Silvio Danailov tunnetaan paitsi Veselin Topalovin managerina myös Euroopan shakkiliiton presidenttinä. Chessvibes-verkkosivun haastattelussa mr Danailov esittää näkemyksiään siitä, mihin suuntaan kilpailushakin pitäisi muuttua:
A few things need to change. Firstly, Sofia Rules should finally be introduced into all tournaments, so there are none of the 14-move draws we’ve seen in a series of events. And if there’s a deliberate three-fold repetition in a position where it’s still possible to fight, the arbiter should penalise the players with a zero on the score table. Secondly, the football points system used in Bilbao and London – three points for a win, one point for a draw – should be introduced everywhere. And finally, we need to reduce the time control. A game should last no longer than four hours. The 30 seconds a move increment (and any increment in general!) should be abandoned. That’s essentially deprived fans of the enthralling spectacle of time trouble.
In addition, all tournaments need to be placed on a commercial footing. We can’t allow all sorts of sites to steal the text of games or “pictures” from the organisers, who’ve spent money on all that. All of us: organisers, players, trainers and journalists should realise that chess, in order to survive and develop in the world as it is nowadays, has to be stricter and more professional.
Kovia vaatimuksia: 3-1-0 -pistejako, tasapelien kieltäminen, nopeammat peliajat ja inkrementistä luopuminen saattavat miellyttää joitakin shakinharrastajia.
Mutta kaiken huippu mielestäni on ajatus, että pelit olisivat turnauksen järjestäjän omaisuutta...
18. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Tuo pistejako kuulostaa ihan hyvältä, motivoi varmasti välttämään ns. Sopuremejä. Toisaalta mikään ei ole varmaakaan turhauttavampaa kuin yrittää vääntää väkisin voittoa kuivasta tasa-asemasta. Pisteitä tärkeämpää on kuitenkin laadukas shakki. Laadukkaat remit voivat tarjota usein paljonkin jännitystä.
Mielestäni shakkia pitää pelata aloilla joilla ehtii syvällisesti miettiä siirtoja. Jos ajatellaan shakkiyleisöä ja potentiaalista suurta yleisöä, kaikista mukavin peli seurata voisi olla vaikka 15+15 minuuttia.
3 pistettä voitosta -pisteenjako oli muutaman vuoden ajan OSSin pitkän pelin turnauksissa vakiokäytäntö. Paritus tehtiin perinteisen pistejaon mukaan. Tästä tuli mielenkiintoisia ilmiöitä. Pohjois-Suomen mestaruusturnauksessa 2006 voitin viimeisellä kierroksella kärkipöydällä pelini. Hävinneestä (Frans Valli) tuli Pohjois-Suomen mestari, itse olin viides. Kolmella pelaajalla (Frans, Pasi Terästi ja Roope Kiuttu) oli 3 voittoa ja 1 remi, minulla ja ATElla 2 voittoa ja 3 remiä. Perinteisellä laskutavalla ATE oli 1. ja minä 2. Näin tulokset näkyy myös liiton tulossivulla, mitalit meni kuitenkin eri miehille :)
Näin siis vajaakierroskilpailussa, round-robiniin systeemi toimii varmaan paremmin.
Nykyään OSSin turnaukset pelataan perinteisellä pistelaskulla.
Hyvin mielenkiintoinen näkemys Silviolla. Nykypäivänä aika paljon liputetaan juurikin päinvastaiseeen suuntaan, eli open sourcea kaikkialle. En jaksa uskoa, että shakille tekisi mitään hyvää pyrkiä suljettuun suuntaan.
Danailov tietysti haaveilee shakkiin samantapaista järjestelmää kuin urheiluun: tv, nettisivustot ja lehdet maksaisivat pelien julkaisuoikeuksista.
Ajatus saattaa olla liiketaloudellisesta näkökulmasta perusteltu -- pitkällä tähtäimellä se kuitenkin johtaisi shakin näkyvyyden heikkenemiseen ja shakkijulkaisujen (sekä online että printti) kuolemaan, mikä heikentäisi shakkikulttuuria ja vähentäisi shakin harrastamista.
Se tuskin on supersuurmestareidenkaan kannalta optimaalinen tilanne. Jos ruohonjuuritaso kärsii, ei rahaa valu huipuillekaan.
@Peltomaa: "3 pistettä voitosta – – Paritus tehtiin perinteisen pistejaon mukaan – – round-robiniin systeemi toimii varmaan paremmin."
Ongelmahan ei ollut 3 pistettä voitosta vaan väärin määritellyt parit. Veikkaan että paritusohjelma antoi 2 pistettä voitosta, jolloin parit menivät väärit.
Turnaustulosten mukaan viimeisen kierroksen kärkipelissä Vallin (10 p.) olisi pitänyt kohdata Kiuttu tai Kallio (7 p.), mutta pariksi tulikin pelaaja 6-pisteisten joukosta.
Joo, tuo on kyllä ihan oikea pointti, että vika oli parituksessa. En tiedä oliko 3 p voitosta antavia paritusohjelmia tuolloin helposti saatavilla - ilmeisesti ei, kun sellaista ei käytetty.
Puolustelen kuitenkin mielipidettäni vielä sillä, että liitto julkaisee tulokset 2p voitosta järjestelmän mukaan, mikä aikojen kuluessa vääristää historiankirjoituksen. Joo, tiedän, että vika ei ole silloinkaan 3 p voitosta -järjestelmässä vaan liiton tulospalvelussa. Jos 3p voitosta vajaakierrosturnaukset yleistyvät, on siis muutamia käytännön ongelmiakin ratkaistavana.
SKSL:n sivuilla mainitaan parien määritykseen vain FIDEn hyväksymät MS-DOS-ohjelmat (!) PROTOS ja SWISS-48, jotka antavat aina 1 pisteen voitosta.
Erkki Latvion tasaselo-ohjelmalla voi sen sijaan halutessaan määritellä 3 pistettä voitosta.
Jos ei halua noita iänikuisia prontosauruksia ym. enää 2010-luvulla käyttää, niin esim. Swiss Master -ohjelmalla pystyy määrittelemään 3-1-0 pistelaskun. Tasaselo-ohjelman opetteleminen kun taitaa olla alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen verrattavissa oleva suoritus. =)
Jukka: kyllä historiankirjoittajat osaavat ottaa vaikeammistakin asioista selvää -- ainakin ammattihistorioitsijat :)
Sen sijaan, jos harrastelijahistorioitsija alkaa joskus kirjoittaa historiikkia Pohjois-Suomen shakkimestaruuksista 2000-luvulla, niin ensimmäinen, ja mahdollisesti ainoa, lähde on varmaankin SKSL tulossivut eli pieleen menee :( Toinen todennäköinen lähde on luonnollisesti Suomen shakin vanhat vuosikerrat. Ei valitettavasti ole nyt ko. numeroa käsillä, jotta voisin tarkistaa, kuka siellä oli merkitty mestariksi.
Lähetä kommentti