Kerhojen kokous 31.10.2010

Suomen Keskusshakkiliiton jäsenkerhojen kokoukseen Shakkikodissa 31.10.2010 osallistui 25 henkeä, jotka edustivat 2 jäsenliittoa sekä 29 jäsenkerhoa. Paikalle oli tullut tällä kertaa aika hyvin edustajia myös maakunnista aina Oulua ja Raahea myöten.

Ensimmäinen varsinaista keskustelua aiheuttanut kysymys oli Suomen Keskusshakkiliiton (SKSL) nimen muuttaminen Suomen Shakkiliitoksi (SSL). Vaikka joissain puheenvuoroissa suhtauduttiin nimenmuutoksiin varauksellisesti, niin selvä enemmistö puhujista kannatti nimenmuutosta, joka hyväksyttiin lopulta yksimielisesti. Nimenmuutos vaatii vielä toisen sääntömääräisen asian vahvistavan liiton kokouksen.

Selolaskentasääntöjen muuttamisesta käytiin myös kohtalaisen vilkasta keskustelua. Ongelmaksi koettiin lähinnä se, että selolaskennan odotustuloksen maksimin nostaminen 0,85:sta 0,92:een tulee vaikuttamaan epäedullisesti vahvimpien pelaajien selolukuvahvuuteen. Tämän kompensoimiseksi kaikista pelatuista peleistä annetaan pelaajille pieni 0,1 pisteen bonus, jolla pyritään palkitsemaan pelaajia ahkeruudesta. Heikompien peruspelaajien selolukuun näillä muutoksilla ei ole suurta vaikutusta. Muutoksella pyritään pitämään selo- ja kansainvälinen elolaskenta mahdollisimman yhteneväisinä, vaikka tietyt kansalliset erityispiirteet säilyvät edelleen esimerkiksi laskentaturnausten kriteerien suhteen. Selotoimikunnan edustajat selvittivät asiaa perusteellisesti, minkä jälkeen muutokset hyväksyttiin tulemaan voimaan 1.1.2011 alkaen. Muutos tulee koskemaan myös vuoden vaihteessa pelattavaa Helsingin mestaruusturnausta. Sen sijaan ennen vuoden vaihdetta selolaskennassa mennään vielä vanhoilla laskentasäännöillä. Lisäksi todettiin, että selolaskennan paperilistaus oli käynyt tarpeettomaksi ja aiheutti vain turhia kuluja.

Toimintasuunnitelmasta vuodelle 2011 keskusteltiin myös vilkkaasti. Koulushakin teemavuosisuunnitelma hyväksyttiin, ja projektia hoitaa liiton puolesta Kimmo Telenius. Koulukerhojen määrää ja yhteydenpitoa shakkikerhojen välillä pyritään lisäämään. Lisäksi on suunnitteilla alueellisten koululaiskisojen käynnistämistäminen shakkikoulupiirien mestaruuskilpailuna. LauttSK:n puolesta käytin tässä yhteydessä puheenvuoron myös aikuisaloittelijoiden puolesta ja siitä, miten aloittelijat saataisiin paremmin mukaan shakkikerhojen peli-iltoihin. Tavallisimmin kerhojen anti jäsenilleen sekä muille kerhoissa kävijöille on kerran viikossa pidettävä pikapeli-ilta, johon vähän pelanneiden ja kelloon tottumattomien pelaajien on vaikea päästä luontevasti mukaan. Kerhoiltoja on kuitenkin käytännössä vaikea järjestää siten, että pelattaisiin säännöllisesti aloittelijoille ja heikoille pelaajille paremmin soveltuvilla pidemmillä miettimisajoilla puhumattakaan siitä, että kerhoiltojen puitteissa yritettäisiin järjestää koulutuksellisia teemailtoja. Vakiintuneiden jäsenten tottumus pikapeliin sekä usein vajaaseen pariin tuntiin rajoittuva peli-ilta tekevät rutiinien muuttamisen vaikeaksi, jolloin uusien (usein hitaiden ja heikkojen pelaajien) osallistumiskynnys peli-iltoihin pysyy korkeana.

Koulukerhoissa hoidetaan todennäköisesti luontevimmin nuorten pelaajien "peruskoulutus", johon tavallisissa kerhoissa ei läheskään aina ole edellytyksiä: sopivia vapaaehtoisia vetäjiä ei löydy riittävästi kerhon piiristä, shakkikoulutuksen järjestäminen tavallisen pikapeli-illan yhteydessä ei ole luontevaa, ja niin edelleen. Oman aloittelijaturnauksemme kytkemisessä valtakunnallisen liiton koulushakkivuoteen ei allekirjoittaneelle tullut toistaiseksi mieleen muuta luontevaa tapaa kuin se, että aloittelijaturnauksestamme tiedotetaan entiseen tapaan sähköpostitse koulukerhoissa pelaavien lasten vanhemmille. Aloittelijaturnaustemme osanottajista suurin osa onkin ollut koulukerhojen pelaajia. Kannamme oman kortemme kekoon parhaiten järjestämällä aloittelijaturnauksia edelleen vuoden 2011 aikana. Kerhomme aloittelijaturnaukset voidaan toki pitää edelleen kaikenikäisille avoinna, jolloin koululaispelaajat saavat hieman kokemusta myös vanhempia pelaajia vastaan pelaamisesta.

Toimintasuunnitelman muista kohdista mielenkiintoisin oli uusi seurajoukkueiden Suomen Cup, joka suunnitellaan käynnistettäväksi vuoden 2011 aikana. Alustavissa suunnitelmissa on lisenssivapaa, mutta selo- ja elokelpoinen kilpailu. Lisenssivapaudella voitaisiin saada joukkuekilpailuun mukaan esim. sellaisia vahvoja konkaripelaajia, jotka ovat eri syistä rajoittaneet pelaamistaan siten, etteivät halua osallistua muihin seloturnauksiin ja maksaa lisenssiä. Pelkkä kerhon jäsenyys riittäisi siihen, että tähän kilpailuun pääsisi mukaan pelaamaan. Kuitenkin kilpailun meneminen selolaskentaan saattaa aiheuttaa sen, että lisenssipakko voi tulla koskemaan tätäkin kilpailua ellei valtakunnallinen liitto vapauta sitä lisenssipakosta poikkeusluvalla. Kilpailun perustarkoituksena on saada koko maan kattava 64 kahdeksanjäsenisen joukkueen vuosittainen ja lähinnä kerhojen ykköspelaajille tarkoitettu pitkän pelin joukkuekilpailu, jonka alkuvaiheet olisivat alueellisesti arvottuja. Osanottomaksuksi on kaavailtu 40 euroa / joukkue.

Liiton talousarvion yhteydessä käytiin keskustelua liiton tarkoituksesta, joka on edistää shakin harrastusta. Tässä yhteydessä ehdotettiin luopumista viikonlopputurnausten ja nopean shakin turnausten laskentamaksuista. Tästä aiheutuva vaje liiton rahoitukseen saattaa kuitenkin aiheuttaa painetta nostaa lisenssimaksuja, joiden todettiin jo nyt olevan monen harrastajan kipurajalla. Lisähuolta aiheutti myös se, että Shakkikodin vuokraa ollaan nostamassa tuntuvasti. Selolaskentamaksujen poistamista päätettiin kuitenkin tutkia ja laatia vuodelle 2012 liitolle vaihtoehtoinen talousarvio, jossa laskentamaksujen poisto olisi ns. B-suunnitelmassa mukana. Vuoden 2011 talousarvio hyväksyttiin kuitenkin sellaisenaan eli toistaiseksi selolaskentamaksuja tullaan perimään selokelpoisista kilpailuista. Kerhojen jäsen- ja liittymismaksuihin ei tullut vuodelle 2011 korotuksia vaan ne säilyvät ennallaan.

