31. joulukuuta 2010

Vuosi 2010 pakettiin

Kerhomme "lisääntyneestä aktiivisuudesta" on puhuttu jo parin vuoden ajan. Eikä vain puhuttu, vaan meillä on ollut enemmän tapahtumia ja niissä osanottajia kuin ehkä koskaan aiemmin.

Kerhomme yksi periaate onkin järjestää monenlaista toimintaa erilaisille pelaajille. Eri miettimisajoin pelattavien omien turnausten lisäksi järjestimme tänä vuonna seloturnauksen, teemailtoja, aloittelijaturnauksia ja -opetusta sekä osallistuimme joukkueturnauksiin.

Saimme järjestettyä pitkästä aikaa myös simultaaninäytöksen ja peräti kolme ystävyysottelua, joista yksi pelattiin etäotteluna. Kokeilun vuoksi järjestimme myös kaksi Fischerandom-turnausta.

Vuosi sitten kerhossamme oli ennätykselliset 22 jäsentä. Aloimme pohtia kerhon kasvun rajoja: kerhohuone alkaisi käydä pieneksi, jos aktiivisia jäseniä olisi 30, mikä kuitenkin tuntui kaukaiselta mahdollisuudelta vielä keväällä.

Nyt vuoden lopussa kerhossamme on kuitenkin jo 27 jäsentä. Olemme vieläkin pieni kerho, mutta tulevaisuus näyttää hyvältä, varsinkin kun lähes kaikki jäsenet osallistuvat aktiivisesti kerhon tapahtumiin.

Viikoittaisissa kerhoilloissamme on käynyt keskimäärin 8–9 pelaajaa 2000-luvulla. Syksyllä keskiarvo nousi jo 12–13:een. Muutaman kerran on pitänyt ottaa käyttöön kerhohuoneen joka ikinen pelipöytä!

Yksi historiallinen saavutus oli kerhomme kakkosjoukkueen nousu JSM-turnauksen 2. divisioonaan keväällä. Uusien jäsenten ansiosta uskalsimme koota myös kolmosjoukkueen syksyllä alkaneeseen JSM-turnaukseen.

Kerhomme yksittäisistä pelaajista on mainittava Helsingin mestaruuden voittanut Pekka Kauppala ja seniorien MM-kisoissa pelannut Seppo Järvinen.

Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2011. Suunnitteilla on yhteistyötä toisten kerhojen kanssa ja lisää toimintaa aloittelijoille, muun muassa alkeisopetusta. Ovemme ovat auki jatkossakin: "LauttSK, se matalakynnyksinen shakkikerho."

23. joulukuuta 2010

Keskiviikkoisin klo 18:45

Kerhomme turnauksiin tehdään pieniä muutoksia vuodenvaihteen jälkeen.

Kerhoillan turnaukset alkavat klo 18:45, kun ne alkoivat ennen vasta seitsemältä. Kerholle kannattaa tulla jo ennen puoli seitsemää. Kaikki muut Helsingin seudun shakkikerhot muuten aloittavat viikoittaiset turnauksensa viimeistään klo 18:30.

Pikashakin GP-osakilpailut pelataan kaksinkertaisena turnauksena, jos pelaajia on enintään 10. Tarkoitus on saada kunnon turnaus, vaikka pelaajia tulisi joskus tavallista vähemmän.

10 pelaajan raja estää turnausta venymästä mahdottoman pitkäksi: 10 pelaajan kaksinkertainen turnaus kestää noin 3 tuntia (18 kierrosta), kun taas 11 pelaajan kaksinkertainen turnaus kestäisi jo 3:40 (22 kierrosta, koska kaikille tulisi 2 vapaakierrosta). Tänä vuonna pikashakin GP-osakilpailuista muuten vain neljässä oli 9–10 pelaajaa, muissa enemmän.

Suosimme inkrementtiaikoja entistä enemmän, koska niiden ansiosta peleistä tulee yleensä "parempaa" shakkia. Pikapelit olemme jo monen vuoden ajan pelanneet enimmäkseen ajalla 3'02", paitsi kesällä olemme harjoitelleet 5 minuuttia ennen joukkuepikashakin SM-kisoja. Nyt myös muut turnauksemme siirtyvät inkrementtiaikaan:

  • Vartin turnaukset pelataan ajalla 10'05".
  • Cup 20'10" ja tarvittaessa jatkopelit 10'05".
  • Lauttasaaren mestaruus 70 min. 40 siirtoon + 20 min. loppupeliin + 30 sekunnin inkrementti alusta alkaen.

21. joulukuuta 2010

Heikkinen–Sobenin, LM 2010

Lauttasaaren (avoin) mestaruusturnaus 2010 huipentui viimeiseen kierrokseen, jolloin kohtasivat turnausvoitosta taistelevat Jyrki (6/6) ja Evgeny (5/6). Kommentit ovat molempien pelaajien.

Jyrki Heikkinen – Evgeny Sobenin, 21.10.2010

1.d4 Rf6 2.Rc3 d5 3.e4 Rxe4

JH: Hübsch-gambiitti on Blackmar–Diemer-gambiitin melko harvinainen muunnelma.

