Shakkisiirtojen oppiminen
Ensikosketukseni shakkiin on varmaan ajalta kun olin vähän alle kouluikäinen, sain joululahjaksi sen aikaisen tutun pelisetin, joka käsitti tammen, halman ja shakin. Pelilauta kului minulta aika nopsaan rikki ja nappuloitakin katosi, mutta muistan väsänneeni paperista tilalle uusia. Shakin siirrot opin itse niistä pelin ohjeista.
Myöhemmin kun harrastimme kaiken maailman urheilua pihan poikien kanssa, futista, lätkää, heitettiin kuulaa ja keihästä jne., niin muistan että yhden naapurin pojan kanssa pelasimme myös tätä ihmepeliä, shakkia! Hänen isänsä oli kovin innostunut pelistä ja halusi opettaa sitä jälkikasvulleen, heillä oli mukava veranta jonne usein sunnuntai-iltapäivisin kokoonnuimme kolmistaan pelaamaan. Peli kiehtoi mieltäni suuresti ja jätti varmaan jo silloin ensimmäisiä hataria muistijälkiään. Yritimme pelata niin, että kaikki nappulat olisivat koko ajan suojattuina, ettei mitään pääsisi menemään "ilmaiseksi". Osaisipa edes tuon taidon hyvin, niin sillä pärjäisi jo aika pitkälle. Ensimmäinen shakkikirja, jonka luin oli Kotovin Taito voittaa shakissa, tavasin opusta yökaudet pitkään ja hartaasti, ja ihmettelin että kuinka peli voi olla noin syvällistä. Sillä tiellä ollaan, eli yhä ihmetellään.
Kuinka usein pelaat shakkia?
Pitkään olisin sanonut että ehkä viikoittain, mutta nyt kun aikaa on enemmän ja netti keksitty, niin melkeinpä päivittäin. Netissä on niin helppoa (lue: liian helppoa!) sekä seurata mielenkiintoisia ja jännittäviä kansainvälisiä shakkikisoja että kohdata kovia vastustajia eri puolilta maailmaa, pelaan lähinnä 3 min. ja 1 min. blixtiä, joita jälkeenpäin joskus tarkemmin analysoin.
Shakkikerhoon liittyminen
Liityin Suomalaiseen Shakkikerhoon v. 1972, kun olin Hesarin "minne mennä tänään" -palstan ohjaamana muutaman kerran käynyt ihmettelemässä Pauligin huvilalla SSK:n peli-illoissa ja varttikisoissa, pyysivät kerhoon ja liityin. Samana keväänä osallistuin ekaan shakkikisaani ikinä, Shakkiliiton nuorten mestaruuskilpailuihin, ja täysin yllättäen voitin, mm. voitolla yhdestä shakkimestarista ja tasapelillä toisesta. Olin 4. luokan pelaaja ja sain suoraan korotuksen 1. luokan koepelaajaksi. Vähemmästäkin sitä hölmö innostuu – näin shakki oli saanut taas uuden ystävän.
Tämän Lauttasaari-tapauksen, 45 vuotta myöhemmin, voikin jokainen lukea kerhon blogista. Samalla kannattanee kurkata myös SSK-historiikkia, onhan 85-vuotinen SSK nyt toinen uuden yhteisen kerhomme LauttSSK:n "emoista".
Saavutukset shakissa
Shakkiliiton nuorten mestaruus 1972, Helsingin oppikoulujen joukkuemestaruus -73, joukkueiden SM-kultaa -80, hopeaa -82 ja -84 sekä pronssia -77. Joukkueiden Eurooppa-Cupin 5.–8. sija -81. Nopean shakin Helsingin mestaruus 1999.
HSL:n joukkuevarteissa 8 mitalia (1 kulta, 1 hopea, 6 pronssia). SM-joukkueblixteissä useita finaalipaikkoja ja v. 2016 seniorien joukkue-SM. Blixtissä myös joukkueiden SSL-mestaruus. Akavan nopean shakin joukkuemestaruuskilpailuissa 2 hopeaa.
Hyvän alun jälkeen mitaleja onkin lähinnä tullut kun on saanut olla mukana hyvissä joukkueissa. Viimeisin henkilökohtainen kohtuusijoitus hitaassa pelissä 6. sija Naantalin avoimessa SM:ssä 2013 ja samoin 6. sija HM-blixteissä 2016. "Iki"-mestariehdokas v:sta -76, huippuselo 2189 ja huippupelo 2316. SSK:n jäsenenä 45 vuotta, josta sihteerinä 23 vuotta. Shakkiliiton tunnustusmerkki v. 2004. Mainittakoon loppuun kevennykseksi: lähes 200 000 minuutin peliä ICC:ssä, ehkäpä Suomen ennätys lajissaan?