Liiton hallitukseen tuli kokouksessa pari henkilömuutosta henkilövaalien jälkeen. Vanhoista erovuoroisista jäsenistä Pekka Sairanen ja Toivo Pudas valittiin uudelleen, ja uusiksi jäseniksi valittiin Lauri Kangas (Vaasa) ja Jorma Markkula (Tampere).

Seppo MM-kisoissa

Kerhomme jäsen Seppo Järvinen pelaa seniorien MM-kisoissa Italiassa 26.10.–6.11.2010. Seppo on sijoitettu 175:nneksi 224 pelaajan joukossa. 1. kierroksella näytti tulleen tappio saksalaiselle FIDE-mestarille.

Turnauksen virallinen kotisivu on melkoinen viidakko ja enimmäkseen italiankielinen, mutta turnaustilannetta voi seurata helposti Shakkifoorumilta, jonne Toivo Pudas on lisännyt suoria linkkejä ja jossa keskustellaan turnauksesta.

Kohvakka–Heikkinen, JSM 16.10.2010

Asetelma ennen JSM-peliäni 16.10.2010 oli kiinnostava. Olemme pelanneet Raimon kanssa satoja pikapelejä ja kymmeniä nopean shakin pelejä reilun 10 vuoden aikana, mutta vain yhden pitkän pelin (Lauttasaaren avoimessa mestaruusturnauksessa 2000).

Tunnemme toistemme heikkoudet hyvin: Raimon mielestä selolukuni nousisi, jos pelaisin korrekteja avauksia gambiittien sijaan. Itse taas olen yrittänyt vakuuttaa Raimolle, että hänen pitäisi miettiä siirtojaan pidempään eikä pelata pitkiäkin pelejä lähes pikapelivauhtia. Meillä on tietysti omat selityksemme: Pelaan ennemmin itseäni viihdyttäviä pelejä nykyisellä tasollani kuin "oikeita" avauksia. Raimo taas on pelannut lähes 1500 (!) selopeliä omalla tyylillään ja varsin menestyksekkäästi, joten kukapa minä olen häntä neuvomaan.

"Suostuin tasapeliin, oli tuttu mies", on kerhomme jäsenen Seppo Järvisen yksi lentäviä lauseita. Sen sijaan Raimon kanssa pelaamme harvoin tasan, koska hyökkäämme molemmat – ehkä liiankin innokkaasti – ja pelimme päättyvät usein keskipelissä: jos hyökkääjä ei voita, hän luovuttaa uhrattuaan liikaa nappuloita. Lisäksi selolukuni on 200 pistettä suurempi kuin Raimolla, joten olen lähes 80/20-ennakkosuosikki peleissämme.

Molemmat teimme pari kolme pahaa kömmähdystä keskipelissä. Lisäksi loppuun tuli virhesuma: valkea hukkasi tasapelin päästämällä mustan kuninkaan karkuun ikuisesta shakista pari kertaa, mutta mustakaan ei ollut tilanteen tasalla eikä heti ottanut tarjottua voittoa.

Raimo Kohvakka – Jyrki Heikkinen, JSM 16.10.2010

1.Rf3 Rc6 2.g3 e5 3.e4 Rf6 4.d3 d5 5.Rbd2 Lg4 6.Lg2 dxe4 7.dxe4

Käytin turhankin monta minuuttia pohtiessani kiinnostavaa jatkoa 7...Rxe4!?, jonka olin pelannut aiemmin Raimoa vastaan. Lopulta en kuitenkaan uskaltanut pelata uhrausta, koska en muistanut, olinko löytänyt sille kumouksen jälkianalyyseissa.

Uhraus on korrekti, mutta ei kuitenkaan pelijatkoa parempi: 7...Rxe4!? 8.Rxe4 Dxd1+ 9.Kxd1 Rd4

Asema on monimutkainen:

• 10.c3! Rxf3 11.h3 O-O-O+ 12.Kc2 Lh5 13.g4 Rh4 mustan pienin eduin.
• 10.Rg5 e4 11.Te1 O-O-O 12.Rxf7 Td5! mustan eduin mutta erittäin monimutkaisin asemin.
• 10.Rd2? O-O-O 11.h3 Lxf3+ 12.Lxf3 Rxf3 mustan eduin, Kohvakka–Heikkinen, Lauttasaaren cup 2005.

Löysin samasta ideasta yhden esimerkin, mutta koska sisilialaisessa puolustuksessa musta on pelannut c5 eikä e5, uhraus ei enää olekaan korrekti:

7...Rxe4? 8.Rxe4 Dxd1+ 9.Kxd1 Rd4 10.Rd2?? O-O-O mustan eduin, Michael Phipps – Ian Hosking, 1995. Sen sijaan 10.Rg5 h6 11.h3 olisi valkean eduin, koska mustalla ei ole pelastavaa siirtoa 10...e4.

7...Dd7 8.O-O O-O-O 9.De1 Lh3 10.c3 h5

Peliin tähän mennessä käytetyt miettimisajat: valkea 6 ja musta 37 minuuttia. FireBirdin mielestä asema on tasan, itse taas olin erittäin tyytyväinen lupaavaan h-linjan hyökkäykseen.

11.Rc4 h4 12.Rcxe5 Rxe5 13.Rxe5 De6

Olin luottanut tähän asemaan pelatessani 11...h4 ja uhratessani e5-sotilaan. Nyt ei käy 14.Lxh3 Dxh3 15.Rxf7?? hxg3 matein eikä 14.Rxf7 hxg3! (olin tosin suunnitellut 14...Lxg2?, johon valkealla on puolustus 15.Rg5!) mustan selvin eduin.

14.f4??

Tämä heikentää valkean kuningasasemaa ratkaisevasti. 14.Rf3 suojaten h2-ruudun olisi vain mustan pienin eduin.

14...Lc5+ 15.Le3 hxg3 16.hxg3

Tämä siirto yllätti minut. Olin odottanut 16.Dxg3 Lxg2 17.Kxg2 Rxe4, joka on FireBirdin mukaan mustan selvä voitto.

16...Rxe4??

Mietin tässä pitkään, koska hyökkäys lupaili voittoa. On vaikea selittää, miksi syötin upseerin. Olin suunnitellut jatkoa 16...Lxg2 17.Kxg2 Rxe4, mutta ilmeisesti huolimattomuuttani unohdin, että ensin pitää siirtää lähettiä. Tai ehkä 7. siirrossa pelaamatta jäänyt Rxe4 putkahti alitajunnastani. Tällaisista virheistä pitäisi päästä eroon.

Laskin myös jatkoa 16...Lxg2 17.Kxg2 Lxe3 18.Dxe3 Dh3+ 19.Kf3, mutta uskoin valkean kuninkaan pääsevän turvaan:

FireBird kuitenkin näyttää toisin: 19...Dh5+ 20.Kf2 Dh2+ 21.Kf3 Td2! 22.Tf2 Dh5+ 23.Kg2 Rxe4! mustan voitoin:

17.Lxe4

Raimo taisi miettiä tätä siirtoa pisimpään koko pelissä. Lopulta hän tietysti huomasi, että "uhraukseni" takana ei ollut syvällistä suunnitelmaa, vaan kyseessä oli pelkkä tuhraus.