4.Rxe4 dxe4 5.Lc4 e6

ES: Huono siirto, liian passiivinen, lukitsee lähetin c8:aan. 5...Lf5 tai 5...g6 ovat parempia.

6.Le3

JH: En edes muistanut teorian suosittelevan 6.Rh3, mutta kehitänkin ratsun mieluiten f3:een.

6...Rc6 7.c3 Ld7

JH: Melko passiivista. Suunnittelikohan musta pitkää linnoitusta?

8.Dg4

JH: Valkean pitkä linnoitus on nyt mahdollinen, ja lisäksi daami painostaa g7-ruutua. Mustan ongelma on turvaton kuningas: Lyhyt linnoitus onnistuisi pelaamalla g6 ja sivustoimalla lähetin, mutta kuningasasema näyttäisi heikolta ja valkea voisi hyökätä h-sotilaalla. Mustan pitkään linnoitukseen taas valkea voisi hyökätä siirroilla b4 ja a4.

8...Ra5

ES: Huono siirto, jonka "idea" on suojella e4-sotilasta pelaamalla Lc6.

JH: Tämä ei näytä edistävän mustan peliä.

9.Lf1

JH: Lähetin paikka olisi e2:ssa, mutta halusin jättää sen daamille pakoruuduksi.

9...f5

JH: 9...Lc6?? 10.b4 menettäisi ratsun.

ES: Näyttää rumalta, mutta miten muuten suojella e4-sotilasta? Nyt kuitenkin e5-ruutu on ikuisesti heikko, mikä alkaa tuntua pian...

10.Dg3 Rc6

ES: Kaksi tempoa hävitty, heikko e5-ruutu, heikko e6-sotilas, kumpikaan lähetti ei liiku. On vaikea löytää mitään suunnitelmaa mustalle, kun taas valkealla on lukuisia vaihtoehtoja.

11.Lf4 Tc8

ES: Yhä harvemmat mustan upseerit pystyvät liikkumaan...

12.f3 exf3 13.Rxf3

JH: FireBirdin mielestä asema on nyt tasan. Mustan upseerit ovat passiivisia: Tc8, Dd8 ja Lf8 suojelevat sotilaita! Valkea sen sijaan voi tehdä useita luonnollisia kehityssiirtoja: Le2 (tai Ld3 tai Lc4), O-O (tai O-O-O), Rg5 (uhaten Rxh7), Te1 (painostaen e6-sotilasta).

ES: Valkean ratsu pyrkii e5:een...

13...Re7

ES: Joten mustan ratsu menee d5:een (vaikka g6 olisi parempi ruutu, mutta valkea ei tietenkään salli sitä), ja c-sotilas voi liikkua.

JH: Tämä estää mustaa pelaamasta ratsuaan g6:een. FireBird ehdottaa 14.Lg5, joka näyttäisi entisestään vähentävän mustan mahdollisia siirtoja, mutta jatkossa 14...h6 15.Dh3 Tg8 valkea joutuisi perääntymään lähetillään, koska 16.Lxe7 vain keventäisi mustan tukkoista asemaa.

14.Re5

14...Rd5 15.Ld2

JH: En anna mustalle mahdollisuutta vaihtaa nappuloita.

15...c5

ES: Nyt c8-tornissa onkin järkeä.

16.Le2

ES: Miksi ei Ld3, joka suojaa e4- ja c2-ruudut (jotta torni ei pääse 2. riville)?

JH: Lähettishakin mahdollisuus h5-ruudusta oli liian houkutteleva.

16...Rf6

ES: Suojelee h5-ruudun, ja e4-ruutu näyttää lupaavalta. Tämä ratsu hyppää jo 6. kerran!

JH: Ei käy 16...cxd4?? 17.Lh5+ g6 (17...Ke7 18.c4 +-) 18.Lxg6+ Ke7 19.Lg5+ Rf6 20.Rf7:

Esimerkiksi 20...Dc7 21.Lxf6+ johtaisi 2 siirron mattiin.

17.O-O cxd4

JH: 17...Re4?? 18.Lh5+ voittaa samanlaisin ideoin kuin edellisen siirron kommenteissa.

18.cxd4 Db6 19.Le3 Lb5?

JH: Nyt peli kääntyy valkean eduksi. Parempi on 19...Dxb2 20.Tfe1 mustan pienin eduin.

20.Tac1!

ES: Ennen kuin valkea voi pelata d5-siirron, on estettävä mustan Lc5.

JH: Tämä on paras siirtoni tässä pelissä. Koska musta uhkaa lähettiä e2:ssa, moni vaihtaisi lähetit enempiä miettimättä. Halusin kuitenkin ottaa aloitteen ja pelata d5, mutta näytti siltä, että sitä piti valmistella ottamalla c-linja haltuun.

