Tästä aktiivijoukosta LauttSK pystyi kokoamaan myös ryhmän, joka osallistui kirjeshakin joukkuekilpailuihin 1980-luvulla. Toistaiseksi viimeinen LauttSK:n osallistuminen kirjeshakin joukkue-SM:ään tapahtui kaudella 1989 - 1990, josta myös pelimme:
Hannu Ojanen - Reijo Rautio,
kirjeshakin XI JSM I-divisioona 1989 - 1990
1.f4 e5 2.fxe5 d6 3.exd6 Lxd6 4.Rf3
Ns. Fromin gambiitin perusasema. Fromin gambiitista tuli jo 1800-luvulla yksi mustan aktiivisimmista yrityksistä "kumota" Birdin avaus 1.f4. Mustalla ei ole ehkä riittävästi vastinetta sotilaasta, mutta valkean on selvittävä melkoisen taktisen miinakentän läpi. Toki myös mustilla on pelattava erittäin tarkasti, sillä valkealle on vuosikymmenten varrelta löydetty paljon parannuksia, joilla peli kääntyy helposti valkean eduksi. Eräs mestaripelaaja onkin todennut Fromin gambiitista: "Tricky for both sides".4. -g5
Ns. pistinhyökkäys eli Laskerin muunnelma, joka oli aina 1990-luvun alkuun asti tämän gambiitin päämuunnelma. Nyttemmin tämä jatko on menettänyt paljon maineestaan, koska 1990- ja 2000-luvuilla valkealle on löydetty erittäin paljon parannuksia. Nykyisen avausteorian valossa tätä muunnelmaa ei voi enää suositella ainakaan etäpelissä pelattavaksi, mutta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa se oli vielä pelikelpoinen kirjepeleissä. Tätä muunnelmaa voi toki edelleen käyttää varsinkin pikapelissä ja nopean shakin peleissä, esim. tällainen oikosulku on tapahtunut valkeille pikapeleissä useammin kuin kerran: 5.h3?? Lg3X.
5.g3
Tämä on nykyisin valkean pääjatko tässä avausmuunnelmassa. Pelikelpoinen on myös 5.d4 ideana 5.-g4 6.Re5, jolloin peli voisi jatkua näin: 6.-Lxe5 7.dxe5 Dxd1+ 8.Kxd1 Rc6 9.Rc3! Le6 10.Lg5 valkean pienin eduin: hänellä on eristetty sotilas, mutta aktiivinen lähettipari kompensoi sotilaan heikkoutta riittävästi.
5. -h5?!
Ei tätä varsinaisena virheenä voi pitää, mutta musta ilmoittaa hieman liian aikaisin aikeistaan pyrkiä avaamaan h-linja h5-h4, johon liittyy lähetin siirto Ld6-e7, jolla lähetti siirtyy diagonaalille d8-h4. Varhainen omista aikeista kertominen helpottaa kuitenkin kirje- ja etäpelissä huomattavasti vastustajan valmisteluja. Valkea tietää tämän siirron jälkeen, että mustan toista pääideaa h-linjan avaamiseksi 5.-g4 6.Rh4 Rge7!? 7.d4 Rg6 8.Rxg6 hxg6 ei tarvitse ottaa jatkossa huomioon.
6.d4 g4 7.Rh4 Rc6?!
Ei varsinainen virhe, mutta jälleen pieni siirtojärjestysepätarkkuus nykyisen avausteorian mukaan. Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa tätä siirtoa pidettiin ihan normaalina tapana siirtyä siirtovaihdoin "päämuunnelmaan", mutta 2000-luvulla tiedetään, että tämä siirto sallii valkealle muitakin mahdollisuuksia kuin pelisiirto 8.c3. Esim. 8.Le3!? Le7 9.Lg2 tai 8.d5!? ovat valkealle ihan pelikelpoisia optioita väistää "päämuunnelmaa", jolloin musta joutuu suunnittelemaan pelinsä uudelleen. Valkea valitsee kuitenkin 1980-luvun lopun avausteorian mukaisen soliidin jatkon, jolla siirrytään "päämuunnelmaan".