17...f6?!

Oli vaikea jatkaa pelaamista, kun olin heittänyt voiton menemään. FireBirdin mukaan paras on 17...Lxe3+ 18.Dxe3 Lxf1 valkean selvin eduin, mutta yritin pelata monimutkaisempaa jatkoa, jossa valkealla olisi suurempi mahdollisuus erehtyä.

18.Lxc5 fxe5

19.Lg2??

Joskus unelmat toteutuvat: valkea syöttää upseerin takaisin. Raimo kertoi tulleensa liian tyytyväiseksi syöttöni 16...Rxe4?? jälkeen. Hän luuli jo voittaneensa, vaikka asemassa oli vielä pieniä koukkuja. Jatkossa 19.Tf2 exf4 20.Txf4 valkealla on selvä voittopeli, kunhan pelaa lopunkin tarkasti.

19...Lxg2 20.Kxg2 Dc6+

Musta saa nyt pienen edun. Pelisiirron sijaan FireBird olisi voittanut kauniisti: 20...Td3!! uhkaa 2 siirron mattia, joten on pelattava 21.Le3 exf4 22.Txf4 Txe3 -+.

21.Tf3

21...Dxc5

Laskin turhan pitkään jatkoa 21...Th2+? 22.Kxh2 Dxf3, joka ensi alkuun näytti voittavan pakottavasti, kunnes löysin ainoan pelastuksen 23.Le7 Th8+ 24.Lh4. Käytännössä valkea voisi vielä eksyä harhapoluille, mutta FireBirdin mielestä valkea voittaa jatkossa 24...exf4 25.Kg1! g5 26.De5 Tf8 27.Tf1.

22.Td1

Raimo kertoi olleensa huolestunut mustan tornin d-linjan hallinnasta. Oikein on kuitenkin 22.fxe5 Dd5 23.De3 De6, ja vaikka valkealla on sotilas enemmän, FireBirdin mielestä mustan etu vastaa reilua sotilasta: mustan upseerit ovat aktiivisempia, ja valkealla on huono kuningasasema.

22...Txd1 23.Dxd1 e4 24.Tf2??

Taas yksi häviösiirto, joka sallii mustan e-sotilaan edetä ratkaisevasti.

24...e3 25.Dg4+ Kb8 26.Dxg7 Dd5+ 27.Tf3

27...Te8

Yritin laskea pakottavaa voittojatkoa, mutta en nähnyt viimeistä hiljaista siirtoa: 27...Dd2+ 28.Kg1 Dh2+ 29.Kf1 Td8! -+.

28.Dg6 Dd2+ 29.Kh3 Th8+

Taas huolimaton siirto, kun tarjolla oli 29...Dd7+! 30.Kg2 e2 -+.

30.Kg4 e2 31.Td3

31...Dc1

Itse asiassa FireBird suosittelee tätä siirtoa, mutta käytännön pelissä helpompi olisi 31...Dd1, joka uhkaa 32...e1D+ eikä jätä valkealle vastapeliä.

32.Df6 Tc8

Näkemättä jäi suoraviivainen 32...Tg8+! 33.Kf5 Db1 -+.

33.Td8

33...e1D??

Laiskuuttani kuvittelin, että valkea ei saa ikuista shakkia, koska jompikumpi mustan daami pääsee väkisinkin väliin johonkin shakkiin. Itse asiassa mustan voitto valuu nyt tasapeliksi, siis oikein pelaten. Pelisiirron sijaan jatkossa 33...Dd1 34.Txc8+ Kxc8+ 35.Dh8+ (35.De6+ Dd7 voittaa, koska valkean daami on kiinnitetty!) Kd7 musta voittaa.

34.Txc8+ Kxc8 35.Df5+ Kd8 36.Dd5+ Ke8 37.Dg8+ Ke7

38.Dg7+??

Oikein on 38.Dh7+. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tajunnut, että valkea heitti tasapelin menemään pelisiirrolla.

38...Kd8

Lyhin tie on 38...Kd6 39.Dd4+ Ke6 40.Dc4+ (40.f5+ Kf7 41.Dd5+ Kf6) Kf6 41. Dd4+ Kf7 mustan voitoin:

39.Dd4+ Ke8 40.Dh8+ Kf7??

Kuten niin usein, 40. siirto on ratkaiseva virhe: heitin taas kerran voiton menemään. Oikein on 40...Kd7 ja reitti Ke6-f6-f7, kuten siirron 38...Kd8 kommenteissa. Nyt asema on taas tasan – hetken aikaa.

41.Dh7+ Ke6

Pelasin siirrot 35–40 nopeasti odotellessani puolen tunnin lisäaikaa, joka tulee 40. siirron jälkeen. Tässä rauhoituin miettimään pidempään yrittäessäni laskea, onko asema tosiaan ikuinen shakki. En onnistunut varmistumaan asiasta, mutta uskoin, että kuningas pääsee shakkiverkosta vain valkean avustuksella. Jatkoin siis pelaamista: odotin ja toivoin valkean tekevän virheen. Olin tietysti onnellisen tietämätön edellisistä kömmähdyksistä.

Raimo kertoi, että olisi ehkä keksinyt tasapelijatkon tarkemmalla miettimisellä, mutta tutki liikaa pöytäkirjasta, montako kertaa mikin asema oli toistunut. Lähellä olikin saman aseman toistuminen kolmesti, jolloin valkea olisi voinut vaatia tasapeliä.

42.Dg6+ Kd7 43.Dd3+ Ke6 44.Dg6+ Ke7 45.Dg7+?? Kd6 46.Dd4+ Kc6??

46...Ke6 voittaa edelleen.

47.Df6+??

Lopultakin mustan kuningas livahtaa karkuun ratkaisevasti. Pelisiirron sijaan 47.Dc4+ Kd6 48.Dd3+! on tasapeli.

47...Kb5 48.Df5+ Kc4 49.Df7+ Kd3 50.Dd5+ Kc2 51.Dg2+ Kb1

Tämä epätavallinen asema olisi ollut kaunis lopetus. FireBird muuten julistaa tässä 10 siirron matin.

52.f5 Ded1+ 53.Df3 Dxf3+ 54.Kxf3 Dg5 55.g4 Kxb2 56.c4 Kxa2 57.Ke4 Dxg4+ 58.Ke5 Dxc4 0-1

Tästä pelistä voisi taas yrittää ottaa opikseen:

• Älä hukkaa aikaa epäilyttäviin ideoihin (7...Rxe4!?). Jos tarjolla on hyvä siirto, pelaa se, paitsi jos löydät jotain selvästi parempaa.
• Pelaa mitä suunnittelit. Varmista laudalla oleva tilanne pitkän analyysin jälkeen, jotta muistat aloittaa suunnitelmasi ensimmäisestä siirrosta (16...Rxe4??).
• Mieti rauhassa myös voittoasemassa. Pitäisi osata tunnistaa pelin ratkaisevat hetket, jolloin on käytettävä tarvittavasti miettimisaikaa (19.Lg2??).
• Parempi siirto on hyvää parempi. Älä pelaa edes itsestään selvän näköistä siirtoa liian nopeasti. Aina voi olla tarjolla parempikin siirto (20...Td3!!).
• Voittoasemassa ei tarvitse riskeerata. Vältä turhia riskejä äläkä anna vastustajalle turhaan vastapeliä (31...Dc1 ja varsinkin 33...e1D??).