Unohtumaton shakkikokemus
Shakki on henkilökohtaisesti antanut paljon matkan varrella – unohtumattomia elämänkokemuksia, muistoja ja hyviä ystäviä. Shakki ei pitkään aikaan ole enää ollut minulle vain peliä, vaan yhä enemmän samanhenkisten ihmisten mukavaa yhdessäoloa, jossa tärkeää on sosiaaliset suhteet ja hyvä, luottamuksellinen fiilis. Nämä asiathan ovat tärkeitä yleensäkin elämässä.
Muistelen lämmöllä monia SM-joukkueblixtien ja JSM-matkaotteluiden mahtavia pelireissujamme eri puolille Suomea. Kun porukalla on vuokrattu yhteinen mökki, jossa sitten kisapelien jälkeen syöty, saunottu ja pelattu jälkipelit. Rentouttavaa meininkiä, tuttuja shakkikavereita. Mieleen nousee myös lukuisat Tallinnan-shakkireissut, mielenkiintoisine tutustumisineen milloin mihinkin nähtävyyteen, museoihin ja näyttelyihin. Ikimuistoisina ajattelen myös hienoja shakkijuhlamatkojamme Kreetalle ja Ljubljanaan – mukana aina samat elementit: mahtava matkaseura, yhteinen shakkiharrastus ja kiinnostukset.
Ehkä mieleenpainuvimpana elämyksenä pidän erästä Ahvenanmaalle suuntautunutta shakki-, luonto- ja kalastusreissua. Kiersimme ja tutkailimme porukalla saarta 3–4 päivää. Grillasimme, saunoimme, huristelimme veneellä, kalastelimme, tutustuttiin paikallisten kesäillan viettoon ja tietysti aina kaiken päälle illalla lopuksi pelattiin mökillä shakkia. Joka ilta tuplablixti-ketjuturnausta ja tehtävien ratkontaa. Nautittiin tunnelmasta ja vähän muustakin.
Varmaan jokainen mukana ollut muistaa näiltä reissuilta, kukin omasta vinkkelistään, jotain ainutlaatuista ja muistamisen arvoista. Kaikkea ei voi kertoa, kaikkea ei muista, mutta päivääkään en antaisi pois.
Shakkimotto
Moni on sanonut, että "Shakki on kuin elämä", mihin Kortshnoi lisäsi, että "Väärin, shakki on elämä". Kasparov puolestaan todisti, että "Elämä jäljittelee shakkia". Minä sanoisin että shakki on suuri älyllinen haaste ja hieno peli, jota on tosi mukava harrastaa, mutta se on vain osa elämää, ei sen enempää.
Shakki-idolit
Shakkikäsitykseni on aina ollut dynaamista ja aktiivista shakkia arvostava. Esimerkiksi sellaisia pelaajia kuin syvällisen dynaaminen Kasparov, vaivattoman kepeästi siirtelevä Anand tai luova ja kekseliäs Shirov. Pelaajia, joilla on "lauta tulessa", ja jollei se aivan roihua, niin vähintäänkin kytee koko ajan.
Mutta iän myötä olen kyllä alkanut ymmärtää, että shakki on myös peli, jota pitää joskus pelata lähes tieteellisen tarkasti ja asemallisen kuivasti. Kuten vaikkapa monitaiturit Karpov tai Carlsen usein tekevät. Myös psykologia on aina mukana, onhan kyseessä erilaisten ihmisten keskenään pelaama peli. Tulee mieleen vaikkapa suuresti ihailemani supersommittelija Tal, joka joskus teki tietoisesti epäilyttävänkin uhrauksen, jos vastustaja oli esim. kovassa aikapulassa. Mutta kyllä taktikko Tal hallitsi myös tiukan asemapelin ja teknisen shakin mestarillisesti. Kuten muutkin maailmanluokan huippusuurmestarit. Yhteistä kaikille voittajille lienee myös kivikova voitontahto, poikkeuksellinen keskittymiskyky ja suuri henkinen voima.
Eli tullakseen hyväksi pitänee hallita useita, jollei peräti kaikki tyylilajit. Se kyllä on helpommin sanottu kuin tehty, eikä varmasti onnistu ilman määrätietoista ja systemaattista harjoittelua. Siksipä itse nykyään mieluummin blikstaan vaikkapa ICC:ssä ja pelaan mukavien kavereiden kanssa Lauttasaaren shakkisenioreissa – ja naatin shakista ja elämästä.
Haaste jäsenesittelyyn
Sihteerimme Jyrki Kivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti