin-käynnillä syyskuussa 1996 ehdotin, että LauttSK voisi haastaa hänen shakkikerhonsa kirjeshakkimatsiin. Pelit saatiin käyntiin vuoden 1997 alussa."

Kerhon toimintakertomus 1997 mainitsee ottelun: "Keväällä 1997 alkoi kirjeshakin ystävyysottelu pohjoisirlantilaista shakkikerhoa (The North Belfast Chess Club) vastaan." Se myös listaa ottelun parit:

David Houston (2100) – Arto Lehto
Tom Clarke (2100) – Matti Rantanen
Steven Scannell (1953) – Reijo Rautio
Adrian Skelton (1855) – Timo Joutsivuo
David Blair (1759) – Timo Siikonen
Stephen Wood (1807) – Simo Valkeajärvi
John Wood (1459) – Janne Kauppinen
Bernard McCaughney (1457) – Aaro Jalas

Arto, Simo ja Aaro voittivat molemmat pelinsä, samoin Janne, joka muistelee: "Tom Clarke kertoi, että vastustajani John Wood sairastui vakavasti eikä kyennyt jatkamaan peliä. Kerkesimme vaihtaa vain 4–5 siirtoa kummassakin pelissä."

Arto löysi Simon pelit: "Molemmat kestivät 10 siirtoa, ja molemmissa Simon julma ja ylienerginen daami shakkasi h-linjalta. Vastustaja oli Simon kertoman mukaan sitten niin turtana, että unohti vallan kokonaan luovuttaa, mikä on tietysti tuon ryökytyksen jälkeen ymmärrettävää."

Simo Valkeajärvi – Stephen Wood

1.e4 c5 2.Rf3 Rc6 3.d4 cxd4 4.Rxd4 d6 5.c4 e5 6.Rb5 f5 7.R1c3 Rf6 (7...a6 8.Lg5! +/=) 8.Lg5 Le7? (8...Kf7)

9.Lxf6 gxf6 10.Dh5+ Kf8 1-0

Peli voisi jatkua 11.O-O-O a6 12.Dh6+ Kf7 13.Rxd6+ Lxd6 14.c5 ±.

Stephen Wood – Simo Valkeajärvi

1.e4 e6 2.Rf3 d5 3.Rc3 Rf6 4.e5 Re4 5.Re2 Lc5 6.Red4? (6.d4 =)

6...Lxd4 7.Rxd4 Rxf2 8.Kxf2 Dh4+ 9.Kf3 De4+ 10.Kg3 Dxe5+ 0-1

Aaro muistelee rehtiä vastustajaansa, joka luovutti ajoissa jouduttuaan alakynteen: "Vastustajani luovutti molemmat pelit varhaisessa keskipelivaiheessa. Olin saavuttanut selvän edun, koska vastustajani meni jo avauksissa huonompiin asemiin johtaville sivuraiteille. Hän olisi voinut hyvin jatkaa pelejä, joissa asemat eivät olleet suinkaan toivottomat – ainakin itse olisin vielä jatkanut."

"Pelien päättyminen oli myönteistä, koska vastustaja ei turvautunut kirjeshakissa valitettavan yleiseen Dead Man's Defence -systeemiin (DMD), jossa heikompaan asemaan joutunut pelaaja alkaa viivytellä siirtojaan ja yrittää pitkittää toivotonta peliä toivoen, että vastapuolen kärsivällisyys pettää. DMD-pelaaja toivoo, että vastapuoli tekisi kärsimättömyyksissään jonkin karkean virheen (esim. väärän siirtomerkinnän) tai jopa luovuttaisi kyllästymisen vuoksi pelin."

1 kommentti:

Jyrki Heikkinen kirjoitti...

Lisää historian havinaa. Vanhasta British Chess Magazine -lehdestä löysin FIDEn vahvuuslistan tammikuulta 1985. Irlannin listan kärki oli tämmöinen:

1. Mark Orr (2320)
2. Tom Clarke (2315)
..
6. David Houston (2245)


Maailman kärki tämmöinen:

1. Kasparov (2715)
2. Karpov (2705)
3. Timman (2650)

Lähetä kommentti