FireBird näyttää uskomattoman jatkon 20.d5! Lc5? (tämä näytti ikävältä pelin aikana, koska upseereita vaihtuu) 21.Dxg7!! Lxe3+ 22.Kh1 Tf8 23.Lxb5+ Dxb5 24.d6 voittaen:

Esimerkiksi 24...Rd5 25.d7+ Kd8 26.Dxf8+ kuulemma 6 siirron matein. Nähdäpä tuollaisia muunnelmia pelin aikana!

20...Td8

JH: Laskin pelin aikana, että 20...Txc1 21.Txc1 Lxe2? 22.Tc8+ Ke7 23.d5 (uhaten 24.Lc5+) näyttää hyvältä:

FireBird vahvistaa arvioni: 23...Re4 24.Lxb6 Rxg3 25.Lc5+ Kf6 26.Rd7+ valkean ylivoimaisin eduin.

21.d5

JH: Heikko d-sotilas pääsee vihdoinkin etenemään ja iskemään temmolla mustan heikon e-sotilaan kimppuun.

21...Da6 22.Lxb5+ Dxb5 23.dxe6

JH: Laskin turhan pitkään, miten daami voi suojata e5-ratsun siirtojen 23...Re4 24.Df4 g5 jälkeen. Lopulta välähti, että muunnelmahan alkaa siirrolla 23.dxe6, joten lopussa voi pelata 25.Dxf5, koska f-sotilasta suojannut e6-sotilas on syöty. Yllättävän vaikea nähdä asemaa mielessään oikein edes 5 puolisiirron päähän.

23...Rh5

24.Dg5 Dxe5 25.Txf5!

JH: Hyökätessä on oltava tarkkana. Valkean etu hupenisi lähes olemattomiin jatkossa 25.Dxh5+ g6.

25...Dxb2

ES: Molemminpuolinen aikapula. Valkealla oli ilmeisesti liian monta hyvää vaihtoehtoa, mutta liian vähän aikaa valitakseen oikean jatkon.

JH: Molemmilla oli aikaa jäljellä 15 minuuttia + 30 sekunnin inkrementti seuraaviin 15 siirtoon. Aloin miettiä nyt pitkään, koska asema vaikutti valkean voitolta. Arvioni oli oikea, mutta monista vaihtoehdoista en onnistunut valitsemaan parhaita.

26.Tb5?

ES: Tämä tuli yllätyksenä. Odotin yksinkertaista jatkoa 26.Dxh5+ g6 27.Dg4 gxf5? 28.Dh5+ (hauska siirto "takaisin", mitä on vaikea nähdä etukäteen) +-.

JH: Ensimmäinen ajatukseni oli pelata 26.Txf8+ Txf8 27.e7, kunnes huomasin, että musta tekisikin matin: 27...Dxc1+! 28.Lxc1 Td1X. Käytin monta minuuttia tähän muunnelmaan, ja varmistin sen vielä turhan moneen kertaan. Kello raksutti...

Tyylikkäin ja tehokkain voittosiirto on FireBirdin näyttämä 26.Tf2! +-. Jälkikäteen on helpompi huomata, että tornin paikka on f-linjalla, jossa se estää mustan linnoituksen.

26...De2

JH: Tämä siirto oli minulle täysi yllätys. Olin laskenut, että daami ei voi mitenkään suojata h5-ratsua.

ES: Nyt ajattelin, että pahin on kutakuinkin ohi ja valkea vain ottaa ratsun takaisin: 27.Dxh5+ (hauska perheshakki!) Dxh5 28.Txh5 – vaikea uskoa, että musta selviytyi loppupeliin. Mutta seurasikin toinen virhe...

27.Txb7?!

JH: Shakkisokeuden takia en nähnyt, että ratsun voi lyödä, joten luulin valkean jo hävinneen! Heti kun olin siirtänyt, iski seuraava shakkisokeus: luulin mustan tekevän matin 27...Txc1+ 28.Lxc1 De1X. Aloin tuijottaa e7-ruutua tiukasti, jotta Evgeny luulisi minun uhkaavan jotain siellä eikä huomaisi mattia. Kun Evgeny vain jatkoi miettimistä, uskalsin hetken päästä vilkaista laudan alareunaa ja huomasin helpotuksekseni, että mustan torni onkin d-linjalla eikä mitään mattia ole tarjolla.

27...Rf6 28.Td7

JH: Halusin epätoivoisesti estää Td1-shakin, koska edellisen siirron "mattikuva" pyöri vielä mielessä. Itse asiassa tämä on ihan kelvollinen siirto.

ES: Valkea ei voi onneksi pelata toista torniaan 7. riville, koska seuraisi De1X.

28...Le7

ES: Hyödyntää sitä, että valkean daami ei voi lyödä g7:ään. Heti siirrettyäni tajusin, että valkea voi tehdä tasapelin siirrolla 29.Txe7+.

29.Txd8+?

JH: Näkemättä jäi tämä viimeinenkin tilaisuus saada tasapeli: 29.Txe7+! Kxe7 30.Dxg7+ Kxe6 31.Tc6+ Kd5 32.Tc5+ Ke6 33.Tc6+ =. Jos mustan kuningas yrittää karkuun shakkeja, seuraa 32...Ke4?? 33.De7+ Kd3.