JSM 16.10.2010: LauttSK 3 - EkSk

JSM:n toisella kierroksella kolmosjoukkueellamme oli kotiottelu, ja vieraaksemme tuli EkSk Tammisaaresta. Etukäteen olimme tässäkin ottelussa ehkä hieman altavastaajan asemassa, mutta onnistuimme kuitenkin venymään 1-1 -joukkuetasapeliin vaihtelevien vaiheiden jälkeen. Ensimmäisenä päättyi kakkospöydällä Aaron peli tasapeliin, ja hieman myöhemmin Kim Paasosen peli ykköspöydällä tappioksemme sekä Arto Heimosen peli kolmospöydällä puolestaan voitoksemme. Tämän jälkeen jatkuivat vielä jonkin verran pidempään Riku Koivusalon peli nelospöydällä ja oma pelini viitospöydällä. Näissä kävi siten lopulta hieman kaksijakoisesti, sillä Riku menetti lopulta sotilaan etunsa tasapeliksi, kun minä taas onnistuin nousemaan häviöasemalta näyttäneestä tilanteesta (sotilas vähemmän) tasapeliin.

Ohessa vielä pöytäkohtaiset tulokset:

Kim Paasonen - Tommy Öberg 0-1
Aaro Jalas - Leif Ekberg ½-½
Arto Heimonen - Alf Wendelin 1-0
Riku Koivusalo - Tage Ekberg ½-½
Janne Kauppinen - Melanie Wendelin ½-½

Rohkeasti pelaamaan, vaikka virheitä tulisikin...

Monesti alemman tason harrastelijapelaajalle ja varsinkin aloittelijalle tulee mieleen, että oman pelaamisen taso on liian kehno. Kun joutuu pelaamaan itseään vahvempia pelaajia vastaan, niin aina tuntuu tulevan häviöön johtavia virheitä. Tästä ei tarvitse kuitenkaan masentua, koska täysin virheettömiä pelaajia ei ole olemassa. Virheitä sattuu kaikille, ja ne kääntävät parhaimpienkin pelaajien ottelut tappioiksi. Suuret mestarit pistävät itsensä rohkeasti peliin, vaikka siirrot eivät aina onnistuisi hyvin:

Keene - Botvinnik, Hastings 1966:

34.-Txe2?? - musta luuli saavansa valkean ylimääräisen ratsun pois pelistä, mutta nyt meneekin kokonainen torni: 35.Dg4+ ja 1-0.

Benjamin - Gufeld, Honolulu 1998:

Valkealla on sotilas enemmän ja voiton toiveita, mutta kuningas aktivoituu väärälle ruudulle: 80.Ke5?? De6X.

Handke - Pelletier, Saksan joukkuemestaruus 2002:


40.Txa6?? otetaan vielä yksi sotilas mustalta, mutta sitten tulee pistävä ja c-sotilaan kiinnitykseen perustuva lähettihaarukka: 40.-Ld3! ja 0-1.

Short - Krasenkow, FIDE:n mestaruuskisat 2004:

Väsynyt ja aikapulan ahdistama suurmestari ei kykene aina järkeviin siirtoihin: 121.Te6?? Rxe6 ja 0-1.

Deep Fritz - Kramnik, Ihminen vs. Kone - ottelu 2006:

Maailmanmestarinakin aikoinaan olleella Kramnikilla oli runsaasti aikaa miettiä jatkoa tässä. Tasapelin ja hyvän ottelutuloksen olisi varmistanut siirto 34.-Kg8. Pitkän pohtimisen jälkeen mestari päätti kuitenkin pyrkiä kuningatarten vaihtoon: 34.-De3?? ja kone rankaisi: 35.Dh7X.

Uusi shakkiblogi

Shakkiblogi on suljettu, mutta paikallisblogeja alkaa nousta ympäri Suomea -- tai ainakin Pohjois-Suomea.

Pohjois-Suomen shakkipiiri käynnisti jo syyskuussa oman shakkiblogin. Toistaiseksi blogi on ollut uutispainotteinen, ja luonnollisesti suurimman huomion kohteena ovat Pohjois-Suomen omat shakkitapahtumat. Näin uutuusblogin painopiste on ilmeisesti lähellä Pohjois-Suomen shakkiblogia.

Toivottavasti entistä useammat kerhot alkavat huolehtia tiedotustoiminnastaan netissä. Se onnistuu helpoiten ja vieläpä maksutta oman blogin avulla. Kun netissä on ajan tasalla olevaa tietoa, uudet harrastajat saattavat hyvinkin löytää tiensä sinunkin kerhoosi.

Kakkosjoukkue hävisi niukasti Matinkylälle

Kakkosjoukkueen kausi toisessa divisioonassa jatkuu niukkojen tappioiden merkeissä. Tällä kertaa hävisimme Matinkylän shakkikerhon nelosjoukkueelle 1-2.


Seppo Järvinen (1755) - Esa Lammi (1860) 0 - 1
Kimmo Turtiainen (1809) - Olavi Mattila (1832) 0 - 1
Mikko Piippo (1762) -Esko Muhonen (1845) 0,5 - 0,5
Timo Siikonen (1742) - Jyrki Heikkinen (1732) 1 - 0
Tommi Laaksovuori (1653) - Reijo Räsänen (1740) 0,5 - 0,5


Oma 19-siirtoinen pelini päättyi ensimmäisenä. Pelasin mustilla skandinaavista puolustusta ja sain nopeasti mukavahkon aseman. Valkea vaihtoi kuitenkin ratsut ja yhdet lähetit pois. Laudalle jäi symmetrinen sotilasasema, daamit, tornit ja eriväriset lähetit. Aloitteeni näytti kuivuvan tyhjiin, minkä vuoksi ehdotin tasapeliä. Jälkikäteen ajatellen olin liian hätäinen, olisi varmasti kannattanut katsoa vielä pari valkean siirtoa.

Seuraavaksi päättyi Timo Siikosen peli. Kuukauden pelaajamme hyödynsi tehokkaasti mustan epäjohdonmukaisen avauspelin antamat mahdollisuudet: kuudennessa siirrossa musta tuuppasi a5, mutta musta ei enää edennyt sotilaalla lähemmäs valkean kuningasasemaa.

Jäljellä oli vielä kolme peliä, jotka etenivät loppupeliin saakka. Valitettavasti näistä kaksi päättyi lauttasaarelaisten tappioon: Kimmo Turtiainen hävisi Olavi Mattilalle. Valitettavasti pelin loppuratkaisu jäi minulta näkemättä. Ykköslaudalla Seppo Järvinen joutui T+R -loppupeliin kiusallisesti alakynnessä: Sepolla oli eristetty kaksoissotilas ja passiivisempi asema. Lopulta Seppo joutui ratsuloppupeliin kahden sotilaan tappioasemasta.

Viitoslaudalla Tommi Laaksovuori teki parhaansa ja yritti pelastaa joukkueelle tasapeliä. Kun aloin seurata peliä, laudalla oli torniloppupeli, jossa Tommi oli sotilaan verran häviöllä. Tommi ei kuitenkaan tyytynyt selkeään tasapelipuolustukseen vaan aktivoi kuninkaansa (uhka)rohkeasti. Pian Tommin vapari oli lähellä korotusta. Lopulta peli päättyi tasapelinä.

Ensi kuussa kohtaamme Käpylän shakkikerhon ykkösjoukkueen. Viime kuussa ykkösjoukkueemme voitti KäpSK:n kakkosjoukkueen. Tammikuussa pelattu ystävyysottelukin päättyi Lauttasaaren niukkaan voittoon. Toivottavasti voitokas sarja jatkuu myös ensi kuussa!

