Kokemuksia shakkikelloista

Shakkikello on tärkeä osa shakinpeluuta, joskus jopa tärkeämpi kuin lauta ja nappulat. Supersuurmestarit pelaavat vuosittain Melody Amber -turnauksessa pikapelin lisäksi sokkoshakkia, jossa raksuttaa shakkikello mutta nappuloita siirretään vain pään sisällä.

Toukokuussa 2009 ostimme kerholle neljä kappaletta uutta DGT 2010 -mallia. "Uusi ja parannettu malli DGT 2000:sta", lupaa esite. Kuukauden pelailun perusteella voin sanoa, että nuo ovat parhaita kelloja, joilla olen pelannut 25-vuotisen shakkiurani aikana. Kello on tukeva, näyttää tyylikkäältä, siinä on iso näyttö, ja ennen kaikkea se on erittäin kevyt painaa käyntiin, minkä pitäisi hillitä joidenkuiden halua hakata kelloa.

Kerhollemme on hankittu kahdeksan kappaletta DGT 2000 -mallia 2000-luvulla, pari kelloa parin vuoden välein. Kokemukset ovat huonot: yhdestä lakkasi toinen kello käymästä, yhden kellon LED-näyttö on osittain rikki (kun aikaa on 8.18, kello näyttää 0.18), neljästä kellosta on tullut "löysiä lenksuja", joilla voi pelata vain, jos muistaa painaa kelloa aina erittäin huolellisesti. Mutta on noita kelloja hakattukin sääntöjen vastaisesti liian kovalla kädellä.

Olemme hankkineet myös kaksi DGT XL -mallia, joita "kukaan ei osaa asettaa oikeaan aikaan" ja joita olemme päättäneet olla hankkimatta enempää. On kieltämättä hämäävää, että ohjelmat ovat erilaiset kuin vanhassa ja tutussa DGT 2000 -mallissa ja nappuloitakin on enemmän.

Kokeeksi olemme hankkineet myös kaksi hopeanväristä Merex 500 -mallia, jotka näyttävät DGT 2000:lta mutta joista puuttuu FIDE-leima ja jotka olivat siksi vähän halvempia (pitää muistaa, että jos järjestämme kansainvälisen FIDE-turnauksen, noita kelloja ei saa käyttää). Ne toimivat vielä erinomaisesti, mutta ovatkin vasta pari vuotta vanhoja.

Kerhollamme on myös läjä mekaanisia kelloja 1970—80-luvuilta, joista muutama toimii erittäin hyvin mutta joilla on pelattu vain satunnaisesti viime kymmenen vuoden aikana. Ne käyvät vielä hyvin normaaliin peliin, mutta ainakaan itse en enää mieluusti pelaa nopeaa shakkia, saati sitten pikapeliä, ilman digitaalista kelloa, josta ajan näkee sekunnin tarkkuudella kertavilkaisulla.

DGT 2010 -pakkauksen mukaan patterit kestävät kymmenisen vuotta. Kerhomme kelloilla pelataan keskimäärin 3—4 tuntia viikossa, kun mukaan lasketaan viikoittainen kerhoilta ja muut turnaukset. Kannattaa olla tarkkana, että ei jätä vahingossa kelloon virtaa päälle: viikossa patterit kuluvat lähes saman verran kuin normaalisti yhden pelivuoden aikana eli reilut 160 tuntia.

"Minulle on kerrottu, että täällä harrastetaan liiaksi pikapeliä", vastasi Bent Larsen vuonna 1969, kun häneltä kysyttiin Suomen shakkielämästä. Ja mikä on harrastaessa edelleenkin, kun shakkikellot sen kuin paranevat.