Mutta olisinkohan löytänyt kaunista loppua 34.Tc3+! Kxc3 35.Da3+ Kc4 36.Db3X.

Pelisiirron jälkeen loppu on toivotonta nappuloiden siirtelyä melko hävityssä asemassa ja ennen kaikkea kamalassa aikapulassa: minulla oli aikaa jäljellä 1 minuutti ja 30 sekunnin inkrementti seuraaviin 11 siirtoon.

29...Lxd8

ES: Ei enää uhkia, vähemmän ja vähemmän nappuloita jäljellä, mustan ylimääräinen ratsu alkaa merkitä pian.

30.Lxa7 Tg8 31.Dg3 Dxa2

32.Db8?

ES: Häviää e6-sotilaan, mutta valkealla oli vain sekunteja jäljellä.

JH: Viimeistään nyt peli on ratkennut. FireBirdin mukaan 32.Lc5 Dxe6 33.Te1 Re4 34.Df3 Rxc5 35.Dc6+ Kf7 36.Txe6 Rxe6 37.Df3+ on vain mustan pienin eduin.

32...Dxe6 33.Td1 Kf7 34.Lf2 Le7 35.Db1 Td8 36.Te1 Dd5 37.Db6 Re4 38.Tf1 Rxf2 39.Txf2+ Kg8 0-1

ES: Vaikka tämä on yksi ihmeellisimpiä nousujani tappioasemasta, on vaikea olla ylpeä tästä pelistä. Avaus oli surkea, ja pääsyy voittoon oli Jyrkin aikapula. Mutta joka tapauksessa tämä peli on ensimmäinen voittoni Jyrkistä pitkin miettimisajoin pelatussa pelissä ja ratkaisi lopulta turnausvoiton minulle!

JH: Tämä on paras pelini turnauksessa, vaikka lopputulos olisi voinut olla parempikin. Omalaatuisen avauksen jälkeen valkea sai korvauksen uhraamastaan sotilaasta ja lopulta voittopelinkin. Erityisesti pidin löytämistäni aktiivisista siirroista 20.Tac1 (vaikka FireBird näytti myöhemmin 20.d5!) ja 25.Txf5. Tällaisten taistelupelien takia pidän shakista!

Pahin virheeni oli huolimaton ajankäyttö. Ajauduin pelaamaan ratkaisuvaiheet aivan liian lyhyellä miettimisajalla, mistä voin tietysti syyttää vain itseäni. Tein monia virheitä aikapulassa:

  • Laskin epäolennaisia jatkoja ja vielä turhan pitkään. En tahtonut uskoa, että aiemmin suunnittelemani ideat eivät toimineetkaan (26.Txf8+).
  • Aloin uskoa kehittelemiini harhakuviin, kuten mustan olemattomaan mattisommitelmaan (27...Txc1+).
  • En pohtinut lainkaan tasapelimäisiä jatkoja (29.Txe7+), vaan pelasin loppuun asti voittoa, vaikka tasapeli olisi riittänyt turnausvoittoon. Minkäpä pelityylilleen voi: kaikki tai ei mitään.

20. joulukuuta 2010

GP-sarjojen 2010 tulokset

Pikashakin GP- eli kuukausisarjaa on pelattu kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kerhollamme jo vuodesta 1998 lähtien. Tänä vuonna aloitettiin myös vastaava nopean shakin (15 + 15 minuutin) GP-sarja, jota pelattiin kuukauden viimeisenä keskiviikkona.

Pikashakin GP 2010

Kärkitulokset: 1. Jyrki Heikkinen (76/80), 2. Antti Suominen (54), 3. Jussi Hämäläinen (44). Jussi johti sarjaa keväällä, mutta ei enää pelannut sen jälkeen.

Ahkerimmat osallistujat: Jyrki Heikkinen (12/12), Matti Rantanen (10), Pentti Wigelius ja Kim Paasonen (9).

Sarjaan osallistui 37 eri pelaajaa. Osakilpailuissa oli keskimäärin 11 pelaajaa, eniten erikoisturnauksissamme: Seurasaaressa ja pikkujouluissa 16, saunaturnauksessa 15.

Nopean shakin GP 2010

Kärkitulokset: 1. Jyrki Heikkinen (76/80), 2. Matti Rantanen (55), 3. Antti Suominen (36).

Ahkerimmat osallistujat: Jyrki Heikkinen ja Matti Rantanen (9/11), Aaro Jalas (8).

Sarjaan osallistui 29 eri pelaajaa. Osakilpailuissa oli keskimäärin 9 pelaajaa. Kaksi osakilpailua pelattiin Fischerandom-turnauksena.

Tulospalvelussamme ovat tämän vuoden kaikki GP-pisteet ja aiempien GP-sarjojen kärkitulokset (laskentataulukon eri välilehdellä).