JSM-kombeja

Muutamia kombeja lauttasaarelaisten JSM-peleistä 16.10.2010.

Mikä on valkean paras jatko?

Ratkaisu

Peli jatkui 28.Txf7! Lxf7 29.Txf7 Rxc2 30.Txd7+

Nyt 30...Kf8 olisi vain valkean pienin eduin, mutta peli ratkesi nopeasti: 30...Kh8?? 31.e6 e3 (31...Te8 32.e7 Kh7 33.Lf7 +-) 32.e7 Te8 33.Td8 e2 34.Txe8+ Kh7 35.Th8+ 1-0, Timo Joutsivuo – Hannu Penttinen (LeppSisu).

Mikä on valkean nopein matti?

Ratkaisu

Mattiin olisi johtanut nopeiten FireBirdin näyttämä 22.Rf5!!. Tosin musta ei halunnut nähdä pelijatkoakaan kuin yhden siirron: 22.h5 1-0, Timo Siikonen – Jyrki Heikkinen (MatSK).

Mikä on mustan paras jatko?

Ratkaisu

Useista voittojatkoista tehokkain on samalla näyttävin: 27...Txe3! 28.Txe3 Lxe3+ 0-1, Alf Wendelin (EkSK) – Arto Heimonen.

JSM: LeppSisu–LauttSK 16.10.2010

Ykkösjoukkueemme otti toisen voittonsa JSM-turnauksessa ja jatkaa lohkon kärjessä. Leppävaarassa pelattu 2. divisioonan ottelu Leppävaaran Sisu – Lauttasaaren Shakkikerho päättyi 0–4:

Antero Alhava (2058) – Pekka Kauppala (2153) 0–1
Raimo Kohvakka (1830) – Jyrki Heikkinen (2068) 0–1
Heikki Pulkkinen (1840) – Evgeny Sobenin (1940) ½–½
Pavel Hyrri (1735) – Pentti Wigelius (1934) 0–1
Hannu Penttinen (1696) – Timo Joutsivuo (1941) 0–1

Pöydät 3–5, leppävaaralaiset vasemmalla

Pekka ja Timo voittivat pelinsä melko nopeasti. Oma pelini kerhomme entistä jäsentä Raimoa vastaan oli värikäs: Tuudittauduin voittoon 15. siirron vaiheilla, kunnes sekosin analyyseissani ja syötin ratsun. Onnekseni Raimo syötti lähetin takaisin kolme siirtoa myöhemmin. Lopulta päädyimme seuraavaan asemaan:

Musta voittaisi nyt pelaamalla 33...Dd1, mutta erehdyin menemään jatkoon 33...e1D?? 34.Txc8+ Kxc8 35.Df5+, jossa valkea olisi voinut tehdä ikuisen shakin erittäin tarkasti pelaten. Kuninkaani kuitenkin pääsi luiskahtamaan turvaan reilun 10 shakin jälkeen, ja voitin pelin. Julkaisen tuon pelin myöhemmin kommentoituna, koska se on varsin opettavainen monine kömmähdyksineen.

Kun minulla oli kaksi daamia laudalla, myös Evgeny korotti itselleen toisen daamin, mutta hänen vastustajansa sai tehtyä ikuisen shakin. Pentin tasainen peli ratkesi vastustajan syöttäessä pari sotilasta loppupelissä, jossa molemmilla oli torni ja ratsu.

Ykkösjoukkueen pelit ovat PGN-peliarkistossamme, jonne tulevat pian myös kakkos- ja kolmosjoukkueen pelit.

Skottilainen peli, 4. ..Lc5 5. Rb3 Lb6 6. De2!?

Olen viime aikoina etsinyt uusia tuulia avausvalikoimaani. Olen e4-pelaaja ja 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 vastaan pelaan usein valkeilla skottilaista peliä. Viime aikoina olen kuitenkin välillä ollut ikävissä ongelmissa klassisessa variaatiossa 4. Rxd4 Lc5 5. Le3 Df6 6. c3 jne. asiansa osaavaa pelaajaa vastaan. Päätinkin tutkailla hieman vaihtoehtoista siirtoa 5. Rb3 (Potter variaatio).

Wikipedia sanoo tästä seuraavaa: "On 5. Nb3 play almost always continues 5...Bb6 6. a4 a6 7. Nc3. Another plan for White is to play 6. Nc3, followed by (in some order) Qe2, Bd3, h4 and castling long."

Pitkä linnoitus kuulostaa hyökkäyspelaajalle aina houkuttelevalta joten 6. Rc3 tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta. Tutkimme tässä kuitenkin siirtoa 6. De2, joka liittyy läheisesti siirtoon 6. Rc3. Siirto 6. De2 on tietokantani mukaan pelattu vain 16 kertaa valkean ELO-keskiarvolla 2459 eli aika korkealla tasolla. Esimerkiksi Magnus Carlsen käytti tätä yllätysaseena 2009 MM-bliksteissä neljässä pelissään. Peli voisi edetä esimerkiksi näin: 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. d4 exd4 4. Rxd4 Lc5 5. Rb3 Lb6 6. De2 d6 7. Le3 Rf6 8. Rc3 O-O 9. O-O-O jne. (Carlsen-Ponomariov, Carlsen-Naiditsch, Wch Blitz Moscow 2009 ja Ivanchuk-Topalov, Amber Blindfold 2004)

Yritin selvittää syytä miksi pelata 6. De2 yleisemmän siirron 6. Rc3 sijasta ja luulen, että syy on tässä jatkossa: 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. d4 exd4 4. Rxd4 Lc5 5. Rb3 Lb6 6. Rc3 Rf6 7. De2 0-0 8. Le3 d5 9. 0-0-0 d4 mikä ei oikein näytä valkean toiveasemalta (laudalla ei tietokannan mukaan ole vielä esiintynyt).

6. Rc3 antaa mustalle mahdollisuuden pelata suoraan 6. .. Rf6 ilman välisiirto d6:tta ja myöhemmin suoraan d5. 6. De2 on mustan puolestaan lähes pakko vastata 6. ..d6, jotta pysyy järkevästi pelissä mukana.

Ok, ihan kiinnostavaa, mutta mitä sitten? Kirjoitin tämän lähinnä koska jatko tuntuu klubipelaajalle hyvältä vaihtoehdolta ainakin jos tämän tyyppinen asema kiinnostaa:
- hyvin lyhyesti teoriaa
- valkea pääsee varmasti tekemään pitkän linnan, tyypillisesti musta linnoittaa lyhyesti
- siirtää ratkaisun keskipeliin, jossa valkea voi yrittää tilaetunsa turvin hakea etua
- upseerit tallella pl. mustat lähetit, jotka luultavasti vaihtuvat
- valinnanvaraa manöveeraukseen riittää, ei ole mitään välittömiä pakottavia jatkoja

Muita motivaatioita pelata Skottilaista avausta ovat toisaalta Italialaisen pelin mahdollisesti kaavamaisten asemien ja toisaalta Ruy Lopezissa fanaattisimpien Marshall-hyökkäyksien välttäminen. Nämä syyt pätevät tässäkin tapauksessa.

