Keisari Napoleon ja shakki

Napoleon Bonaparten (1769–1821) ura politiikan ja sodankäynnin parissa lienee tuttu kaikille vähänkin Euroopan historiaa tunteville. Niille, jotka eivät jostain syystä tätä uraa tunne, mainittakoon, että Napoleon oli 1800-luvun alussa Ranskan keisari sekä Euroopan johtava poliitikko. Hänen painostuksestaan johtui se, että Venäjän keisari Aleksanteri I joutui vv. 1808-1809 valloittamaan Suomen, jolloin maamme siirtyi Ruotsin kuningaskunnan alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa. Venäjän osana Suomi sai kuitenkin autonomian, joka loi edellytykset maamme itsenäistymiselle reilut sata vuotta myöhemmin. Eli ehkä voimme kiittää Napoleonia siitä, että hän loi edellytykset itsenäisen Suomen synnylle!

Napoleon oli myös innokas shakinpelaaja. Valitettavasti politiikka ja sotaretket veivät niin paljon aikaa, ettei hänen shakkitaitonsa ehtinyt kehittyä kovin korkealle tasolle. Tästä osoituksena alla oleva peli, jonka Napoleon pelasi vuonna 1809 Wienissä nk. Turkkilaisena tunnettua shakkiautomaattia vastaan. Turkkilainen oli unkarilaisen sepän Farkas Kempelenin (1734–1804) rakentama mekaaninen koje, jota aikalaiset luulivat jonkinlaiseksi shakkitietokoneeksi. Todellisuudessa Turkkilainen toimi kuitenkin ihmisaivoin: se oli sinänsä hieno mekaaninen laite, mutta sen varsinaisena sisältönä oli peliautomaatin pöydän alla oleva ihmisshakkimestari, joka pystyi taitavasti rakennettujen mekanismien avulla seuraamaan yllänsä olevan pelilaudan tapahtumia sekä siirtelemään turkkilaiseksi puetun pelaajanuken käsiä luonnollisen näköisellä tavalla siirtojen tekemiseksi. Niinpä Napoleonin vastustajana seuraavassa pelissä oli todellisuudessa itävaltalainen shakkimestari Johannes Allgaier (1763–1823).

Napoleon Bonaparte – Turkkilainen (=Allgaier), Wien 1809

1.e4 e5 2.Df3?! – nk. Napoleonin hyökkäys. 2. –Rc6 3.Lc4 Rf6 4.Re2 Lc5 5.a3? – ajanhukkaa. 5. –d6 6.0-0 Lg4 7.Dd3 Rh5 8.h3 Lxe2 9.Dxe2 – tässä Napoleon odotti toiveikkaasti jatkoa 9. –Rg3? 10.Df3 voittavin pelein, mutta joutui pettymään: 9. –Rf4! 10.De1 Rd4 11.Lb3 Rxh3+ 12.Kh2 Dh4 13.g3 Rf3+ - peli on tosiasiassa jo ratkennut, mutta ajan tavan mukaan Napoleon jatkaa katkeraan loppuun asti: 14.Kg2 Rxe1+ 15.Txe1 Dg4 16.d3 Lxf2 17.Th1 Dxg3+ 18.Kf1 Ld4 19.Ke2 Dg2+ 20.Kd1 Dxh1+ 21.Kd2 Dg2+ 22.Ke1 Rg1 23.Rc3 Lxc3+ 24.bxc3 De2X.

Vuonna 1815 Napoleonin ura poliitikkona ja sotapäällikkönä päättyi Waterloon taistelussa kärsittyyn tappioon. Euroopan rauhanhäritsijäksi julistettu Ranskan ex-keisari määrättiin viettämään elämänsä ehtoo Englannin viranomaisten vartioinnin alaisena kaukaisella St. Helenan saarella. Hänellä oli nyt runsaasti vapaa-aikaa, joten hän saattoi pelata paljon shakkia. Lisäksi St. Helenan saarella asuneiden eurooppalaisten joukossa shakkia harrastettiin innokkaasti, koska muitakaan ajanvietteitä ei saarella liiemmin ollut. Niinpä Napoleonin shakkitaito parani selvästi hänen viimeisinä elinvuosinaan. Tästä osoituksena seuraava peli, jossa Napoleonin vastustajana oli ex-keisarin uskollisimpiin seuraajiin kuulunut kenraali Henri Gratien Bertrand (1773–1844), joka seurasi entistä esimiestään tämän karkoituspaikkaan.

Napoleon – Bertrand, St. Helena 1818

1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.d4 – nk. skottilainen avaus, joka sai nimensä kuitenkin vasta vuosina 1824–1828 Edinburghin ja Lontoon shakkikerhojen välillä pelatun kirjeshakkiottelun jälkeen. 4.Lc4!? – ex-keisari valitsee 1800-luvun alussa suositun gambiittijatkon. Nykyään normaalisiirto tässä olisi 4.Rxd4. Luonnollinen ratsulla takaisin lyönti tuli laajempaan käyttöön vasta sen jälkeen, kun skotit olivat siihen turvautuneet edellä mainitussa kirjeshakkiottelussa Edinburgh - Lontoo. 4. –Lc5 5.c3 – johdonmukainen jatko edellisen siirron gambiittiratkaisulle. 5. –De7? – virheellinen vastahyökkäysidea: tässä olisi pitänyt pelata 5. –dxc3. 6.0-0 Re5 7.Rxe5 Dxe5 8.f4! dxc3+ 9.Kh1 cxb2 10.Lxf7+! Kd8 11.fxe5 bxa1D 12.Lxg8! Le7 – jos 12. –Txg8 niin jatkona olisi voinut olla esim. 13.Dd5 Tf8 14.Txf8+ Lxf8 15.Df7 valkean voitoin. 13.Db3 a5? – valkea uhkasi 14.Lb2, mihin musta halusi vastata 14.-a4, parempi jatko olisi ollut 13. -Dxe5 14.Lb2 Dg5 15.Df7, joskin siinäkin valkealla olisi ollut selvä etu, koska uhkaus 16.Dxg7 olisi riittänyt voittoon. Pelisiirtoa 13.-a5? seurasi nopeaan mattiin johtanut loppukombinaatio: 14.Tf8+ Lxf8 15.Lg5+ Le7 16.Lxe7+ Kxe7 17.Df7+ Kd8 18.Df8X.

Ja lopuksi Napoleonin mietelmä shakin perimmäisestä olemuksesta: ”Shakki on liian vaikeaa ollakseen pelkkä peli, mutta se ei ole myöskään riittävän vakavaa ollakseen taidetta tai tiedettä.”