17. joulukuuta 2010

Esa Manninen (1952 - 2010) in Memoriam

Kerhoomme liittyi vuoden 2010 aikana kuusi uutta jäsentä. Nyt vuoden päättyessä näistä uusista jäsenistä yksi on poissa. Esa Manninen ehti tulla kerholla tutuksi monille jo ennen liittymistään kerhon jäseneksi, koska hän oli jo viime vuoden puolella yksi ahkerimmista peli-illoissa kävijöistä. Pelitaidoltaan Esa ei kuulunut kerhomme kärkikaartiin, mutta pelitaidon puutteen korvasi peli-into. Harvoin tapaa kuuttakymmentä ikävuottaan lähestyvää aloittelevaa pelaajaa, jolla on noin parikymppisen kaverin peli-into! Esa tuli tunnetuksi hyvänä häviäjänä, joka osasi pitää myös häviöpelejään kiinnostavina. Tämä kertoi terveestä asenteesta, jota ei aina ns. paremmilta pelaajilta löydy.

Aloittelijaturnauksiimme Esa osallistui alusta alkaen, ja niissä tuli menestystäkin: kolmessa turnauksessa Esa oli kolmen parhaan pelaajan joukossa. Keväällä 2010 ryhdyimme rakentamaan kerhollemme kolmatta joukkuetta seurajoukkueiden SM-kisaan, ja Esa värvättiin tällöin jäseneksi. Esa oli kiinnostunut joukkuepelaajan roolista, ja toukokuussa 2010 hän aikoi pelata elämänsä ensimmäisessä selo-turnauksessa. Ilmeisesti sairaus muutti kuitenkin suunnitelmat äkillisellä tavalla: Esan 58 vuotta kestänyt elämäntaival katkesi 25.5.2010. Esan muistoksi järjestimme 27.11. muistoturnauksen, joka pelattiin Fischerandomin sääntöjen mukaan. Tuo olisi varmasti kiinnostanut Esaakin, jonka pelitapa ei soveltunut aina avausteorian kankeisiin sääntöihin.

16. joulukuuta 2010

Ulkomaalaisten pelaajalisenssi

"Lisenssiä ei vaadita ulkomaalaiselta pelaajalta, joka ei edusta suomalaista seuraa", lukee Suomen Shakkiliiton sivuilla. Viattoman näköinen sääntö aiheuttaa joskus kiusallisia tilanteita.

Kerhollamme on käynyt parin viime vuoden aikana useita ulkomaalaisia, jotka ovat tulleet töihin tai opiskelemaan Helsinkiin. Kun he kysyvät shakkiturnauksista, joudun kertomaan rehellisesti, että halvimmalla pääsee, kun ei liity mihinkään suomalaiseen shakkikerhoon, jolloin saa pelata ilman lisenssiä turnauksissa.

Jos joku "erehtyy" liittymään kerhoon, hän joutuu maksamaan kerhon jäsenmaksun ja lisäksi pelaajalisenssin päästäkseen pelaamaan turnauksiin.

On tietysti hyvä, että ulkomaalaisia kannustetaan pelaamaan ilman lisenssipakkoa, mutta jotenkin tuo sääntö tuntuu erikoiselta.

15. joulukuuta 2010

Pikkujoulut 15.12.2010

Kerhomme perinteinen pikkujouluturnaus on pelattu ravintola Piratissa 10 viime vuoden ajan, mutta tänä vuonna palasimme kerhohuoneelle. Tunnelma oli jouluinen: lumen keskeltä, 10 asteen pakkasesta oli mukava tulla juomaan kuumaa glögiä, syömään pipareita ja pelaamaan vuoden isointa pikapeliturnaustamme.

Tulokset:

  1. Jyrki Heikkinen (14/15)
  2. Antti Suominen (11)
  3. Pentti Wigelius (10)
  4. Tero Lehtinen (10)
  5. Matti Rantanen (9½)
  6. Timo Siikonen (9)
  7. Seppo Järvinen (9)
  8. Raimo Kohvakka (8½)
  9. Kauko Kaiju (8½)
  10. Reijo Rautio (8)
  11. Matti Varjokallio (7½)
  12. Arto Heimonen (5)
  13. Kim Paasonen (5)
  14. Ville Liang (3)
  15. Riku Koivusalo (1½)
  16. Aaro Jalas (½)

Tiedotusta pitää näköjään parantaa entisestään: turnaus alkoi 12 pelaajalla, mutta ensimmäisen kierroksen aikana tuli 4 pelaajaa lisää. Parin kolmen kierroksen jälkeen tuli vielä 2 pelaajaa, joita ei kuitenkaan enää voitu ottaa mukaan turnaukseen, mutta he saivat sentään pelata keskenään.

12. joulukuuta 2010

Joulukuun pelaaja: Tero Henttonen

Shakkisiirtojen oppiminen

Muistaakseni joskus 10-vuotiaana, kirjasta: Kaverini oli aloittanut pelaamaan, joten haastaakseni hänet peliin opettelin säännöt kirjasta. Pelasimme muutaman kerran, mutta jotenkin se jäi sitten siihen. Sen sijaan sain 11-vuotiaana vanhemmiltani lahjaksi shakkitietokoneen, jota sitten läiskin tehokkaasti ainakin pari vuotta. Kyseessä oli Saitekin joku Kasparov-brändätty malli, joka oli varsin mainio vastus siihen aikaan. Kone on edelleen tallella, pelasin muutama vuosi takaperin viimeksi kokeilun vuoksi.