Ainoat mustan optiot poiketa tästä jatkosta ovat 4. ..Rf6 eli Mieses-variaatio, jota ainakin itse valkeilla toivon, että musta pelaisi -- valkea sanelee siinä ehdot. Toinen vaihtoehto on 5. ..Ld4+, johon voi vastata 6. Ld2 a5 7. a3 Lxd2 8. Dxd2 Rf6 9. Rc3 0-0 10. 0-0-0 jne. (Vallejo Pons-Oms Pallise, Ponferrada 1997), joka on aika samankaltainen asema kuin aiemmin esitetty.

Itse tulen ainakin tätä siirtoa kokeilemaan lähitulevaisuudessa, menestys jääköön nähtäväksi :)

LauttSK Helsingin pikapelimestaruusturnauksen B-ryhmässä 14.10.2010

Lauttasaaren Shakkikerhon kolmas joukkue Helsingin pikapelimestaruusturnauksessa koostui seuraavista pelaajista: 1. Evgeny Sobenin (6/11), 2. Aaro Jalas (2/11), 3. Arto Heimonen (2/11) ja 4. Riku Koivusalo (5/11).

Vaikka varsinaisia virallisia tuloksia joukkueiden sijoituksesta ei olla ehditty vielä julkistaa, niin
voidaan todeta, että B-ryhmän kärkisijoja ei tällä kertaa hätyytelty. Joukkue hävisi yhdestätoista ottelustaan kuusi, voitti kolme, ja kaksi päättyi tasan. Henkilökohtaisia pelipisteitä joukkue keräsi yhteensä 15. Kaksi ensimmäistä kierrosta jouduimme pelaamaan vajaamiehityksellä, mutta vastaavasti saimme nelospöydällä peräti kolme luovutusta vajaiksi jäineiltä joukkueilta.

Tärkein minimitavoite kuitenkin täyttyi: kaikki pelaajat saivat pisteitä pelaamalla. Joukkueen paras pelaaja oli kärkipöydällä pelannut Evgeny Sobenin, joka keräsi 6 pistettä. Evgeny joutui myöhästymisen vuoksi luovuttamaan kaksi ensimmäistä peliään aikahäviöinä. Ehdittyään pelipöydän ääreen Evgeny teki vahvaa tulosta: yhdeksästä pelistä kuusi voittoa. Evgenyn mukaantulo kolmannella kierroksella sekä ensimmäisen henkilökohtaisen pelipisteen hankkiminen joukkueelle piristi muitakin. Kaksi ensimmäistä kierrosta hävisimme selvin lukemin 0-4 ja kolmannenkin 1-3. Sen jälkeen tuli kuitenkin ensimmäinen joukkuevoitto numeroin 2½ - 1½, ja pisteitä alkoi vähitellen tarttua haaviin kaikille pelaajille.

Toiseksi paras pistemies oli ensi kertaa näissä kisoissa otellut Riku Koivusalo, joka sai neljännellä pöydällä 5 pistettä. Näistä tosin kolme tuli luovutuksina, mutta Rikun pelillinen panos varmisti joukkuevoiton neljännellä kierroksella sekä toi joukkuetasapelin viidennellä kierroksella. Tälläkin oli oma psykologinen vaikutuksensa: jokainen meistä oli kyennyt ottamaan henkilökohtaisen voittopisteen, ja ensimmäiset joukkuepisteet oli hankittu.

Artolla ja Aarolla pistesaalis jäi vain kahteen. Ennen turnausta oli hieman spekulaatiota siitä, että Arton paikka olisi ollut kakkospöydällä ja Aaron kolmosella. Tulosten perusteella spekulointi oli turhaa: sekä kakkos- että kolmospöydällä vastus oli tasaisen kovaa, ja pisteet hyvin tiukassa. Kumpikin sai kuitenkin kaksi henkilökohtaista voittoa, joka on sentään nollaa parempi.

Joukkuepikashakin HM, A-ryhmä 12.10.2010

Kakkosjoukkueemme pelasi tiistai-iltana Shakkikodissa HSL:n joukkuepikashakin A -ryhmässä. Pelipaikka oli alun perin varattu peräti 16 joukkueelle, mutta paikalle saapui lopulta vain 12 joukkuetta. Kilpailun tuomari Timo Munukka ilmoittikin heti alkuun, että yksikään paikalla olevista joukkueista ei putoa alempaan ryhmään, vaan tämä kohtalo tuli pois jääneiden joukkueiden osaksi. Näin ollen pahimmat suorituspaineet olivat meiltäkin pois pyyhityt jo ennen pelien alkua.

Valitettavasti itse pelit eivät tällä kertaa sujuneet joukkueeltamme erityisen hyvin, vaan jäimme jopa 12. eli viimeiseksi paikalla olleista joukkueista yhteensä 13 pelipisteellä. Ainoastaan neljännellä pöydällä pelannut Mikko Laakso voi olla suhteellisen tyytyväinen saatuaan kuitenkin 6 pistettä. Sen sijaan me muut kyllä alitimme itsemme enemmän tai vähemmän. No, ensi vuodeksi jäi paljon parantamisen varaa.

Ohessa vielä pöytäkohtaiset tuloksemme:

Timo Siikonen 1/12, Janne Kauppinen 1.5/12, Pentti Wigelius 4.5/12, Mikko Laakso 6/12. Koko kilpailun voitti aivan ylivoimaisesti Garden ykkösjoukkue, ja kaksi muuta nousijajoukkuetta olivat I-HSK 2 ja Remi 2.

Joukkuepikashakin HM, M-ryhmä 11.10.2010

Kerhomme ykkösjoukkue nousi vuonna 2009 joukkuepikashakin Helsingin mestaruuskisojen mestaruusryhmään, jossa olemme pelanneet aiemmin vain vuosina 2002–2003. Tavoitteemme M-ryhmässä 11.10.2010 oli säilyttää sarjapaikkamme, vaikka olimme etukäteen sarjan häntäpään joukkueita.

Aloitimme turnauksen hienosti: 6 ensimmäisen ottelun jälkeen meillä oli koossa 11/24 pistettä, ja olimme muun muassa voittaneet SSK:n, pelanneet tasan MatSK 2:n kanssa ja ottaneet 1½ pistettä MatSK 1:ltä, joka lopulta voitti Helsingin mestaruuden.

Sen jälkeen vauhtimme hiipui, mutta 15 kierroksen jälkeen sijoituimme kuitenkin 13:nneksi tuloksella 21/60 ja säilyimme M-ryhmässä, josta tippuivat kolme taaksemme jäänyttä joukkuetta A-ryhmään.

Pekka edessä, Seppo ja Tuomas takana

Pöytäkohtaiset tuloksemme: Jyrki Heikkinen 6½/15, Pekka Kauppala 6, Seppo Järvinen 4, Tuomas Pitkänen 4½. Paras yksittäinen päänahka oli MatSK:n Mikko Kivistö (pikaselo 2279), josta Tuomas teki matin.

Täydelliset tulokset ovat Helsingin Shakkiliiton sivuilla.

Bilbao Final Masters 2010

Bilbaossa käynnistyi eilen historian kovin shakkiturnaus. Kategorian XXII turnauksessa Magnus Carlsen, Viswanathan Anand, Vladimir Kramnik ja Aleksei Shirov pelaavat kaksinkertaisen turnauksen.

Kahden kierroksen jälkeen Kramnik on johdossa (2 pistettä) ja maailmanlistan ykkönen Magnus Carlsen pitää perää kahdella häviöllä.

Englantia, espanjaa tai baskia taitavat shakinharrastajat voivat seurata turnauksen uutisointia verkkosivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Kielitaidottomien on tyytyminen pelkkiin peleihin.