8.c3 Le7 9.Rg2 (Fritz 9.d5!? Lxh4 10.dxc6 Dxd1+ 11.Kxd1 Le7 12.Lg2 +-)
9. -h4
Tämä on yksi Fromin gambiitin Lasker-muunnelman teoreettisista perusasemista. Valkean pääjatkona pidetään tässä kuningatarlähetin kehittämistä: 10.Lf4 hxg3 (10.-h3?! 11.Re3 Rf6 12.Dd3 ja valkea selviää hyvin jatkosta plaanilla Rbd2 ja 0-0-0) 11.Lxg3 Rf6 12.Rf4 Re4 13.Lg2 Rxg3 14.hxg3 Txh1+ 15.Lxh1 Dd6 16.Dd3 ja valkea sai selvän edun pelissä Reinderman - Erwich, Hoogeven open 1998.
10.Tg1?!
Valkea luopuu daamilähetin kehityksestä, mikä on pelijatko huomioonottaen kyseenalaista, koska nappuloiden kehitys tuottaa jatkossa vaikeuksia. Tietokoneohjelma Fritzin mielestä valkean siirto on kuitenkin pelikelpoinen ja antaa pienen edun.
10. -h3 11.Re3?!
---11.Rf4 oli todennäköisesti parempi---
11. -Rf6
12.Dd3 Le6
13. Rbd2
---tässä oli 13.Rf5!? ehkä parempi---
13. -Dd7 14.Rec4 0-0-0
Musta on saanut kehityksensä päätökseen ja nappulat hyviin paikkoihin, kun taas valkealla on vielä vaikeuksia nappulakehityksensä päättämisessä. Fritzin mielestä valkealla on edelleen pieni etu, mutta mustalla on selvää kompensaatiota avauksessa uhratusta sotilaasta.
15.e4 Lc5 16.Re3?!
Fritz: 16.Rb3 Lxd4!? 17.cxd4 Rxe4 18.Dxe4 Lxc4 18.Kf2! +=
16. -De7
Fritz: 16.-Rxd4! 17.cxd4 Dxd4 18.Dxd4 Lxd4 19.Rb3 Ld6 =+
17.Rc2 Lf5 18.De3?!
--Fritz: 18.Le2! ja valkea pitää vähintään tasa-aseman---
19.Ld3 Rxg3!?
Reijo: Olin tyytyväinen, kun löysin tämän ratsun uhrauksen. Suunnittelin ja laskin sitä pitkään. Fritzin kommentti: ihan OK, mutta hieman vielä parempia siirtoja olivat joko 19.-Tde8 tai 19.-The8.
20.Txg3 Lxd3 (Fritz: 20.-Dd7)
21.Dxe7 Lxe7 22.Txd3 f5 (Fritz: 22.-Tde8)
23.Te3?
Vasta tämä valkean virhe on ratkaiseva tässä pelissä, ja Fritzin mukaan mustalla on tästä eteenpäin selvä etu koko loppupelin ajan. Siirtämällä joko 23.Kf1! tai 23.Kf2 valkea olisi pitänyt vielä tasa-aseman.
23. -Ld6 24.Rf1 f4!
Mustan sotilasfalangi kuningassivustalla on saanut uhkaavan muodon. Valkea on pahoissa vaikeuksissa.
25.Te2 g3 26.Lxf4 Lxf4 27.hxg3 h2!
Valkean on nyt pakko uhrata upseeri sotilaaseen, minkä jalkeen mustalla on ratkaiseva materiaalietu.
28.Rxh2 Lxg3+
29.Kd2 Txh2
30.Txh2 Lxh2
31.Tf1 Tdg8
32.Tf2 Ld6
33.a4 a5
Valkea lopetti tässä vaihessa pelaamisen ilmoittamatta syytä. Kun vastauskorttia ei tullut ajallaan, niin Reijo joutui silloisten kirjeshakkisääntöjen mukaan lähettämään vastustajalleen viimeisen siirtonsa toiston kirjattuna kirjeenä peräti kaksi kertaa. Kun näidenkään jälkeen ei tullut mitään vastausta, niin peli tuomitiin Reijon voitoksi. Loppuasema oli kyllä muutenkin selvä, ja Fritzin mukaan mustalla oli siinä lähes kahden selvän sotilaan suuruinen etu. Mahdollinen jatko mustan kasvavin eduin olisi voinut olla tällainen: 34.Re3 Re7 35.Rc4 b6 36.Rxd6+ cxd6 37.Kd3 Kd7 38.Kc4 Kc6 39.b4 axb4 40.cxb4 d5+ 41.Kb3 Tg3+ jne.
1 kommentti:
Onkohan peli kuitenkin Ojanen-Rautio eikä Rautio-Ojanen?
Lähetä kommentti