Kuinka usein pelaat shakkia?

Viikoittain netissä pikapeliä, kerhoilloissa niin usein kuin ehdin. Viime aikoina on tullut intoa yrittää pelata lisää pitkiä pelejä, kun vain ehtisi paremmin.

Shakkikerhoon liittyminen

Ensimmäisen kerran pelasin Lappeenrannan shakkikerhossa joskus 12–13-vuotiaana muistaakseni vuoden-puolitoista. Etsin peliseuraa kun konetta vastaan ei enää jaksanut pelata, ja isäni työkaverin kautta sain kuulla missä kerho pelasi. Sitä kautta tutustuin kellon kanssa pelaamiseen ja pikapeliin, sekä pelasin ensimmäisessä turnauksessani. Pelaaminen oli mukavaa, jatkuvat häviäminen ja ikäseuran puute ei. Osittain sen takia lopetin pelaamisen sitten yläasteen aikana.

Seuraava kosketus shakkiin tuli vasta yliopistoaikana kun monet matemaatikot läiskivät tietokoneluokassa usein pikapeliä ICC:ssä. Itse en juuri pelannut, mitä nyt kokeilin joskus, ja varsinaisesti aloitin pelaamisen uudestaan vasta työelämään siirryttyäni firman eli Nokian shakkikerhossa 2000.

Saavutukset shakissa

Ei mitään ihmeempiä – sain kesällä joukkuepikashakin SM:ssä n. 50 %:n tuloksen, mikä oli odotuksiini nähden huikean hyvä – oletin että menee aivan penkin alle. Lisäksi pariin kertaan olen onnistunut SPS-turnauksissa mainiosti, paras tulos oli muistaakseni 6/8 pikapelissä.

Paras peli

Vaikea sanoa – monta kertaa mukavammilta tuntuneet pelit ovat olleet sellaisia joissa olen vasta kauhean taistelun jälkeen onnistunut voittamaan alakynnestä ihan vain sen takia että olin liian itsepäinen luovuttaakseni.

Makea voitto

Voitin kesällä joukkuepikashakissa Velhojen Tommi Franssilan tekemällä matin laudalla, tietämättä hänen vahvuuslukuaan (2276). Peli meni erinomaisesti, joskin myös onnekkaasti: Aloitin g3:lla, mutta onnistuin tunaamaan sotilaan vastustajalle joskus 10.–15. siirron paikkeilla. Sain siitä hieman asemallista kompensaatiota, joten en suostunut luovuttamaan vaan painoin päälle ja sinnittelin samalla kun vastustaja aloitti oman hyökkäyksensä. Keskityin asemalliseen vastahyökkäykseen, ja yhtäkkiä vastustaja syötti upseerin (koska ei nähnyt helppoa 2 siirron kombia), jonka jälkeen mustan asema alkoi romahtaa. Mattia varten jouduin vielä tekemään töitä, mutta lopulta se onnistui. Jotenkin. Onnella oli suuri osuus voitosta, mutta mitä siitä, fiilikset olivat loistavat pelin jälkeen.

Onnekas voitto

Äskettäin SPS:n pitkässä pelissä voitin Taksin Pasi Korhosen pitkässä pelissä – olin parissakymmenessä siirrossa onnistunut kaivamaan itseni syvälle, vaikken sitä itse siinä vaiheessa tajunnut. Ajattelin vain "Sinnittele, sinnittele, vielä yksi siirto", ja sitten yhtäkkiä näin mahdollisuuden sotilaan voittoon. Kokeilin, ja kas, se onnistui – minkä jälkeen Pasi syötti vielä laadun. Tästä sitten realisoin vaihtamalla tavaraa, mokasin vielä hieman ja loppupelissäkin jouduin vielä olemaan tarkkana etteivät vastustajan sotilaat korotu ennen omiani.

Pelin jälkeen analysoimme ja huomasin miten syvällä olin ollut – onnekseni vastustajani ei ollut löytänyt oikeita siirtoja.

Katkera tappio

Pitkän pelin tappiot harmittavat aina, varsinkin jos/kun olen itse mokannut pelini. Näitä on tullut viime aikoina enemmän, kun olen pelannut pitkiä pelejä. Onneksi unohdan tappiot yleensä nopeasti.

Pahin munaus

Näitäkin on liian paljon – mennyt mattiin, mokannut voitetun alkaneen pelin yhdellä siirrolla jne. Tappioista pitäisi aina oppia jotain, mutta tuntuu että lähinnä unohdan ne nopeasti.

Unohtumaton shakkikokemus

Firman shakkikerhon saunaillat ovat olleet erinomaisen hauskoja aina – mieleeni tulee mm. monet hupi-tandem-pelit sekä "Attakko stupido!" (ei siitä sen enempää, paikalla olleet saattavat muistaa – sisäpiirin vitsi).

Jos otetaan vähän vakavammista, niin viime kesän joukkuepikashakin SM (ensimmäinen oikea turnaukseni) jäänee kyllä mieleen – varsinkin kun pärjäsin paremmin kuin oletin.