Lokakuun pelaaja: Timo Siikonen

Shakkisiirtojen oppiminen

En muista, opin siirrot joko isältäni tai naapurin pojilta. Jossain vaiheessa meille tuli tavaksi pelata shakkia silloin tällöin. Peleistä muistan yhden, jonka naapurin Olli luuli hävinneensä. Todellisuudessa olin onnistunut tekemään kahdella lähetillä patin, mutta vastustajani ei tiennyt sitä sääntöä. Vuosia Olli kielsi minua tekemästä ohestalyöntiä, koska sekin oli hänelle tuntematon.

Keskikoulun viimeisellä menin koulumme ranskanopettajan Veljo Grünthalin pitämään kerhoon, jossa voitin ensimmäisessä pelissäni sittemmin pitkäaikaisen vastustajani Ilmon, joka oli ollut kerhossa jo jonkin aikaa. Vasta kerhoon liittymisen jälkeen opettelin avauksia Eero Böökin oppikirjasta. Siinä neuvottiin ns. avopelien sopivan aloittelijalle parhaiten, pelaan niitä edelleen. Opettelun jälkeen pelasin italialaista Armoa vastaan, hänestä tuli lukioaikana mestariehdokas. Kokeneempana pelaajana Armo totesi: "Ahaa, sinä olet opiskellut avauksia." Hinkkasimme italialaista pitkään, myöhemmin pelimme akateemisessa mestaruuskilpailussa v. 1970 pääsi kommentoituna Hesariin. Muistan, ettei Armo pelannut sitä "reilusti", hän esitti kisassa minulle uuden siirron, jonka jälkeen pian hävisin pelin mustilla.

Italialainen avaus on muistaakseni Böökin kirjan ensimmäinen vaihtoehto. Sitä pelattiin myös Hyvinkään Shakkikerhossa ja kaupungin puulaakisarjassa, johon koulumme osallistui.

Kuinka usein pelaat shakkia

Yritän pelata kerran viikossa, mutta en siihen pysty ja lisäksi saatan unohtaa jopa sovittuja pelejä. Joukkuekilpailuihin osallistun mielelläni, mutta turnaukset ja kirjepelit ovat jääneet. Näen muuten vieläkin unia myöhässä olevista kirjepelikorteista.

Shakkikerhoon liittyminen

En muista koskaan liittyneeni Hyvinkään Shakkikerhoon, vaikka pelasin siellä joskus vielä opiskeluaikoinakin ja muistan ainakin kerran olleeni Jukolan shakkipiirin joukkuemestaruuksissa. Teekkareiden shakkikerho ei opiskeluaikanani ollut virallinen kerho, mutta siellä kävin viikoittain, kunnes shakki jäi syrjään valmistumisvaiheessa pariksi vuodeksi. Muutin Lauttasaareen ja lehdessä olevien mainosten houkuttelemana menin eräänä keskiviikkona kirkolle. Arvelin kuntoni olevan tipotiessään, mutta voitettuani viisi kevyttä peliä erästä eläkeläistä vastaan sain ehkä liiankin hyvän kuvan pelitaidoistani. Kerhossa oli hyvä tunnelma, Kaj Hedberg veti ja Voitto Viro oli tarjonnut puitteet, joista edelleen nautimme keskiviikkoisin. Mainitsemisen arvoista on ns. shakkiukot, joiden legendaariset toteamukset Väinö Salmisen tyyliin "no sitten se on matti" muistetaan edelleen. Olen siis aina ollut LauttSK-lainen.

Saavutukset shakissa

Saavutukseni ovat korkeintaan järjestöalalla, jos silläkään. Toimin kahdeksan vuotta Lauttasaaren kerhon puheenjohtajana ja sitä ennen sihteerinä. Kun toimintaa vertaa nykyiseen, niin hyvin pienimuotoistahan se minun aikanani oli.

Paras peli

Ehkä se vielä joskus pelataan.

Makea voitto

Ensin ei tullut mitään mieleen, mutta sitten puulaakipeli lukion ajoilta. Koulullamme oli kaksi joukkuetta, joista ykkösjoukkue oli kärkikahinoissa. Kerran oli tilanne, jossa kakkosjoukkue olisi voinut auttaa ykkösjoukkuetta sarjataulukossa ylöspäin. Säännöt eivät olleet kovin tarkat, joten oli mahdollista kikkailla ja siirtää meidän ykkösestämme hyvä pelaaja vahvistamaan kakkosjoukkuetta. Asialle kyllä naureskeltiin, mutta se ei ollut kiellettyä. Kikkailu ei onnistunut, koska vahvistus hävisi, minä sen sijaan voitin, mitä ei odotettu. Muistan vieläkin vastustajani jupinan pelin jälkeen: "Että pitikin mennä noin helppo peli häviämään." Tästähän shakissa on kyse, vastustajan murskaamisesta ja nöyryyttämisestä ilman nyrkiniskuja.

Onnekas voitto

Seuraavaa voittoa voi pitää onnekkaana, julkaisemisen arvoinen se on vain esimerkkinä erittäin surkeasta pelaamisesta molemmin puolin. Jostain syystä tässä haastattelussa ei kysytty huonointa peliäni, mutta tämä olisi hyvä ehdokas. Minun olisi tietysti pitänyt suoda kelpo vastustajalleni koko piste ahkeroinnistaan ja luovuttaa, mutta en kyennyt siihen. Olin lähes katatonisessa tilassa, kun tajusin, että olin taas mennyt häviämään noin helpon pelin. Mutta tässä pelissä oli minun vuoroni yllättyä.

Katkera tappio

Vaikea sanoa, koska en jaksa surra shakkiasioita jälkeenpäin, hävitessä kyllä sitäkin enemmän. Syöttöpuolesta kannattaa mainita JSM-peli, joka oli edennyt loppupelivaiheeseen. Olin voittanut laadun, ja vastustajan ratsu ei olisi yksin kyennyt suojaamaan sotilaita, joita oli laudalla vielä yli puolet jäljellä. Ihmettelin, miksei vastustajani luovuttanut. Päätin jatkaa peliä lakaisemalla laudan puhtaaksi vastustajan sotilaista. Nopeimmin se näytti käyvän siirtämällä torni ruutuun e5, jolloin a5-sotilas ja saman tien koko daamisivustan sotilaat olivat putoamassa. En ollut ottanut huomioon, että vastustajan kuningas oli ruudussa f6. Vastustajani mietti aikansa ja totesi sitten leppoisasti: "Kyllä mun nyt täytyy ottaa tuo torni tosta pois." Kohtaus oli epätodellisen tuntuinen ja muistutti Dostojevskin romaanihenkilölle ruhtinas Myškinille vastaan tulleita tilanteita. Tähän vaikutti vielä se, että sattumalta luokkatoverini Armo oli vastassa olevan joukkueen kärkipöydillä ja jouduin hänen silmiensä alla nöyrtymään noin ikävästi. Olisin mieluummin pudottanut kalliin vaasin.

Pahin munaus

Munaukseni pitäisi lajitella erilaisiin luokkiin, yhden otsikon alla on hieman hankala valita. Ensiksi tässä tulee mieleen ne kaksi kertaa, jolloin olen hävinnyt ajalla JSM-peleissä. Kummassakin olin viimeistä tai toiseksi viimeistä siirtoa tekemässä. Muistaakseni toisessa asema oli tasan ja toisessa minulle edullinen. En ollut juuri sen kummemmassa aikapulassa kuin vastustajanikaan, unohdin vain ajan kulumisen. Sääli joukkuetovereita, jotka joutuivat seuraamaan viisarin liikkeitä, silloin oli vielä Torni- ja Garde-kellot käytössä.