Arvokkaimmat päänahat

Ks. yllä makein voitto ja onnekas voitto.

Avausvalikoima

Valkeilla avaan yleensä e4 tai g3, mutta samaa pelaajaa vastaan vaihdan yleensä avausta heti toisessa pelissä ihan vaan että voi päätellä paremmin vastustajan pelityyliä. Mustilla pelaan kuningatarsotilasavauksia, tai sisilialaista e4:ää vastaan.

Avausteorian tuntemukseni on huonohko, joten pitäydyn useimmiten tutuissa avauksissa. Silloin tällöin kyllä improvisoin, yleensä mielenkiintoisin (= usein heikoin) tuloksin...

Pelityyli

Lähden usein passiivihyökkäykseen jumiasemasta, eli pelaan turhankin passiivisen asemallisesti. Tästä olen jo vuosikausia yrittänyt harjoitella eroon, mutta toisaalta olen lähinnä onnistunut oppimaan pääsemään parempiin asemiin. Puolustuspeli tuntuu omimmalta alueelta, pääsen kohtuu-usein puolustuksesta toimivaan vastahyökkäykseen.

Miettimisaika

Pelaisin pitkää peliä mielelläni, jos se ei veisi niin kauan... Sen takia 5 + 5 on ollut suosikki pitkään, ja 15 + 15 on myös mielenkiintoista, kun on vähän enemmän aikaa muttei vielä pitkän pelin määrää. Inkrementit vaativat edelleen asennoitumista, stressaan niitten kanssa pelaamista enemmän kun vakioaikoja.

Shakkimotto

Älä luovuta liian aikaisin.

Shakki-idolit

Maailmanmestareista Capablanca ja Lasker ainakin – Kimmo Konsalan kirjasta luetut elämänkerrat ja pelianalyysit innoittivat aikanaan peliuran alussa paljon. Kurt Richterin Shakkitarinoita oli myös pitkään lempishakkikirjani, sen sisältämän huumorin ja monipuolisuuden vuoksi.

10. joulukuuta 2010

Shakkia kolmestaan

Nokian työpaikkashakkikerhon saunailtaan 9.12.2010 tuli myöhäisen ajankohdan takia vain kolme pelaajaa, kaikki sattumoisin myös Lauttasaaren Shakkikerhon jäseniä: Jyrki Heikkinen, Evgeny Sobenin ja Tero Henttonen. Jotta kukaan ei joutuisi lepäämään, aloimme keksiä uusia shakin pelimuotoja.

Kolmenkeskinen simultaani oli ensimmäinen kokeilumme. Asetimme kolme pöydänpäätyä vastakkain ja niille kolme shakkilautaa kolmion muotoon, niin että jokainen mahtui istumaan pöytien väliin ja pelaamaan kahdella laudalla – valkeilla ja mustilla – kahta muuta pelaajaa vastaan.

Pelasimme inkrementtiajalla 5'02", koska tavallinen pikapeli tuntui liian nopealta. Hankalinta peleissä oli seurata ajankäyttöä, koska kellot olivat niin kaukana toisistaan. Kahden kierroksen jälkeen olimme kuitenkin yhtä mieltä, että uusi pelimuoto toimii varsin hyvin. Tosin jostain syystä musta oli voittanut kaikki 6 peliä!

3-tandem eli kolmen hengen – 1-henkisen "joukkueen" – tandem oli seuraava idea, jota pelasimme samoilla laudoilla. Sääntöjen kehittäminen oli kuitenkin hankalaa. Kahden 2-henkisen joukkueen välisessä tandemissa ensimmäinen ratkennut peli yleensä ratkaisee ottelun, mutta 3-tandemissa sama sääntö ei olisi oikeudenmukainen 3. pelaajan kannalta. Päätimme että kaikki kolme peliä on pelattava loppuun, ja voittaja on se, joka saa eniten pisteitä kahdesta pelistä.

Huomasimme yllättäen, että 3-tandemissa ei yleensä kannata voittaa ensimmäistä peliä nopeasti. Kolmas pelaaja hyötyy saadessaan pelata kahdella laudalla kahta yksinäistä pelaajaa vastaan, koska voi käyttää syömiään nappuloita toisella laudalla, kun taas kaksi yksinäistä pelaajaa eivät saa enää uusia nappuloita mistään. Tai jos ensimmäisen pelin voittaa helposti, pitäisi ensin syödä mahdollisimman paljon nappuloita, joita voi sitten käyttää toisella laudalla.

Kolmenkeskinen sokkosimultaani ja 3-sokkotandem olivat illan viimeiset villit ideat, mutta olimme jo liian väsyneitä yrittämään niitä. Joka tapauksessa oli hauskaa keksiä uusia pelimuotoja, joita voimme suositella kaikille kolmen hengen shakkiporukoille. Olisi hauska kuulla toisten kokemuksia uusista shakin muodoista. Ja keksisikö joku paremmat säännöt 3-tandemille?