Unohtumaton shakkikokemus

Kerron tässä peli-illastani, joka tapahtui Otaniemen vanhalla rantasaunalla. Teekkarien shakkikerho järjesti säännöllisiä saunailtoja, joista sillä parhaalla mukana olivat mm. Eero Böök, Kaarle Ojanen ja Heikki Westerinen. Shakillisesti ja muutenkin ikimuistoinen kokemus. Oli hyvin vaikuttavaa kuulla vanhojen mestareiden kertomuksia saunan lauteilla. Westerinen kuului eri sukupolveen kuin Böök ja Ojanen, mutta hänkin oli kerholaisia vanhempi ja kokenut maailmanmatkaaja. Böök kertoi aikoinaan opiskelujensa venyneen 13 vuoden mittaisiksi, mikä saattoi lohduttaa joitakin ahkerimpia saunojia. Böökin kanssa olin tekemisissä myöhemminkin, mutta eniten tuon kauden pelaajista Osmo Kailan, johon tutustuin myöhemmin tätini välityksellä. Tätini oli Kailojen perhetuttu, ja se saattoi vaikuttaa myös siihen, että se minun ja Armon välinen peli päätyi aikoinaan Hesariin. Kaila soitteli silloin tällöin ja kysyi JSM-viikonloppujen jälkeen lauttasaarelaisten sommitelmia Iltikseen. Muistaakseni jokin menikin läpi, mutta omia pelejäni en kyennyt ehdottamaan.

Avausvalikoima

Vaihdoin lähes koko avausvalikoimani 80-luvulla, mikä parinkymmenen pelivuoden jälkeen lienee harvinaista. Olin ajautunut jonkinlaiseen kriisiin avausteorian laajuuden vuoksi, kirjepelejä varten olin hankkinut ns. shakin ensyklopedian. En muista tarkasti missä järjestyksessä asiat tapahtuivat, mutta Heikki Westerinen kirjoitti niihin aikoihin Suomen Shakissa, että hän on pärjännyt hyvin sisilialaisessa systeemillä 1. e4 c5, 2. f4 ja sillä keinolla pääsee avausteoriasta eroon. Törmäsin sitten jossain kirjaan, jonka nimi oli "Grand Prix Attack". Se kuulosti hyvältä ja ostin sen. Esipuhe oli hauska; kerrottiin KvM Hebdenin jopa piilottelevan pöytäkirjojaan, jotta avauksen salat eivät tulisi julki. Systeemi tietysti vuotaa kuin seula, mutta huomasin sen sopivan itselleni ja sillä tulee värikkäitä pelejä. Westerinen kertoi saaneensa idean toimimaan myös mustilla, minulle se ei onnistunut. Tuntui, että e4-ruutuun piti saada lisää painetta, siis d5. Silloin ei jää oikein muuta mahdollisuutta kuin e6. Eikä vielä sekään asetelma pysy ainakaan minulla kasassa ilman siirtoa c6 (unohdan tämän aina muutaman vuoden välein). Suosittelen tätä hollantilaista muillekin keskinkertaisille tai heikoille pelaajille, todennäköisesti sillä häviää hitaammin kuin millään muulla jatkolla siirtoja 1. d4 tai 1. c4 vastaan.

Pian tämän jälkeen seurasi muutamia muita samantyylisiä innovaatioita, mutta taidan pitää pelipöytäkirjani suljettuina. Kerholla näihin olemme kehitelleet teoriaa hyvin pitkälle mm. Matti Rantasen kanssa.

Pelityyli

Hätäily ja sählääminen. Yritän voittaa nopeammin kuin se kyvyilläni on mahdollista.

Miettimisaika

Mielellään vanhanaikainen kiinteä aika. Silloin voin joskus voittaa tuurilla, Fischer-ajoilla se ei ole mahdollista.

Shakkimotto

Älä välitä.

Shakki-idolit

Nykyisin vain suurmestari Ostap Bender, hänellä on asennetta. Reykjavikin aikoihin 1972 kannatin ja varmaankin myös ihailin Fischeriä, joka oli "vapaan maailman" soturi suurta Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitossa Spasskin häviö otettiin ilmeisen raskaasti. Pari vuotta turnauksen jälkeen siellä tehtiin shakkiaiheinen elokuva, jossa oli mukana ainakin Kortshnoi. Hänen tehtävänään oli kouluttaa sosialismin ihanteiden mukainen sankari kukistamaan mykkä järkälemäinen vastustaja. Elokuva esitettiin TV:ssä ja luulin silloin, että puhumattomuus liittyi jotenkin pelaajien kieleen, joka on usein elokuvissa hankala asia. Äskettäin kuitenkin luin Suomen Shakista, että Fischer kykeni keskustelemaan neuvostoliittolaisten kanssa serbokroatiaksi. Olihan se Fischer aika veijari...

Haaste jäsenesittelyyn

Kerhomme ex-jäsen Raimo Kohvakka. Ilman häntä syksyn pelaajavalikoimamme jäisi epätäydelliseksi.

Re4 palaa Ranskaan

Viime vuonna kirjoitin ranskalaisen puolustuksen manööveristä Rc3-e4-d6+, jolla voitin kolme JSM-peliä alle 2000-vahvuisia pelaajia vastaan. Kun miettimisaikaa lyhennetään, vahvemmatkin pelaajat erehtyvät: tänä vuonna olen voittanut samalla idealla kaksi yli 2100-vahvuista pelaajaa pikapelissä.

Päädyimme seuraavaan asemaan molemmissa peleissä:

Jyrki Heikkinen (2091) – Pasi Korhonen (2183), joukkuepikashakin puulaakiturnaus 2010

7...cxd4 8.Rxd4 Le7 9.Dd2 a6 10.O-O-O Rxd4 11.Lxd4 Lc5?

12.Re4 dxe4 13.Lxc5 Dc7 14.Ld6 Dc6 15.De3 Rb6 16.Dg3 Ld7

17.Dg5

Mustaa ei pidä päästää linnoittumaan helposti. Valkean etu vastaa jo yli kolmea sotilasta.

17...f6 18.exf6 O-O-O 19.fxg7 Thg8 20.h4 Rd5 21.Le5 Re3 22.Td2 Rf5

23.Th3 h6 24.Df6 Rxg7 25.Tc3 Rf5 26.Txc6+ bxc6 27.Lxa6# 1-0

Jyrki Heikkinen (2091) – Antero Alhava (2134), joukkuepikashakin SM 2010

7...Le7 8.Dd2 a6 9.Le2 g6 10.O-O b5 11.a3 Lb7 12.Kh1 Tc8 13.Tad1 Db6 14.dxc5 Lxc5 15.Lxc5 Dxc5?

16.Re4 Db6 17.Rd6+ Ke7 18.Rxc8+ (18.Rg5!) valkean selvin eduin.

Muutkin ovat näköjään joutuneet manööverin uhriksi:

Emil Szalanczy (2318) – Stefan Svonavec (2051), 2009

7...a6 8.Dd2 cxd4 9.Rxd4 Dc7 10.O-O-O Lc5 11.h4 h5 12.Le2 Rxd4 13.Lxd4

13...Rb6? 14.Lxc5 Dxc5 15.Re4 Dc7 16.Rd6+ valkean selvin eduin.