Maailmalla on näköjään kehitelty myös kolmen hengen shakkipeli, joka vaatii erikoisvalmistetun laudan ja tietysti hieman erilaiset shakkisäännöt. Varmasti muutkin shakkiporukat ovat keksineet meidän "keksimämme" shakkiversiot, vaikka en olekaan löytänyt vastaavia Internetistä.

9. joulukuuta 2010

Lauttasaaren XIII avoin mestaruus

Lauttasaaren avoin mestaruusturnaus pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1998, joten tämänvuotinen turnaus oli jo 13:s. Turnausjärjestelmä on säilynyt samana: 7 kierrosta, yksi peli kuukaudessa maalis-lokakuun aikana. Tänä vuonna mukaan saatiin ennätykselliset 22 pelaajaa.

Kärkitulokset:

  1. Evgeny Sobenin (6/7)
  2. Jyrki Heikkinen (6)
  3. Seppo Järvinen (5)
  4. Antti Suominen (5)
  5. Matti Varjokallio (4½)

Turnausvoittaja ratkesi vasta toisella vertailulla: Evgenyn ja Jyrkin vastustajien pisteiden summa (Buchholz) oli sama, mutta Evgenyn vastustajien pisteiden summa kerrottuna tuloksella kutakin vastustajaa vastaan (Sonneborn–Berger) oli parempi, koska hän voitti keskinäisen pelin viimeisellä kierroksella.

Turnauksen yksityiskohtaiset tulokset ovat tulospalvelussa, ja lähes kaikki pelit peliarkistossa.

Vuonna 2011 turnauksen nimeksi lyhennetään Lauttasaaren mestaruus, josta voidaan käyttää iskevää lyhennystä LM. Tarkoitus on myös alkaa pelata ensisijaisesti inkrementtiajoin, kuten JSM-turnauksessakin.

4. joulukuuta 2010

Oikean aikatasoituksen käyttö pikapelissä?

Normaalissa kerhoillassa yleisin pelimuoto on pikapeliturnaus, jossa kaikki pelaavat kaikkia vastaan. Tämän turnausmuodon ongelma on minusta kuitenkin se, että vastakkain joutuvat tasoltaan selvästi eritasoiset sekä eri tavalla pikapeliin rutinoituneet pelaajat. Jos vastakkain asetetaan paljon pikapeliä tahkonnut noin 2000:n vahvuinen pelaaja ja harvakseltaan pikapeliä pelaileva noin 1400:n vahvuinen patzer, niin onko tällaisessa ottelussa tasa-ajoin pelattuna mitään järkeä? Suunnilleen sama asetelma, kuin jos leijona ja lammas laitettaisiin areenalle taistelemaan keskenään...

Erityisesti aloittelijoille pikapeli on usein vaikeaa, ja jotkut pelaajat eivät tule koskaan kehittymään kovin hyviksi. Kun tällaiset pelaajat joutuvat pelaamaan 3 min + 2 sek. inkrementillä vahvoja pikapelureita vastaan, niin pelin tulos on jo ennakolta selvä. Pelissä ei ole jännitystä paremman pelaajan kannalta (helppo rutiinivoitto) eikä heikomman pelaajan kannalta (varma rutiinitappio). Ymmärtääkseni pelaamme shakkia kuitenkin juuri peliin sisältyvän jännityksen vuoksi - lähes etukäteen varma voitto tai häviö eivät motivoi pelaamista.

Kuinka "pisteautomaatin" rooliin joutuneet pelaajat ja erityisesti aloittelijat voisivat saada enemmän onnistumisen mahdollisuuksia eli aidon pelijännityksen kokemista pikapeli-illoissa? Ratkaisu on tietenkin oikea aikatasoituksen käyttö. Peli on myös paremman pelaajan kannalta haastavampi ja jännittävämpi, kun aikaa on reilusti vähemmän kuin heikommalla vastustajalla! Aikatasoituksista tulee kuitenkin usein napinaa: mikä on oikea aikatasoitus ja miten sitä tulisi soveltaa kerhon pikapeli-illassa?

Ehkä jotain osviittaa antaa Tammer-Shakin kinkkuturnauksessa tänä vuonna sovellettava nopean shakin aikatasoitustaulukko:
- pelaajien vahvuusero yli 600 selopistettä: vahvemmalle pelaajalle 3 minuuttia, heikommalle 27 minuuttia eli 3+27 - pikapelissä siis 1+9min?
- pelaajien vahvuusero 400-600 pistettä: 6+24 min - pikapelissä 2+8 min?
- pelaajien vahvuusero 400-200 pistettä: 9+21 min - pikapelissä 3+7 min?
- pelaajien vahvuusero 200-100 pistettä: 12+18 min - pikapelissä 4+6 min?

Miettikää ja kommentoikaa, miten pikapeli-iltojen otteluista saataisiin entistä tasaisempia ja jännittävämpiä eritasoisten pelaajien välillä! Entä mikä on oikea aikatasoitus, kun kerhon pikapeli-iltaan tulee mukaan elämänsä ensimmäistä pikapeliturnausta kokeileva aloittelija?